Eipä tässä nyt kovin helpolla päässykään. Ei lähteny solisuu luutumaan ja leikatahan se piti. 5 viikkoa kituuttelin nitkuvien luiden kans ja eilen se sitten korjattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Kun olisivat leikanneet sen heti! Ois jo pitkästi voiton puolella koko sairastaminen. Julkisella puolella eivät alkaneet millekään, mut onneks oli vakuutukset kunnossa niin yksityisellä puolen ottivat tosissaan ja pääsin asianmukaiseen hoitoon. Vähän jäi karvas maku suuhun julkisen puolen toiminnasta, mut pääasia että nyt pääsee toipumaan.
Ja onneksi sain tämmösiä kesälomalaisia mulle pihahommiin, ei oo tarvinnu mun ittiäni rasittaa. :) Ihan rennosti oon saanu ite sairastaa, sen puoleen luutumiselle ei ollu kyllä estettä. Ihan samassa asennossa nuo luut olleet useamman viikon, mutta ei vaan luutuneet.
Tytöt on hionu ja öljykäsitelly kiikun, pessy ja öljynny terassit, kitkeneet, kaivaneet puskia ylös, siistiny hiekkakäytäviä, leikannu pensaita, nurmikkoa ja kaikkea mahollista mitä vaan keksin. Ihan huippuja! Mun kesän pelastus!
Koko talon ne siivos juhannuskuntoon, että on nyt kiva olla kun ei tarvi ressata mistään! Voi rauhassa keskittyä paranteleen itteä. :)
Mä oon nuuskinu ruusujen tuoksua, suviruusu, torniolaaksonruusu ja ´louise bugnet´ alko kaikki kukkia yhtä aikaa. Ruusut on niin ihania!
Tuosta kivimuurin päästä piti poistaa yks venähtäny ja lumen painama kääpiövuorimänty. Se oli jo niin kamala rötkylä ettei vihtiny katella yhtään.
Tilalle käytiin hakemassa Karstulasta Ahosen taimistolta uusia kasveja. Oli muuten kiva taimisto, kannattaa käyä tutustumassa, niillä on hyvä nettikauppakin.
Ja siihenpä sit sain heiltä viimesen kotimaisen Riippahernepuun, pari karhunnataa ja purppurakeijunkukan. Toisten kasvien jalkoihin tuossa on meinannu jäädä yks kotakuusama ja kuunlilja, ne nyt siirrettiin myös tuohon vähän paremmille paikoille.
Katekangas ja hake laitettiin juurelle, niin pääsee kitkemisen kans vähemmällä. Samoin nuo pidättää kosteutta tuolla maassa niin juurtuvatki paremmin.
Merikohokitkin on alkaneet viihtyä, siemenistä niitä joku vuosi sitten kasvattelin. Hyvä reunuskasvi kivikkopenkin reunaan.
Särkyneet sydämet ei jaksa kunnolla kukkia, on ollu niin kuivaa.
Tummakurjenpolvet on villiintyny ihan mahottomiksi, näitä oon kiskonu poiski jo vaikka kuin paljon... ei pitäis päästää siementään, mut ei ikinä ehi hätiin että sais kaikki leikottua ennen sitä.
Kasvulavoissa herneet ainaki kasvaa, muutki jollain lailla. Paremmalta näyttää nyt mitä viime vuonna.
Ja tästä kiviportaiden vierestä se kiinalainen puupioni kuolla kupsahti. Ei enää viime kesänäkään mitään noussut, tais mädäntyä. Tilalle on putkahtanu itestään hempeä akileija, en kylä tiiä mistä kun ei näitä mun pihalla missään ole.
Kesäharsokin on kerranki jaksanu kukkia kunnolla ja pitkään. Nyt on tullu huolehdittua kastelusta kunnolla, kun ei ole muuhun pystynyt.
Unelmatädykkeet meinas ehtiä kukkia kokonaan ennenku muistin ihastelemaan. Nämä on nättejä mut pikaisia kukkijoita.
Vesisadettakin on nyt saatu, ainaki yhtenä päivänä kerran viikossa viimesen 2 viikon aikana. Plus tänään on satanu ihan reippaasti. Hassua miten iloseksi tuo sade tekee nyt, kun aattelee viime kesän sateita jotka niin tympäs! Kun nyt ois sopivasti lämmintä ja sadetta syksyyn asti, niin sais viljapelloiltaki satoa. :)
