Voi että kun nyt helpotti, saatiin eilen puinnit puitua ja viljat varastoon. :) Kuivasta kesästä huolimatta saimme kuitenkin ihan kelpo sadon. Kuitenki sen verran sopivasti aina välillä satanut, että viljat jaksoi kasvaa.
Polun reunaa tässä ennen istutusta ja alla istutuksen jälkeen. Istutusalueiden kohalta kaivoin maata pois niin paljon ku sain ja kivillä korotin reunoja kasvien tarpeen mukaan ja täysin mullalla. Multa on kyllä aika savista, mutta toisaalta se ei haittaa, kun paikka on kuitenkin kuiva. Pidättää toivonmukaan kosteutta juuristolle hieman paremmin.
Ja semmonen siitä tuli. Taka-alalle ihan puiden juurelle levittelin muutaman sentin ihan raakaa turvetta ja harasin sen pintamaan sekaan. Metsästä hain sinne kunttaa, nyt näyttää siltä kuin se olis aina ollutkin niin. En tykkää jos maan pinta jää paljaaksi, ja nurmikko ei tänne olis sopinut sitten ollenkaan. Kasveja on vähän runsaanpuoleisesti, mutta kaikki ei tosiaan jää tähän, osa näistä siirtyy polun toiselle puolen, kunhan saan sen sille mallille.
Ja enhän mä malttanu olla ostelematta uusia taimia, kun kerran taimiston lähellä yks päivä hoksasin olevani. Sormivaleangervot, kuunliljat ja kotkansiivet siirsin muualtapäin pihaa, mutta sitten pakko oli ostaa kun sattui kohdalle valkoista kurjenmiekkaa, rauniokilkkaa, hopeista ohotanmarunaa ja rantavehnää. Ne sopii värien puolesta tänne niin hyvin, kirkastaa tuota kokonaisuutta kivasti.
Kirjavalehtinen kotakuusama tarttui matkaan Jyväskylän Viherlandiasta. Menestymisvyöhyke sillä oli vaan III vai IV, mut täytyy kuitenkin kokeilla josko onnistuis, kun on niin nätti.
Polun toisella puolen odottelee vanha, reunasta hieman lohkeillut muuripata, sillä tulee olemaan isohko rooli... tällä hetkellä siellä on mun kääpiölumme evakossa, kun lammikon vesi katosi. Kuivuus on laskenut pohjaveden niin alas, että nyt ei ole tipan tippaa lammikossa.
En malta oottaa että polun molemmat reunat näyttäis kutakuinkin tältä...nyt se on vielä epäsiistin ja karun näköinen. Mutta onneks on vielä pitkä syksy aikaa touhuta.
Tässäpä vielä vertailun vuoksi vuoden takaa, kun oli polkukin vähän vaiheessa. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!