Pihasuunnitteluhommat loppuu, mutta valoa tunnelin päässä jokatapauksessa =)

Niin, ihan ensimmäisenä tiedoksi, lopetan pihasuunnittelutyöt nyt kokonaan. Muutamia töitä on vielä kesken, ne hoidan toki loppuun, mutta uusia suunnitteluhommia en enää ota. Maatila työllistää sen verran paljon, että ei jaksa kahta hommaa tehdä. Ja kaikenkukkuraksi ne mun suviruusu.fi sivut kaapattiin, eli kaikki te "vanhat" asiakkaat ja muutkin, jotka nuo mun sivut tietää, älkää menkö sinne, älkääkä klikkailko siellä mitään. Tilalle on tullut ilmeisesti huijaussivusto, näyttäisi kenkäkaupalta, mutta taitaa todellisuudessa olla jotain ihan muuta. Verkkotunnus on kaapattu Saksaan. En pääse enää myöskään lukemaan sähköposteja asiakaspalvelu(at)suviruusu.fi osoitteesta, tietokone varoittaa tietoturvariskistä ja kehottaa olemaan menemättä sinnekään. Ihmetellä pitää, että minkähän takia mun sivut semmosen kohteeksi joutui, kun ei kuitenkaan mistään kovin suuresta toiminnasta ole kyse, lähinnä harrastuksenomaisesti olen näitä hommia tehnyt. Kaikkia sitä sattuu!

Mutta asiaan, tulihan se kevät sieltä kuitenkin! 

Ja ai että ku oon mielissäni, pari epävarmaa kokeilua meni taas talven yli, mm. tämä Salix ´Helvetica´ eli tämmönen rungollinen Alppipaju. Menestymisvyöhyke tällä on I-III, mutta niin vain näkyy silmut pullistuvan ja ihan kohta on pajunkissat auki. 

Toinen minkä sain onnistuneesti talvehtimaan on Köynnöspinaatti. Tämä tuntuu olevan aika harvinainen ja hankalasti kasvatettavakin kasvi. Jakaminen ei meinaa onnistua ja taimiakin on aika harvoin saatavilla. Sain itse tämän vierailijalta lahjaksi viime kesänä, hän oli itse siemenestä sen kasvattanut. Joten oon kyllä tosi ilonen, että se selvisi talven yli. Monesti oon taimia koittanut etsiä ja köynnöspinaatti on kyllä pitkään ollut hankintalistalla. 

Sieltä niitä pilkistää, useampia pontevan näkösiä alkuja :) 

Kääpiölumpeen kävin pudottamassa lammikon pohjalle tänään. Eiköhän nyt ole jo pahimmat pakkaset takana. Sen verran pitkiä alkuja jo lykkäs tuolta, ja näki, että ei enää sisällä liian lämpimässä voinut hyvin. Jospa tänä kesänä saatais nähdä jo kukka tai useampikin. 

Talven se siis vietti ihan vesiämpärissä saunatuvassa, jossa on vain peruslämpö talvella päällä. Nyt keväällä kun aurinko alkoi paistaa enemmän, tuvan lämpötila nousi reilummasti plussalle, niin ei enää ollut hyvä paikka lumpeelle. 

Luntakaan ei enää juuri ole, muutamissa varjoisimmissa paikoissa pieniä länttejä... mut märkää on! Ei pääse vielä haravoimaan. 

Kivimuurikin on nyt pysynyt talven yli kasassa. Parina viime vuonna siitä on aina joku kohta vähän romahtanut, kun routa liikuttelee muurin alla maata sen verran paljon. Nytkin tuossa on routaa, aikaminen patti on noussut nurmikkoon. Ja vielähän se ehtii kyllä liikahdellakin, toivotaan että ei kovin pahasti kuitenkaan.

Nuo havut alkaa vasta nyt näyttää joltakin, harmi olis tässä vaiheessa joutua purkamaan ja korjaamaan muuria. 

Ja tässä tämä muurin päässä oleva lumen painama kääpiövuorimänty... sille pitää näyttää sahaa. Sen verran pahasti on painunut, joutaa nuotioon. Mitähän tuohon laittaisi tilalle? 

Ensimmäinen krookus bongattu! Kerkes kyllä sulkea kukkansa, ennenkuin ehdin kuvaamaan...

Etupihan käytävälle pudotti katolta kunnon lumikuorman! Tätä sulatellaan varmaan vielä juhannuksenakin...ei edes aurinko paista tuohon. Koitin lapioidakin sitä jo osittain tuonne aurinkoisempaankin kohtaan, mut hajos lapio. Että olkootpa siinä sitten.

Nokkia työntyy esiin sieltä sun täältä. :) 

Tänään olin koko päivän ulkona ja kyllä nautin! Tosin vielä menee aika lähinnä roskien siivoamiseen, maa on sen verran jäässä, että kovin kummosia ei vielä kaiveta. Mut joka tapauksessa, niin ihana päästä taas puuhailemaan pihalle! ❤

Juurten ilmastointia

Tulipa tässä mieleen, että kuinkahan monella on tapana ilmastoida ruukkukasvien juuristoa? Sain tämän vinkin eräältä taimiston pitäjältä, joka tekee ilmastoinnin jokaiselle myyntiin menevälle taimelle. Juuretkin tarvii happea kasvaakseen, liian tiiviissä mullassa ne kärsii.

Eli yksinkertaisuudessaan möyhennetään mullan pinta ja pistellään juuristoon kohtalaisen ohuella puutikulla reikiä, niin että myös juuret saa happea. Aika helposti mullanvaihdon jälkeen mullan pinta kuorettuu ja kovettuu. Möyhentäminen ansioista kasteluvesikin imeytyy multaan heti, eikä jää pinnalle kellumaan. Tämmönen ohut varrastikku ei aiheuta juurille vaurioita ja näitähän saa ihan marketeista. 

Ja toisaalta taas jos on tullut kasteltua liikaa, möyhentäminen lisää ilmaa sinne juuristoon ja multa kuivuu nopeampaa. Se vähentää mätänemisen, mutta myös mahdollisen taimipoltteen ja muiden tautien riskiä. 

Huonekasvien mullat on edelleen vaihtamatta... siihen pitäs vielä löytää inspiraatio jostain. Jukkapalmu on kasvanu aikalailla ylisuureksi omaan ruukkuunsa, tuota yritettiin irrottaa jo 2 vuotta sitten, vaan ei saatu inahtamaankaan! Tarvis rälläkällä vetää purkki halki että sais siirrettyä uuteen ruukkuun. Toki vielähän tuo on hengissä ja jaksaa kasvaa, murattikin näkyy ihan kohtalaisen hyvin viihtyvän juurella. Mut ruukku on jo ihan soikea, niin kova paine siellä juuristossa on :D Kunhan nyt ei tuohon paikalleen pamaha rikki!

Pelargoniat valoon

Just ennen reissuun lähtöä sain vaihdettua nuo talvetetut pelakuut uusiin multiin ja osan uusiin, isompiin ruukkuihinkin. Parissa oli jo ihan kukkiakin, mut ne leikkasin surutta menemään ja lyhentelin noita lähes kaikkia melkein puolella. Niistä olis kyllä saanut pistokkaitakin, mutta näissäkin on mulle tarpeeksi, niin en jaksanut latvoja enää säästellä. 

Olohuoneeseen piti tehdä uusia järjestelyjä ja sohvapöytä saa nyt toimia kukkapöytänä kesään asti, kunnes saan nuo pihalle. Että ei mulla tämän kummempia kasvatuspaikkoja ole, sais olla paremmatki. Ja tämän takia en kasvata mitään siemenistäkään, kun ei yksinkertaisesti ole tilaa mihin laittaa. 

Pitkää uutta kasvua näihin on 2 viikonki aikana ehtinyt tulla. Osasta nipistelin latvoista kasvupisteet pois, että nuo haarottuis lisää alempaa. Jospa ne tuosta vielä tuuheutuisi. 

Ja suuria erojakin on, isoimmissa on jo ihan kunnolla lehtiä, pienin on ihan pienellä alulla...jospa se sieltä ponnistaa :) 

Kannattaa muistaa, että ei kastele kukkia mullanvaihdon jälkeen liian paljon. Nyt alussa kun lehtimassa näillä väheni leikkauksien takia, haihtuminen on vähäistä ja juuret aina vähän kärsii siinä mullan vaihdossa, saattaa liian märkänä pitäminen mädättää kukat heti alkuunsa. Kahteen viikkon en näitä nyt kastellut, ihan senkin takia kun oli tuolla saunalla melko hämärässä. Siksikin ne varmaan venähti kun valon määrä ei riittänyt. 

Nyt ne on ihan etelään avautuvien ikkunoiden edessä, valoa riittää ja lämpöäki on vähän enemmän mitä saunalla. Multaan lykkäsin biolanin lannotetikkuja, kun ei tähän hätään nyt muuta lannotetta löytynyt.

Pihalla on lunta vielä ihan kiitettävästi. Ei tarvi haravoinneista vielä haaveilla...

Kääpiövuorimänty on kyllä rötkähtäny täysin lumimassan alla. Tuo saa lähtöpassit, hävitän pois kokonaan. Lamppukin on keikahtanu vähän kumoon. 

Seinän vieressä kivikkopenkki alkaa olla sula, Sammalleimut meinaa taas ruskettua, kun ei ole joutanut peittelemään. Tänään onneksi satanut vettä, niin helpottaa vähän, ei haittais vaikka satelis vielä pari päivää, niin lähtis loputkin lumet. Tule jo kevät! 

Lomareissu Sveitsiin ja Mainaun paratiisisaarelle

Viime viikolla oltiin tosiaan meidän tytön, ja ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa reissussa, käytiin Sveitsissä Zürichissä ja sieltä junalla Saksassa Bodenjärven rannalla, Konstanzin kaupungissa Mainaun saarella. Säät suosi ja reissu oli kaikinpuolin aivan ihana. 

Ensimmäinen päivä meni ihan vaan Zürichin kaupunkiin tutustuessa, noustiin näköalapaikalle ihailemaan kaunista kaupunkia.

 Välillä pysähdyttiin pieneen, kivaan kahvilaan nautiskelemaan jäätelöt kahvin kanssa. Lomalla on kyllä ihan parasta se, kun on aikaa vain olla ja kävellä, mennä minne huvittaa ilman kiirettä ja sen kummempia aikatauluja.

Kevät ei ihan ollut vielä parhaimmillaan, puissa ei ollut lehtiä, mutta kirsikat kukki runsaasti.

 

Pikkusen tutkittiin kaupungin mahdollisuuksia etukäteen ja ehdittiin juuri tunti ennen sulkeutumista Kiinalaiseen puutarhaan, jossa vaaleanpunaiset magnoliat oli kauneimmillaan! Puutarha oli aika pieni, mutta tosi kaunis! 

 

Toisena päivänä otettiin juna aikaisin aamusta ja matkustettiin Saksan puolelle ja ihailtiin junan ikkunasta kaukana siintäviä alppeja.

Mainaun saari oli kyllä niin kaunis, osa mun sydäntä jäi sinne! Narsissit ja pienet lummetulppaanit oli parhaimmillaan kukassa ja niitä oli tuhansia ja taas tuhansia! 

Ja mun on todella vaikea valita vain muutamaa parasta kuvaa, niin täältä nyt tulee kunnon kokoelma näitä, nähtävää oli niin paljon! Saari on vajaat 5 ha kokoinen ja siellä on töissä kymmeniä puutarhureita, joilla kyllä töitä riittää. 

 Yks kauneimmista kohdista oli vesiportaat, jotka oli rakennettu jyrkkään rinteeseen. Istutusten väri vaihtelee kesän kuluessa, kun sipulikukat väistyy ja uudet istutetaan tilalle. Ymmärsin että näiden portaiden ympärillä käytetään sipulikukkien lisäksi kesäkukkia, ei juurikaan perennoja.

Saaren keskeltä korkeammalta oli kauniit näkymät järvelle, ilmassa oli tosin hieman utua, joten alpit ei erottuneet niin selvästi, kuin selkeällä kelillä.

Ylemmillä tasanteilla oli erilaisia kauniita oleskelualueita, joissa saattoi hetken istahtaa ja leväthää. Tosin me ei maltettu juuria istua, vaan jatkettiin aina eteenpäin uutta ihanaa katsomaan. 

Näihin luonnonmukaisen näköisiin puistonäkymiin mä ihastuin ihan täysin! Lehdettömät ja vähän känkkyräiset puut loi ihanan kontrastin aaltoilevien kukkamerien kanssa. 

Magnoliat kukki täälläkin ❤

Ja kirsikat...

Tytöt ihmettelee, en tiedä mitä 😃

Saarella on vanha linna jonka pihalla on myös ruusupuisto. Tällä hetkellä se tosin ei näyttänyt parhainta puoltaan, joten toinen matka saarelle ruusujen kukinnan aikaan on kenties tarpeen joskus tulevaisuudessa! Sen verran kukkien lumoissa me oltiin, että unohdettiin käydä katsomassa itse linnaa. 

Spring Avenue eli kevätkatu oli myös ihana, vaikka tulppaanit olivat vielä nupullaan. Ihan sitä parasta ei tästä nähty, mutta kaunista oli.

 Saarella on myös tuhansien perhosten talo, jossa oli kyllä trooppinen tunnelma.

Palmutarhassa kukkivat sadat huumaavasti tuoksuvat orkideat...

Ja tämä rinne! 

Lämmintä oli varmasti +20 astetta, ihan kesäinen ilma, melkein kuin viime kesän parhaimpana päivänä täällä meillä Suomessa. Voih, ei tuolta olis halunnu kotiin vielä palata. 

Kolmas ja viimeinen päivä meni lähinnä shoppaillessa, sen mitä nyt raski ostaa. Hintataso Sveitsissä on aika korkea, joten se kyllä vähän rajoitti shoppailuintoa. Jalkapohjat oli rakoilla paljosta kävelemisestä ja sen vuoksi otettiinkin päivällä pieni hengähdystauko ja hypättiin jokilaivan kyytiin pienelle risteilylle Limmat-joelle ja siitä järvelle. Kaunista!

Voin kyllä lämpimästi suositella Sveitsiin matkustamista, ja varsinkin tuo Mainau on näkemisen arvoinen paikka. Vielä joskus mä palaan sinne! Ja anteeksi nyt pitkä postaus, mutta hankala olis ollut tästä enää tiivistää, vajaat 500 kuvaa tuli otettua matkan aikana. ;) 

Kotiin palatessa vastassa odotti lähes puoli metriset kinokset, joten ei ihan vielä päästä täällä pihahommiin. 

Ihanaa kevään odotusta!