Huonekasvit koetuksella

Valon vähyys on saanut mun viherkasvit kellastumaan. Varsinkin kultaköynnökset on tiputtanu lehtiä melkoisen määrän. Ilmankosteuski on kyllä melko alhainen, kun joutuu lämmittämään enemmän. Pianon virittäjä viime talvena mittaili meidän ilmankosteutta ja ei ollu ku 15%. Tosin sillon oli kyllä pakkasta, joten ulkonaki oli aika kuiva ilma. Lattialämmitys on se joka kuivattaa ilmaa, vaikka ulkona oiskin kosteampaa.
Nyt saa olla tarkkana kastelun kans, ettei mene kastelemaan liikaa.
Kodinonniki on melko ronkeli, se pitäs pitää tasasen kosteana, mut kuitenkaan ei saa liikaa kastella. Senki päästän nyt melkosen kuivaksi, mätänee muuten tosi helposti! 

Vähäinen valo ja liika kastelu on kyllä semmonen yhistelmä, jolla huonekasvit saa tapettua. Pitäs malttaa mielensä ja enemmin vaikka sumutella noita, kun kastella. Lannotuksia en ole antanut enää juurikaan, pidän yleensä talvella vähän taukoa siitä, kun ei kasvit sitä lannoitusta nyt niin tarvi. Ne on vähän niinku talviunilla, joten antaa olla ihan rauhassa. Mullanki annan kuivahtaa kastelukertojen välillä melko kuivaksi, yleensä vasta sitten kastelen kun alkaa lehdet vähän lurpattaa. Parempi niin päin ku liika paljon...kuivuudesta ne kyllä selviää.
En tiiä onko nämä mun toimintaperiaatteet ihan kaiken oppien mukaset, mut onhan nuo mun kasvit pysyny hengissä kaikki, mitä on tullu ostettua. Kultaköynnös on mummoni peruja, tasan 20v sitten sen sain itelleni ja edelleen kasvaa ja kukoistaa :) Suurin osa muista on n.10 vuoden takaa.

Ensimmäisen joulukukatki sain. Oli niin ihanan hempeitä joulutähtiä, että piti ostaa... muutaman kerran kyllä ohi kävelin ja ihailin, mut viimein tarttui mukaan. ;) Näillä saa mukavasti väriä ja piristystä.

Viime vuotiset amarylliksen sipulitki lykkää jotain vihreää. Vielä ei näe, oisko tulossa kukkanuppuja, mut on siellä jotain elämää. Vielä ovat entisissä mullissaki, en ole viitsinyt vaihtaa.. kovasti kyllä epäilyttää että kukkiikohan nuo, mut katotaan... jos ei näy kukkia tulevan niin heitän ne nyt sit roskiin ja ostan uudet. Mä kyllä unohdin ne pitkäksi aikaa tuonne kaappiin. On ne ainaki sen pimeäkäsittelyn saanut, mutta en tiiä ehtikö ne kerätä tarpeeksi voimaa silloin kasvun aikana. No aika näyttää.

Uusi pihakalenteri ilmestyi

Viikko sitten kolahti postilaatikkoon uusin pihakalenteri. Oli taas täynnä asiaa, hyviä juttuja ja ihania kuvia. Tällä kertaa pääsin itsekin kirjoittelemaan sinne muutaman viikkovinkin. Sen vuoksi tuntu erityisen mukavalta kun näki omatkin jutut kirjan sivulla. :)

Jos joku tahtoo, kalenteria saa tilattua nyt marraskuun ajan vielä ilman postikuluja, hintaan 19.90€.  Toimitetaan kirjeenä postilaatikkoon, laskun kans. Joten tilauksiakin otan vastaan, sähköpostiini pihapuutarhuri@wippies.fi

Terassin talvikoristelu on vielä ihan vaiheessa. En ole vielä saanu aikaseksi lähteä metsään keräämään havuja ja sammalia. Nyt tieten alkais olla viimeset hetket tehdä se retki, ennenku maa jäätyy niin ettei sieltä saa enää mitään irti. Takaterassin pöydällä nyt on yks havukranssi, tyttö voitti sen arpajaisista. Sinne ostettiin kynttilä keskelle piristykseksi.

Jospa sitä tänään sais käytyä havun hakureissulla. Piristäis kait se vähän, jotenki niin nuutunut olo kun ei nyt tule oltua ulkona enää samallai kuin kesällä. Pitää jotain tekemistä koittaa keksiä ettei ihan laiskistu. Tähän istumiseenki kun voi tottua liiaksi... ;)

Katteita rikkaruohoja vastaan

Tässäpä uudestaan sama julkaisu mitä vuodatuksen puolella ollut, hieman muokattuna ajan tasalle. 

Katteita pitäs ja kannattas suosia enemmänki. Varsinki isolla pihalla tämä rikkaruohoja vastaan taistelu on aika työlästä. Lisäksi katteet pitää maanpinnan kuohkeana ja kosteana, vähentää mullan kulkeutumista sateella penkistä pois ja suojaa talvella juuristoa. Paljas maa on aina huonompi vaihtoehto, oli se kate sitten mikä hyvänsä. Pieneliöt ja madotki tykkää. Ja mieluummin katteita ku myrkkyjä!

No tulevaisuudessa työtakkaa vähentämään levittelin taas paksun kerroksia sanomalehtiä Japaninmarjakuusen juurelle, siihen pähkinän värinen koristekate (tällä kertaa) päälle. Tuo oma puuhake alkaa jo vähä tympiä, ihan kiva saada pikkusen muutaki väriä. Myös kivien alla on sanomalehteä, ettei ihan heti tuu rikkaruohot läpi. Tosin maa on tässä aika hapanta, joten ei siinä kovin helpolla rikat kasvakaan.

Molemmat alppiruusuni sai taas sammallpeitteen juuristolleen. Paksun kerroksen sammalta ja varpuja juurinen kaivoin metsästä ja siirsin tähän. Samoin Kanadanatsalealle. Ja sammalta jos siirtää, pitää sen tuleva kasvualusta olla hapanta, turpeen ja hiekan sekoitusta. Tässä maa on metsänpohjaa, johon oon sekoittanu turpeista muraa ja hyvin onsammal viihtyny paikallaan. Sammalen keruuseen vaan pitää olla maanomistajan lupa lain mukaan, se ehkä kannattaa muistaa ennen keräämistä.

Sininata ja kuunlijakin sai hakekatteen.

Kynttilöitä ja herkkuja sadepäivän piristykseksi

Että se vaan jaksaa sataa tuota vettä, aina vaan!

Nyt kun on niin pimeetä, tulee poltettua kynttilöitä ihan urakalla. Pihakutsujen loppumisen myötä aloittelin taas hiljalleen Partyliten toimintaa, pienimuotoisesti kylläkin. Parit kutsut on tullut pidettyä nyt syksyllä ja tänään pidänkin sit meillä. Saa tilattua itelle samalla lisää kynttilöitä jouluksi. ;)

 

 

Leivoin aamulla aivan huippu hyvän marjakorin tarjottavaksi. Pohja on sellanen murokakkumainen, täytteenä vadelmarahkaa mariannerouheella maustettuna ja päällä mustikoita, vadelmia ja hyytelösokerikiille.

 Gluteenittomana tein pohjan, kun ite en voi enää viljoja käyttää ollenkaan. Mut tosi hyvää saa näinkin, ei juurikaan tavallisesta eroa.

 Jotta semmosta se täällä...uuden opettelua ollut tuon ruokavalionki kans tämä syksy. Olo ainakin on huomattavasti parempi, mitä aiemmin. Ei enää tarvi kärsiä ruokatorventulehduksista ja mahakrampeista... ne vaivat on nyt historiaa!

Käväistiin me ma ja ti yhden yön reissu Oulussa Edenissä uimassa ja tietomaassa ihmettelmässä. :)

Luvattiin lapsille kesäloman alussa että käydään sitten kesälomalla jossai välissä uimassa, vaan pikkasen tuo venähti siitä...oli niin pahanen kesä että peltotyöt ja kaikki muut maatilahommat vei kaiken ajan niin ettei sitä päässy lomalle juurikaan. 

Ja olihan se lapsista mukavaa, ku oltiin hotellissa yötä. Hississä tapeltiin joka kerta kuka saa painaa nappia, aamupalalla paisteltiin vohveleita ja uitiin tietenki molempina päivinä. :)

Viron kartanopuutarhakierroksen kuvat

Nämä laitoinkin kesäkuussa vuodatukseen jo kerran, mutta kuvien katoamisen myötä poistin koko jutun.
Toiveesta nyt laitan nämä uudestaan, niin saa käydä ihastelemassa.
Aivan huippu reissu oli kokonaisuudessaan. :) Pihakutsujen tiimoilta se tehtiin, saatiin siis pihaneuvojien kans yhdessä kiertää ja katella. Lähtisin kyllä heti uudestaan jos vaan tilaisuus tulis.

Ensimmäinen kohde oli Kadriorgin puisto

Samaisen puiston Japanilainen puutarha, joka oli aika uusi.

 

Hevoskastanjan lehtiä, tämä ois ihana puu, mutta ei menesty meidän korkeuksilla...eikä ehtis mun eliniän aikana kasvaa näin komeaksi ;)

  

Kadriorgin puiston vesiaihe, huvimaja pyöreän saaren keskellä. Sen reunalla oli ihan oikean joutsenen pesä. 

 

Palmsen kartanoa ja muotopuutarhaa...

 Samaisen kartanon ympärillä oli useita muureja, joissa oli hienoja kaariaukkoja...aivan ihania, salaperäisiä portteja taas uusiin "puutarhamaailmoihin".

 Hedelmärtarhan takaa löyty vanha ja ränsistynyt kasvihuone, joka näytti kyllä siltä, että katto ja seinät tulee alas milloin hyvänsä. Mutta kyllä siellä tomaatit ja salaatit silti kukoisti.

 Kasvihuoneen takaa löytyi ihan oikea perennaistutusaluekin. Näitä olisin kaivannut lisää.

 

 

Isompi kasvihuone, joka on ilmeisesti myös talvella lämmin. Sisällä kasvoin suuria palmuja, erilaisia köynnöksiä ja kukkia. Oli patsaita ja suihkulähde...ihana paikka. 

 

 

Sagadin kartano ja pyöreä perennaryhmä, jonka keskellä oleskelualue

 

Vapaasti kasvavia perennoja rinteessä...salaperäinen ovi muurissa joka johti ulos puutarha, minne lie...

Majapaikkamme Vihulan kartano

Keittiöpuutarhaa

Teehuone rantatörmällä

Vettä ja kaarisiltoja

 

 Vihulan päärakennuksen ala-aulan romanttiset portaat

 Ja viimeisenä vierailu taimistolle, Tallinnassa tämä oli mutta nimi on jo hukkunu jonnekin muistin syövereihin... 

 Kiitokset vielä matkaseuralaisille! :)

Alustapa aloitan minäkin blogin kirjoittamisen. Vuodatus lakkasi jälleen toimimasta, pari päivää jo odottelin, vaan kun ei toiminu niin luovutin ja siirryin siis tänne. Toivon mukaan bloggeri nyt pelaa moitteettomasti.

Pari viikkoa sitten saatiin lunta ihan kunnolla, nekin suli välissä pois ja muutama päivä sitten sitä satoi ihan himpun verran lisää. Ja kun kerran aurinkokin paistaa, niin pihallehan sitä piti lähteä kamera kainalossa.

 

Seppelvarpu ei ole näköjään vieläkään pudottanut lehtiään. Tieten tuo syksyn sateisuus on vaikeuttanut tuleentumista, puskat on ihan vihreinä.

Karhunvatukka kerkesi kypsyttää 2 marjaa.. loput paleltui. Se kasvoi kesän aikana ihan mahottomasti ja oksia katkeili ja kaatui sen vuoksi paljon, jouduin leikkaamaan raakasti oksia vähemmäksi. 4 pitkää versoa siihen jäi, joista näköjään vielä yksi on poikki. Ei kovin suurta satoa ole odotettavissa ens kesänä.

Enää aavistus on nähtävissä kesän rehevyydestä. Mua tahtoo välillä masentaa tämä syksy ja pimeys...voi kun oliskin jo kesä taas. Ja tulis nyt ens kesästä edes kunnon kesä...tänä kesänä ei paljon kesästä voinu nauttia.

 

Kestää varmaan aikansa, että ihmiset löytää tämän blogin taas...

mutta sitä ootellessa, mukavaa viikonloppua!