Lumihome ja jääpolte nurmikon riesana

Vuosi sitten talvi oli tosi huono nurmikon kannalta. Lumihometta oli ihan joka paikassa, joka aiheutti isoja kuolleita länttejä nurmikkoon. Aikaisempinakin vuosina sitä on ollut vähän, mutta ei samoissa määrin. Ilmeisesti vuoden takaisen syksyn märkyys ja runsaat lumisateet oli osasyy siihen. 

Saa nähdä miten tämän talven jälkeen käy, ymmärtääkseni se ei katoa sieltä nurmikosta kokonaan pois, vaan voi aiheuttaa vaurioita myöhemminkin. Lisäksi jos syksyllä jää nurmikon leikkuu vähälle ja nurmikko on pitkää lumien sataessa maahan, olosuhteet on otollisemmat homeen leviämiselle.

Tämän näköisiä länttejä oli niin etupihalla kuin takapihallakin. Mitään sen kummempaa torjuntakeinoa tätä vastaan ei kait kotipuutarhoihin ole. Nurmikon leikkaaminen syksylläkin lyhyeksi voi ehkäistä jonkun verran, mutta säähän ei oikein pysty vaikuttamaan.

Tosin nurmikko on niin sitkeää, että korjas kyllä vaurioit itestään kesän aikana. Ei tarvinnu kylvää uudestaan. 

Nythän tuota lunta ei kyllä juurikaan ole. Joulun aikaan kävi joka paikka puolestaan jäällä, kukkapenkeissäkin oli paikoin 10 cm jääkerros. Se aiheuttaa jääpoltteen ja palelluttaa kasvit. Pahiten jääkerroksen alle jäi kesäpikkusydämet ja kuunliljat etupihan penkissä. Veikkaan että siitä aiheutuu tämän talven aikana enemmän tuhoja kuin tuosta homeesta. 

Mutta sitähän tämä on, kuuluu puutarhurin arkeen kaikenlaiset ropleematkin. ;) Ja mielenkiintoista, vaikkakin ärsyttävää, näitä erilaisia ilmiöitä on seurata ja havannoida.

Ja aatella, ei tuohon kevääseen enää niin pitkästi ole! Tuon ylimmäisen kuvan tunnelmiin on enää 2,5kk aikaa! Ja neljä päivää sitä myöhemmin Pikkuherukan silmut on olleet jo näin isoja! Kyllä se kevät sieltä tulee!

 
Ja hupsista, meinasi ihan unohtua tämä syy, miksi varsinaisest aloin päivitystä laittamaan! Lapset vaan vähän häiritsee ja katkaisee mun ajatuksia ;)

Sain Satupuutarhasta Sadulta kivan tunnustuksen, kiitos! Mukavahan se on, että blogini kiinnostaa. :)
Koitan tässä vähän terästäytyä päivitysten suhteen.

Tämä näkyy jo kiertäneen melko monessa blogissa, mutta laitanpa silti seuraaville.

Karolinan blogissa löytyy ihan hirmusesti luettavaa ja tosi paljon ihania kuvia.
Piha ja piennar blogin Anski on taas vähän uudempi, mielenkiintoisen oloinen tuttavuus ;)
Ja Ruusuja ja Rikkaruohoja blogi vähän vanhempi suosikki, joka pienen epäröinnin jälkeen kuitenkin jatkoi kirjoittelua meidän iloksi. :)

Joten kiva kun olette täällä! 
Karolinan puutarha
Piha ja piennar
Ruusuja ja Rikkaruohoja

Ennennäkemätön luonnonoikku!

Viime kesänä kävin eräällä pihalla tekemässä pienimuotoista pihaneuvontaa ja siellä kasvoi ihan valtavan iso Pihta. Sitä en enää muista, että mikä Pihta oli kyseessä, mutta tosi vanha ja pitkästä toistakymmentä metriä korkea.

Ja mikä kummallisinta, näytti että siinä juurella kasvoi vieri vieressä pienempiä Pihdan alkuja, oli metrisestä 2-3 metrisiin. Niitä näkyy sekä yllä olevissa kuvissa että alhaalla...

Nämä uudet alut lähti sen ison Pihdan alimpien oksien kärjistä ylöspäin. Oksat meni ihan maata myöten ja jonku kumman syystä ne latvojen kärjet oli lähteneet taipumaan ylöspäin ja jokaisen alaoksan nokasta kasvoi uusi puu! Täytyy sanoa että mä en koskaan ennen ole törmännyt tämmöseen, en ole edes tiennyt, että puut vois näin käyttäytyä!

Siellä sen näkee, uudella puun taimella ei ole omia juuria, vaan se kasvaa isomman puun oksan latvasta. Aika jännä! Onko kellään tälle selitystä? Ja nuo kaikki uudet alut oli siis sellaisia. Pihtapensas, vois melkein sanoa!
 

Pakkasta ja aurinkoa

On se niin mukava nähdä tuota aurinkoakin välillä. Monta viikkoahan se meni harmaudessa, eikä oikein mitään jaksanu tehdäkään. Mutta ei silti mieli ole liiaksi kevääseen päässy, seimenpusseista oon pysyny visusti erossa, en edes ajatuksissa ole vielä niihin kajonnut. ;) Tällä hetkellä mulle riittää, kun saan nauttia auringosta, iltaruskosta, kuurasta ja kaikesta siitä kauniista minkä tuo pakkanen saa auringon kans aikaan. Paitsi että hiihtämistä mä vielä kaipaan...sitä ei ole päässy liiaksi harrastamaan.

Lunta ei edelleenkään ole riittävästi. Saa varmaan melko monille kasveille heittää hyvästit tämän talven jälkeen. Pakkasta tieten enimmillään meidän seudulla ollut n. 25 astetta, toivottavasti se ei silti olis tappanut kovin paljoa. Jääpolte joulun aikaan teki kyllä varmaan sitäki enemmän tuhoja. Kukkasipuleista ei varmasti tarvi odottaa mitään, luulen kyllä vahvasti että ne paleltu melko hyvin, kun ehtivät lähteä kasvamaan. Alppiruusujen lehdetki roikkuu kyllä siihen malliin, että kylmää on...

Nurmikolla tallustellessa lumen paksuus on vain 5 cm, aikasempina vuosina samaan aikaan lumen määrä on ollut lähes puoli metriä. Arempia ruusuja kävin jo vähän peittelemässä, potkin lunta päälle pikkusen paksumman kerroksen. No nähtäväksi jää mitä tästä tulee.
Se hyvä puoli tässä on, että jänikset ei ole tulleet pihalle nyt ollenkaan. Niillä kait riittää tuolla metässäkin syötävää sen verran, ettei tarvi omenapuihin koskea. Tosin tässä meidän nurkilla pyörii kettukin, oon sen iteki nähny muutaman kerran. Pitää tieten seki jäniskantaa kurissa.
Varmuuden vuoksi silti pitää nyt käyä omenapuut maalaileen taas koivutisleellä tai oksasuojalla. Syksyllä laitettuna sen teho ei riitä ihan koko talveksi.

Hoitolainenki saatiin täksi viikoksi. :) Mukava lenkkikaveri mulle ja kissoista varsinki Tessu tykkää Katasta. :) Puskee ja kehrää, mutta Kata pelkää, kun on saanu joskus Kisun tassusta kuonoonsa. Tosin vähän laiskanpulskea koira tää kyllä on, lenkillä saa vetää perässä... vaan itellehän se on sitäki hyödyllisempää ;) Ilme kertonee kaiken!? :D

 Havumuurikin on niin paljaana, Rohtokataja on kyllä vaaravyöhykkeellä...sen ei luvata talvehtivan kuin III-vyöhykkeellä. 4 talvea se tässä on mennyt, mutta aina lumen suojassa ollu turvassa. Samoin kivimuuria myöten roikkuvat laakakatajat saattaa vähän kärsiä. Kivien välistä taas pukkaa keltamaksaruohoa, se ei taida olla moksiskaan. Aika hauska se on talvellaki noin vihreänä, jännä nähä keväällä miten sen käy.

 Ja mikä parasta, uuden kameranki sain hankittua. :) Järkkäriä ensin vähän haaveilin, mut hinnan takia nyt päädyin Canonin powershot G15 malliin. Siks näitä kuvia nyt on näin monta. Piti testata makro kuvien ottamista, ihan kivoja tällä saa. Entisellä mallilla ei oikein tarkennus enää toiminut, oli päässy jotain roskaa objektiivien väliin ja naarmujaki siinä on. No ja on tämä muutenki ominaisuuksiltaan huomattavasti entistä parempi, nyt kelpaa taas. Kohteita ei vaan ole kovin paljoa tähän aikaan vuodesta, mutta antakaapa olla ku kevät koittaa, sitten puskee kukkakuvia joka tuutista ;)

Vähäluminen Loppiainen, havukasvit ja alppiruusut suojaan!

Lunta saatiin ripaus juuri ennen uuden vuoden aattoa. Melkein vietettiin musta joulu, aattona satoi vähän, mutta joulupäivänä taas suli pois. On kyllä ollut niin lauhaa, että luontoki näyttää olevan vähän sekaisin, niinku nyt varmaan monestakin paikkaa on saanut lukea.
Jouluruusu pukkas kukkanuppua ennen joulua jo, tuohon kasvu sit pysähtyi. Pakkasta on ollu parin asteen tietämillä, välillä nollassa, eikä lunta ole suojana nimeksikään. Toivottavasti sitä saadaan lisää, ennenkuin tulee kunnon pakkaset.

"Tete a tete" narsissit lykkää kasvua parin sentin lumikerroksen läpi. Hassua, minkälaisia sitkuttelijoita!

Alppiruusut ja Atsaleat näkyy pärjäävän toistaiseksi ihan hyvin. Nuppuja on molemmissa. Ja jos lunta ei paljoa tule lisää, niin huputtaa joutuu melko pikaiseen, ettei pääse kevätaurinko niitä kärventämään. 

Tästä huputtamisesta ja suojaamisestakin sain kesällä lisää kokemuksia. Eräs mies kertoi kasvattaneensa vuosia alppiruusuja, muistaakseni hänellä oli niitä jo useampi kymmenen erilaista. Eikä koskaan aiemmin ollut suojannut, kuin vuosi sitten syksyllä vasta ensimmäisen kerran. Kaikille alppiruusuille oli rakennettu ympärille puiset kehikot, joiden päälle oli laitettu säkkikankaasta suojat. Ja suojat oli siis laitettu paikalleen jo syksyllä. Ja huonostihan siinä oli käynyt, lähes kaikki alppiruusut oli kuolleet, ilmeisesti homehtuneet syksyllä liiallisen ilmankosteuden takia. 

Kannattaa siis muistaa, että suojia ei saa laittaa paikalleen, ennenkuin maa on varmasti jäässä. Sen voi kyllä huoleti jättää Tammi-Helmikuun aikana tehtäväksi hommaksi, pakkasta ne ei niinkään hätkähdä, vaan sitä Maaliskuun aurinkoa. Aurinko lämmittää liikaa ja saa kasvit haihduttamaan. Ja kun juuristo on jäässä, lehtien kautta haihtuu liikaa nestettä ja kasvi kuivuu ja kuolee. Ja tämä estetään huputtamisella.

Japaninmarjakuusi ruskettaa neulaset osittain talven ajaksi, mutta vihertyy kyllä taas kevään tullen. Tällekään kevätauringolta suojaus ei liene pahitteeksi.

Viiniköynnökset on nyt ensimmäistä kertaa talvehtimassa taivasalla. Pakkasharsoon kyllä kiedoin syksyllä, mutta jotenki kummasti se on purkautunut auki. Tainnu joku puutarhuri olla vähän huolimaton harson kiinnityksen kans. Jännä nähdä miten selviää. :)

No siinä kokonaiskuvaa lumitilanteesta. Aika heikkoa on, ei tuosta suojaa ole, kun pakkaset iskee. Saapa nähä kaikki muutkin syksyllä istutetut sipulikukat, voi olla että iso osa niistä on taas menehtynyt liian lauhan syksyn takia. 

Vaan toisaalta helpompaa, kun ei tarvi ite palella. Jospa se kevätkin tulee vähän nopeampaa ;)

Valoa kohti mennään!