Hääkimppuharjoittelua

Saan kunnian tehdä tässä syksyn päälle koristelut ja kukkatyöt yksiin häihin. Pari hääkimppua oon tehny muutama vuosi sitten, pisaran mallisen viimeksi koulussa. Joten jos tässä joku huomaa karkeita ja pieniäki virheitä tai korjattavaa niin kertokaa! Kukkakaupasta sain halvalla muutamia jämäruusuja, että saan harjoitella, kaikki muut materiaalit on pihalta kerättyjä.

Morsian on suht. pienikokoinen, kimppukin siksi pieni. Värit ei tuu olemaan tämmöset eikä kaikki materiaalitkaan, kunhan nyt kokeilin että osaanko enää.

Ruusuja en viitsinyt tähän langoittaa, sen joudun ilmeisesti tekemään sitten lopulliseen kimppuun.






Seppelvarpua kokeilen nyt ihan sillä, jos saisin käytettyä sitä jopa siinä lopullisessa kimpussa. Päivänliljat ei tuu kestämään huomiseen asti, sen tiiän, eikä näköjään Koristearonian lehdetkään kestä. Sientä oon peittäny koivuangervon lehdistä tehdyillä tupsukoilla, valkoinen kukka ruusujen välissä on syysleimua, se nyt ainaki vielä näyttäs pysyvän ihan hyvänä.





Oisko vinkkejä muista hyvistä luonnonkukista/perennoista? Pisin ruusu on himpun verran liian lyhyt ehkä...tai en tiiä, sitä on ite niin kriittinen, tuntuu ettei tuu hyvä millään. No onneks voi harjotella, edelliskerrasta ku on aikaa jo 7 vuotta. 

Istutuksia katekankaaseen

Kun kerran Tiina-muori ei tajua miten tuohon kankaaseen istutetaan niin laitetaan nyt sitte kuvien kans. Jos sattuu että joku muukaan ei tajua

Sain eilen istutettua suihkulähteen ympäristön nyt kokonaan. Enää siitä puuttuu se pistorasia, roikalla kokeiltiin suihkulähdettä aiemmin. Isäntä vei roikan pois, siksi nyt ei saanu sellasia kuvia, että ois ollut vettäkin näkyvissä.

Viimeksi jäin nyt tähän, kun suodatinkangas oli laitettu koko alueen päälle. Tuohon reunaojaan laitoin ihan kivituhkaa, tosin parempaa ois vaikka sepeli tai pikkukivi, koska tässä kivituhkassakin ajanmittaan itää siemenet. Sekin ruohottuu muutaman vuoden päästä, vaikka kangas onkin alla, jos sitä ei kitke. Sepelissä ei kasva oikeastaan mikään. Reunakivet laitetaan tuon soran päälle. Ja nyt kun ei korkeasta muurista ole kyse, niin ei niiden sen kummemmin tarvi olla kiinni, kunhan pysyy paikoillaan, eikä keiku.







Istuttaminen tapahtuu siten, että tehdään kankaaseen ristiviillot. Aika monilta oon kuullu, että hän kait ois leikannu saksilla reikän ja istuttanu sitten, mutta se ei ehkä ole paras tapa. Pyöreä aukko alkaa kiristämään ajan kans, kun juuripaakki ja pensas kasvaa kokoa. Ristiviilto antaa itse vähän periksi, ja sitä on helppo käydä vaikka repimässä isommaksi. Lisäksi nuo kaistaleet voi kääntää takaisin juurelle ja kun siihen tulee hake päälle, ei sielläkään kasva rikkakasvit siten, kuin jos siinä olisi isompi reikä. Istuttamisen jälkeen peitetään kangas koristehakkeella tai vaikka kivillä.







Tuon suihkulähteen alla on tällainen iso saavi, jossa on reikäkansi. Saavin pohjalla on se pumppu, josta lähtee letku tuon patsaan taakse. Ensin meinasin että teen allasmuovilla vaan tähän jonkulaisen syvennyksen, mutta päädyin sitten tähän, koska tämä on vähän helpompi asentaa. Kuoppa vaan, saavi sinne ja se on sillä selvä.







Saavin ja kannen piilotin mukula- ja rantakivillä. Tuli ihan hyvä, ruo rantakivi on ihanaa. Pikkusen tuo vesi osuu tuonne raparperilehtilaatallekin, joten siinä nyt aina on vettä, kun suihkulähde on päällä. Muuten vesi valuu tuonne kivien väliin piiloon.







Viereen istutin yhden kuunliljan, sen juurelta peitin kankaan näillä rantakivillä.







Ja kokonaisuudessaan valmiina.

Vuoden kuluttua istutuksesta:

Uusi istutusalue nurmikolle

Tässäpä taas vähän kuvia, muutamia vinkkejä siihen miten voi tehdä nurmikon päälle kukkapenkin.
Nummentonkijan innoittamana tein nyt itelleni viimein tämän "pyörylän". Tosin se on kesken edelleen mut hyvällä alulla kuitenkin.
Nurmikkoahan ei välttämättä tarvi poistaa ollenkaan, jos tekee yli 40 cm kohopenkin siihen päälle. Mut minä en nyt nostanu ku 20 cm, joten otettiin jyrsin tähän kaveriksi ja muokattiin pohjaa vähän kuohkeammaksi.
Narulla vedin ensin ympyrän mallin nurmikkoon, siitä sit lapiolla kaivoin reunaojan. Eli tuo oja tuossa täytetään sillä kivituhkalla, asennetaan reunukset siihen päälle. Ja taas mulla tulee tähän kiviä, koska näitä nyt on omasta takaa.
Ja huom! Kerta se on ensimmäinenki ku isäntä tuli mulle kaveriksi tekeen kukkapenkkiä...

Reunasta kaivetut nurmikon palat kääntelin nurinpäin tuohon penkin keskelle jyrsityn mullan päälle. Turhaan niitä kantaa minnekään metsään, nurminpäin käännettynä nurmikon kasvu tukahtuu ja se maatuu tuonne kyllä. Samalla sai nuo reunat hyvän mallisiksi ja kestäviksi, ei heti vyöry multa alas. Ihan penkin keskelle kaivettiin syvempi kuoppa ja täytettiin ihan kuohkealla mullalla siihen kun tulee päärynäpuu, niin tarvii olla paksummasti kasvualustaa.

Nurinpäin käännettyjen nurmikon palojen päälle kärräsin vielä muutaman kottikärryllisen multaa. Sen verran kovaa on vielä tuo nurmikko tuossa, että siihen ois hankala istuttaa kasveja. 10 cm multakerros pinnassa antaa siihen kuohkeutta sen verran että istuttaminen on vaivatonta. Ja kalkkia taas reilusti mukaan, koska tuo mun multa on lähes turvetta ja hapanta.

Muotoilun jälkeen vedin kankaan tuohon päälle ja sillä mallilla se lähes on nytkin.






Päärynäpuun alle teen kivistä suihkulähteen, patsaan ostin viime viikolla kun käytiin Pietarsaaressa. Tästä vois sanoa että oli rakkautta ensi silmäyksellä...

Vesiaihetta oon haaveillu tänne jo pitkään, nyt sen päätin sitten tehdä. Kun vielä sais sähköjohtoa että vois vetää sähköt tuohon.. sit sais tehdä tämän valmiiksi. Vesi suihkuaa tässä tuosta kivestä, 5 eri reiästä, jota tyttö pitää käsissään.  Aivan ihana!






Eilinen iltaruskokin oli kaunis. Mutta syksy tekee tuloaan. Koivut on kohta lehdettömiä paikotellen, tieten tuo märkyys saa aikaan sen että lehdet varisee.

Yhden kuorman on saanu jo haravoida pudonneita lehtiä.

Omenoitakin saadaan peräti 2. Pirja tekee ensimmäistä satoaan. Kukkien perusteella niitä ois voinu olla enemmänkin, mut tähän jäi.






Perennat onneksi ei ole tykänneet kovinkaan huonoa sateista. Nyt kun on taas vähän lämpimämpää niin ne jaksaa taas kukkia.

Syysleimut on just aloittaneet kukinnan, nauhukset on kukkineet jo toista viikkoa. Punavärimintutkin on parhaimmillaan. Värisävyt näin syksymmällä ovat täyteläisiä, enemmän keltaista ja punaista, mitä keväällä. Syksyllä kaipaa aina jotain vahvaa, hehkuvia värejä ennen talvea.





Vaan ulkona paistaa aurinko ja lämmintä riittää. Joten nautitaan nyt näistä aurinkoisista päivistä vielä, ennenkuin syksy ihan kunnolla pääsee valtaan.

Erään pihan muodonmuutos

Tässä kesän ja viime kevään aikana oon tehny muutamia pihasuunnitelmia, sekä uusiin, että vanhoihin pihoihin. Muutamilta oon saanut luvan esitellä kuvia muutoksista, mitä siellä pihalla on tapahtunut. Pari pihaa on kyllä vielä kuvaamatta, mutta tässä nyt ensimmäinen.

Isäntä oli tehnyt suurimman työn, kaivanut entiset pois ja laittanut reunukset ja kankaat paikoilleen, minä kävin vain kaverina istuttamassa ja tekemässä kivireunukset.

Pihan omistajat tahtoivat saada pihastaan helppohoitoisen, sellaisen jonka kans pärjäisi vaikka ei joka viikko olisikaan siellä kuoputtelemassa. Omistajat on kyllä aktiivisia harrastajia, joten se kyllä näkyi aiemmistakin istutusryhmistä. Eri lajikkeita oli kertynyt valtavasti, tosin niitä oli ripoteltu vähän sinne ja tänne, missä oli sattunut olemaan sopivaa rakoa. Istutusalueet siis yhtenäistettiin ja selkeytettiin, iso osa uusissa ryhmissä käytetyistä kasveista on sieltä ennestään, osa tietenkin ostettujakin. Joka ryhmän reunaan jätettiin pikku kivistä kaistale nurmikon ja reunuksen väliin, jotta ruohon leikkaaminen helpottuu. Suodatinkankaat laitettiin kivien alle, ettei sieltä alta kasva mikään läpi.



Tässäpä nyt muutama kuva, ennen ja jälkeen aina peräkkäin. Ihan just samasta kuvakulmasta ei ole sattunut tulemaan kuvaa, mutta istutusryhmien paikat ja koot on kutakuinki

entisellään.

Lampusta talollepäin lähtevä perennapenkki siis sai lähteä.





Tilalle siihen laitettiin havuja ja pensaita. Penkki reunustettiin uudelleen, laitettiin suodatinkangas pintaan ja hake päälle. Nyt pärjää useamman vuoden käytännössä ilman mitään kummempia.





Perennoista tähän jätettiinn päivänliljoja, kuunliljoja ja nauhuksia. Ne pärjää katekankaan ja hakkeenkin kans ihan kivasti. Joten voipi sekoittaa hyvin vaikka havujenkin kans. Tosin ph pitää koko ryhmässä olla matala, mieluummin vähän turve-hiekkapitoinen multa ja vain sitten perennojen ja pensaiden istutuskuoppiin laitetaan kalkkia ja jatkossa vain niiden juurelle lisätään kalkkia. Koko ryhmää ei kärsi kalkita.







Kivipolku keskellä helpottaa hoitamista sitten jos sitä tarvii. Lisäksi se on kivan näköinen, antaa vähän kontrastia kasveille.







Myös etupihan tuulimyllyn penkki tehtiin samalla tyylillä, jotta on yhteneväisen näköinen tämän toisen kans.







Tästä otettiin kaikki perenna pois, paitsi tuo komea nauhus tuosta nurkasta. Tilalle tuli vain pensaita.







Kasvit valittiin tähän varjoisen paikan perusteella, sinikuusamat varjostaa tosi paljon, niitä vähän leikattiinkin pois edestä. Samoin rakennukset tuo tähän varjoa.













Penkkiin tehtiin sitten kivireunus, samoin kuin takapihalle. Luonnonkivet oli lähellä omistajien sydäntä, joten niitä on nyt joka ryhmässä jossain muodossa. Tässä enemmän mitä muissa. Kasvien istutuskohdat reunustettiin pienellä mukulakivellä, alla on suodatinkangas  ja väleissä taas hake. Kasvien väleissä suikertelevat kivipolut tuo omanlaisensa tunnelman tähän.



Tässä heti istuttamisen jälkeen...





ja n. 1kk myöhemmin.







Ja siinä vielä se viimeinen joka koki muutoksen. Reunassa olleet kattotiilen palaset eivät oikein pysyneet pystyssä ja perennat olivat levinneet toistensa lomaan.











Ja semmonen on nyt lopputulos. Tähän nyt tehtiin pihan ainut oikea kukkapenkki, jota saa kitkeä. Tosin perennat tulee peittämään mullanpinnan melko nopeasti, joten kitkettävää ei loppujen lopuksi kauheasti tule olemaan, muutakuin parina ensimmäisenä kesänä.

Ryhmän keksikohtaa istutettiin riippahernepuu, sillä saadaan terassillekin vähän vehreyttä.







Ja sama penkki n. 1 kk myöhemmin. Terassin aitakin pääsee nyt eri tavalla oikeuksiinsa.







Tämän parissa aherrettiin 10 tiivistiä tuntia ja tykkään lopputuloksesta, vaikka itse sanonkin.