Ulkoilemassa kotikoulun välissä

Lumen alta paljastuva luonto on kyllä aina yhtä sykähdyttävää. Aamulenkillä Leimun kans ihasteltiin kiven päällä kasvavaa torvijäkälää ja ihmeteltiin yläpuolella raakkuvia variksia. Pikkuhiljaa tulee kevät meillekin. 

 

Lasten toiveesta lähettiin kotikoulun päätteeksi porukalla pihalle, makkarapaketit kainaloon ja nuotiopaikalle virittelemään tulia. Se on nyt grillikausi avattu.

Välillä pitää käyä tuulettaan päätä, ettei aivan höperry sisätiloihin lasten koulujuttujen kans. 

Siellä missä on makkaraa, siellä on myös Leimu... =D 

Ei ihan vielä päästä pihahommiin, lunta on paikotellen reilustikin. Alppiruusu ´Haaga´ lupailee ainakin pieniä nuppuja mutta pikkusen lehdet roikottaa, nyt pitäs nakata säkkikankaat suojaksi päälle, ettei ne pala kevätauringossa. 

Päivä kerrallaan eteenpäin, ei auta nyt hötkyillä suuntaan eikä toiseen. 

Pysykäähän terveinä! ❤

Elämää pistokkaissa

Ensinnäkin oikein hyvää naistenpäivää! 

Arovuokkojen kukintaan ei enää ole hirveän pitkästi matkaa, aurinko paistaa ja lämmittää jo.

Vihreää pilkistelee jo melkeinpä jokaisesta pistokkaasta. Nyt kun sais ne vielä pidettyä hengissä siihen asti, että kasvattavat juuret. Silmuissa on voimaa niin paljon, että ne jaksaa avautua vaikka juuria ei olekaan, mutta tästä alkaa sitten ne kriittisimmät vaiheet. Täytyy pitää pussit päällä, ettei nuo uudet alut kuivu, mutta varottava myöskin liikakastelua, ettei pistokkaat mätäne. 

Mun veli teki tämmösen pienen koosteen viime kesän robottivideoista ja lisäsin sen youtubeen. Ei mikään ammattitason video, kun on vaan kännykällä kuvattuja pätkiä, mut siinä näkyy vähän paremmin näitä pihan korkeuserojakin mitä kuvissa. Työlästä hommaa, pari päivää meni tuon värkkäämisessä. Omat haasteensa toi se, ku veli tuolla vajaan parin sadan kilometrin päässä sitä työsti ja minä koitin etänä ohjeistaa. Yksin en ois kyllä saanu aikaseksi minkäänlaista, joten kiitos Antille!

 Jospa siitä sais käsitystä, miten toimii ja miksi me ollaan siihen niin tyytyväisiä. 

Robottiruohonleikkurin "talvihuolto"

Aikasempina vuosina on aina keväällä pikkusen tympiny kesän tulossa se, että joutuu taas leikkaamaan ruohoa. Tai itessään se leikkaaminen on ihan mukavaa puuhaa, mutta se aika mikä siihen aina kului on ollu melkonen, kun pariki kertaa viikossa pitäny leikata. On täällä muutaki tekemistä ku juosta leikkurin kans. Mutta nyt ei ahista yhtään. Innolla oottaa, että saa laittaa Ruttusen käyntiin ja katsoa vierestä kun se hoitaa hommat. 

Ja kyllähän tuo leikkuujälki on huomattavasti tasaisempaa, kun työnnettävällä leikkurilla. Aina on siisti piha.

Kerran vuodessa talven aikana leikkuri käytetään piuhojen päässä ohjelmistopäivityksessä. Varsinaisesti ei tarvinnut tehä mitään huoltoa, ei ollu ku vajaan tunnin homma. Kuoren alta oli vähän imuroitu ja tarkisteltu jotain pieniä juttuja, mut siinäpä se. Ja hintaakaan ei kertyny ku muutama hassu kymppi! Ei tarvi ostaa ja vaihtaa öljyjä, ei uusia tulppia eikä värkätä muitakaan mottorihommia. 

 Työnnettävään sai uusia tulppaa joka toinen viikko...sitä ei meinannu saada millään käyntiin. Ja kun viimestä kertaa, pari päivää ennen robotin tuloa aloin leikkaamaan nurmikkoa, niin vanhus tykkäs kyttyrää ja sano sopimuksen lopullisesti irti, sylki öljyt ulos ja siihen jäi :D 

Päivitysreissun yhteydessä huomasin, että tähän kännykkäsovellukseen on päivittyny tilastoja viime kesän ajalta. Aika pitkästi se on kerryttäny kilometrejä yhessäki kesässä. Tehokasta leikkuuaikaa sillä on ollut 96,6% koko ajasta, eli sen lopun se on käyttänyt siihen latausaseman kahteluun. 2 hakukaapelia tuonne pihalle viriteltiin, alkuun se meni niitä pitkin aina latausasemalle, mutta loppukesästä se ajo jo suoraan lataukseen, kun oppi reitin. Oppiminen perustuu gps:ään, se luo sen avulla itelleen kartan, jota käyttää jatkossa apuna leikkaamisessa. 

Viime kesänä siis tämän hankin, malli on Husqvarnan Automower 450x, eikä päivääkään ole kaduttanut! Aika arvokashan tämä on alkuun investoida, siitä ei pääse mihinkään. Mutta käyttökulut on vastaavasti pienet, ja on niin helppo ja vaivaton joka suhteessa. Vaikka maksaishan se ajettava leikkuriki yhtä paljon, mutta en kyllä ees harkitsis enää ajettavaa! Kerran vaihdoin terät siihen kesän aikana, oikeastaan muuta sille ei tarvinnu tehäkään. Pitkä kuivuus näkyy nurmikon kellastumisena. Pisimmillään leikkuri oli 3 viikkoa parkissa, kun ei tuolla ollut mitään leikattavaa, eikä olis järkevääkään kuivana kautena ajaa nurmikkoa liian lyhyeksi. Kärsii vaan ja palaa herkemmin. Nämä meidän rinteetki se ajeli kevyesti ylös, ei mihinkään jääny sutimaan. 

Yks pieni kommellus sen kans kävi, kun pojat oli jättäny teltan pihalle lojumaan ja Ruttunen ajeli suoraan sen naruihin ja sotki ne sinne terien väliin solmuun. Tosin tuossakaan ei käyny kuinkaan, kone tunnistaa jos terät jää jumiin. Se sammu siihen samantien ja kännykään tuli viesti, että leikkuri on jumissa. Ei kerenny ku muutaman kierroksen kiertää naruja tuonne, aika helpolla lähti pois ja sai taas laittaa jatkamaan leikkaamista. 

On se vaan viisas vekotin, ei keksi moitittavaa. Varaston seinällä telineessä saa vielä vähän aikaa ottaa talviunia, ei oo kiire mihinkään. 

Kasvimaasuunnitelmia ja lisäystä talvipistokkaista

Nyt on suunnitelmat selvillä, mitä tuonne uudelle kasvimaalle istutan ja miten sen teen. Voi kun olis jo kevät, mahoton polte olis päästä tekemään tuota! 

Suunnitelma on suunnilleen mittakaavaan piirretty, mut aikalailla vapaalla kädellä. Ympyrät ja kaaret ei oo nii justiinsa, kun en jaksanu alkaa liian tarkasti näpertään...piti vaan äkkiä saada ajatukset paperille. =D 

 

Ja kuten näkyy, mikään ihan perinteinen kasvimaa tästä ei tule. Oon pitkään ihaillu potager-tyylisiä keittiöpuutarhoja, joten semmosista oon nyt kasannu vaikutteita ja ideoita. 

Mun ystävä, myöskin puutarhuri kävi tänään kahvittelemassa ja häneltä sain lopullisen ajatuksen tuohon alueen yläpäähän tien viereen. Koko talven oon sitä miettiny ja pähkäilly, että kuin siitä saa järkevän, ettei tien pölyt leviäis kovin paljoa syötäviin kasveihin. Heli sen nyt keksi, että tee labyrintti! Ja siinähän se! Taikinamarjasta pensasaitaa ja koristekasveja lisäksi, aika ihana idea. 

Viron reissulla jokunen vuosi sitten tykästyin yhden kartanon puistossa olleeseen istutusalueeseen, jossa oli käytetty tätä labyrintti-ideaa. Se on jääny itellä vähän muhimaan, että ois kiva joskus toteuttaa jotain vastaavaa, tähänpä sen sopivasti nyt saa. Pikkusen korkeammalla pensasaidalla teen osan, ainakin reunat, mutta keskellä olevat ryhmät vois jättää mataliksi. Tuossa kuvassa on käytetty puksipuuta, mutta se ei täällä meillä menesty. Taikinamarja kestää talven pakkaset ja tuiskut, ja sietää myös hyvin leikkausta.

Ja näistä ajatuksista innostuneena, nappasin sakset käteen ja suunnistin pihamaalle... napsin tuolta omista taikinamarjoista nyt viime kesän kasvuista pistokkaita reilut 100 kappaletta ja istutin ne kylvömultaan.

 Mullan pinnalla on vajaan sentin hiekkakerros, se tasaa kosteutta ja estää pinnan kuorettumista. 

Pistokkaat on n. 10 cm mittaisia, n. puolet silmuista jäi mullan pinnan alle, muutama silmu mullan pinnan yläpuolelle. Alimmat silmut nappasin pois ja latvojakin typistin hieman, jos alkais tekemään juuria herkemmin. Muovipussista tein huput päälle niin ei pääse kosteus heti haitumaan. 

Aika vähän oon pistokaslisäystä tähän asti harrastanu, mutta kokeillaan nyt miten näiden käy. Jos lähtee hyvin kasvamaan niin teen toisen satsin samallai. Säästää pitkän pennin kun ei tarvitsisi kaikkia ostaa. 

Muuten täällä on vietetty ihan tavallista arkea. Pikkusen oon jo koittanu sisustaa kevättä sisällekin, vaihdellut verhoja ja pessy ikkunoita. Alkaa tuo aurinko taas paistaa niin kirkkaasti ja armottomasti, että jokainen likaläntti näkyy kauas. Ja tulppaaneja tietenkin pitää ostaa melkein joka toinen kauppareissu, heti on paljon keveämpi ja keväisempi olo.