Kukkia kastejuhlaan

Tänään saatiin olla mun siskon vauvan ristiäisissä ja päästiin pienen tytön kummeiksi. Sain tehdä sinne kukka-asetelmat ja mentiin nyt ihan luonnosta löytyvillä kukilla ja kasveilla. Syksy on ihanaa aikaa siinä mielessä, kun tuolta pihalta ja metsistä löytyy nyt niin hyvin sidontaan sopivaa materiaalia. 

Kovin usein ei ole tullut tehtyä näitä sidontajuttuja, mutta aina toisinaan jotain pientä kuitenkin, niin ei ihan kaikki unohdu.

Kastemaljan ympärille tein kranssin ja kahvipöytään pienen kimpun. Kranssin pohjaksi tein muutamista pajuista kiepin ja sen ympärille puolalangalla kiinnitin kukat ja marjat, ihan samalla tekniikalla kuin vaikkapa havukranssiakin tehdessä.

Pääosin laitoin pihlajanmarjoja, koristearoniaa ja kukiksi keräsin syys- ja komeamaksaruohoa, kultapalloa ja tarhapiiskua. Välissä käytin vähän laikkukirjokanukan ja hopeapensaan lehtiä, kun piti olla jotain täytettä. Ja kaikki kukat kesti hyvin päivän ilman vettä, en jaksanu pumpuloida ja langoittaa niitä sen kummemmin, kun kuitenkin nuo on aika kestäviä ylipäätäänkin maljakossa. Nyt illalla vasta kultapallon kukat alko löpsähtää.

Aika ihanat värit!

Kahvipöydän kimppuun käytin pääasiassa puolukkaa, pari maksaruohon kukintoa ja kultapalloa. Pieni ja sievä, ei vieny liikaa tilaa herkuilta ;)

Pihalle ostettiin muutama calluna ja yks iso pallokrysanteemi, niiden kaveriksi kynttilöitä ja pihlajanmarjoja. Aika vähällä vaivalla ja rahalla saa tosi nättiä! Vanha pölkky löyty tuon krysanteemin alle ja sen ympärille vielä ihana oranssi, puhki ruostunu ja pohjaton ämpäri. 

Ja huomenna olis tarkotus viimein päästä alottamaan puinnit, lupaavalta näyttää säätiedotus ens viikolle! Kiva päätös oli tämä päivä tälle viikolle. Vaikka välillä meinaski vähän epätoivo iskeä päälle, niin paremmalla mielellä nyt eteenpäin! 

Blogi on saanut näköjään pari uutta lukijaakin, tervetuloa teille! :) 

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Mihin se kesä katos?

Kohta on syyskuukin mennyt ja mä en oo saanu tehtyä pihalla niin ihan mitään.

Vettä sataa aina vaan...ei innosta ei. Nurmikkoa oon koittanu leikata jo toista viikkoa, aina jää kesken...alapiha on jo ku rehupelto, etupihalta sais alottaa leikkuun jo uudestaan. Että tämmöstä tämä nyt on. Viljat on pellolla edelleen, yhen yhtäkään kortta ei olla saatu puitua. Mua ressaa suoraan sanottuna koko syksy. Nythän tuo tosin pitäs kirkastua viikonloppuna, jospa se viimein pitäis edes viikon-kaks poutaa että sais puitua. 

Muutamia pussin ostin Narsissien sipuleita, ne meinasin vielä istutella. Olis keväällä taas jotain uutta ihasteltavaa. Jonkinmoinen piristysruiske ois tarpeen...tekis mieli jonnekin lomalle mutta eipä tästä vielä pääse. "No ehtii sitä nukkua haudassakin" niinku äitimuori tapaa tuumata...jos se sitte siihen on tyytyminen. :D

Kuvat parin viikon takaiselta iltalenkiltä. Oli ihan älyttömän kaunis auringonlasku! Ja täysikuu nousi toiselta puolen pellon takaa... Onneks on koira, niin tulee käytyä edes vähän ulkoilemassa. 💗

Vähän surkeat on tunnelmat tällä kertaa, kiitos ja anteeksi! 

Elokuun tunnelmia ja uusia istutuksia

Viimeinkin säätiedotus lupaa aurinkoista koko ens viikoksi! Kyllä alko välillä jo epätoivo iskeä kun on ollu niin harmaata ja satanu vähän väliä. Tuntuu, että omputkaan ei kypsy sitten millään, eikä myöskään tomaatit kasvihuoneessa, kun ei tuo lämpö riitä. Aurinkoa kaipaa vielä kovasti yks jos toinenki kasvi... pikkusen kuitenki jo punertaa mut ei tarpeeksi.

Venetsialaisiaki tuli taas vietettyä. Sukulaisia oli kunnon joukko, laskin että lapsia 19 ja aikusia 6 siihen päälle. Lapset oli tosin jokainen kutsuneet myös omia koulukavereitaan, ei siis ihan kaikki 19 ollu meidän 3 pariskunnan lapsia ;)  Mörköhippaa juostiin yöhön asti pihalla, minä tietenki olin se mörkö, jota muut juoksi karkuun... Polteltiin kynttilöitä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja kahviteltiin pitemmän kaavan mukaan koko ilta. Ja olihan meillä niin mukavaa!

Ja oon saanu polunki tehtyä tuonne metsäpuutarhaan. Istutukset on lähes valmiit, polun molemmin puolin pitää vielä vähän asennella kunttaa, että saa nuo reunat siistittyä. Ja en aio ostaa sitä, vaan siirrään tuolta omasta metästä. Kuntta on ihan hienoa oikealla paikalla ja tuonne metsään se sopii kyllä ihan luonnollisesti. 

Tämmönen polku on aika yksinkertanen tehdä. Kaivurilla otettiin pintaa 5-10 cm pois, siihen suodatinkangas ja vajaa 10 cm sepeliä päälle. Liuskekivet on upotettu tuohon sepeliin siten, että se kiven pinta on himpun verran sepeliä ylempänä. 

Tätä ei haittaa routimiset, kun ei ole tiivistä ladontaa, jonka pitäs pysyä suorassa. Sen takia perustuksetkaan ei tarvi olla kummosemmat. Säästää pitkän pennin. 

Pari istutusryhmää on polun molemmin puolin. Purppuraomenapuu ´Makamik´ siirrettiin tuonne etupihan jämäpenkistä ja siihen ostin perennoja ympärille. Isopäivänkakkaraa sain ystävältäni, muutama koristeheinä siinä on ja rantakukkaa, purppuramaksaruohoa, jaloangervoja ja jättipoimulehteä. Tavoitteena ois saada tästä semmonen rehevä ja runsas ryhmä.

Polun toiselle puolen tein osittain katetun ryhmän, johon siirsin alppiruusun ja kanadanatsalean samaisesta jämäpenkistä. Reunalle istutin lehtorikkoa, jaoin yhdestä isosta taimesta melkein 10 uutta tainta. Tuo rikko on ihanaa, jospa se tässä leviäis ja tykkäis olla. Katekangas tuolla keskellä hakkeen alla pitää rikkakasvit kurissa. En tee mitään hakeryhmiä ilman kankaita, sen verran on tullu testattua, että penkit heinittyy parissa vuodessa, jos hakkeen alla ei ole kangasta. 

Alppiruusulla se on siitäkin hyvä, kun sen juuristo on niin pinnallinen, että kitkeminen saattaa herkästi vahingoittaa sitä. Näin kun tekee, niin juuristoki säästyy turvassa. 

Koristekastikkaa on yks taimi tuossa kiven kupeessa ja valkoisena kukkiva  syyshortensia´Little quick fire´. Se on hillittykasvuinen, n. 80 cm korkeaksi kasvava hortensia, joten sopii vähän pienempäänkin paikkaan. Kuunliljoja pelastin tähän talteen, samoin suikeroalpin, joka oli vähällä jo kuolla toissa talven aikana. 

Ja minusta tuo on aika kiva yhdistelmä, kiveä, puuta, haketta ja kasveja; perennoja ja pensaita, mukavan vaihteleva.

Lammikkoonki sain ensimmäisen kasvin, punakukkaisen kääpiölumpeen. Vesielämää.fi sivustolta löysin ja tilasin, sain koko paketin valmiina. Lumme oli istutettu tuommoseen koriin, joka sit upotettiin vaan tuonne lammikon pohjaan. Talvehtiminen ei ole varmaa meillä asti, joten talveksi se nostetaan taas vesiämpäriin ja pidetään jossain viileässä ja pimeässä, ei kuitenkaan pakkasen puolella. Että aika näppärältä kuulostaa näin alkuun, saa nähä kuin sen kans pärjään. Jos vähän vaikuttais tuohon veden laatuun, pitäs sen pikkusen puhtaampana. Ens kesänä täytyy katella jotain vesikasveja vielä lisää, nyt niillä oli tuolla kaupassa muut kasvit loppunu. 

Ja nyt väsyttää jo siihen malliin, että täytyy lähtee nukkumaan ja ennenku nukahan tähän istualleen. 

Mukavaa syksyä!