Niin se vuosikin vaan vaihtui, jotta myöhäiset hyvän uuden vuoden toivotukset! :)
Valoa kohti ollaan menossa, tuli siis mieleen, että kait sen vois tämän bloginki päivittää, kun on synkin aika ohitettu. Komeaa auringonnousua saatiin ihailla uuden vuoden aikaan, ei se tuo aurinko onneksi ole minnekään kadonnut, vaikka sitä nyt niin harvoin näkee.
Lunta on saatu ihan mahottomana, varmaan melkein koko suomeen. Keittiön ikkunasta kattelin yks päivä, että nyt taitaa mennä puut kohta nurin ja kävin puistelemassa noita oksia vähän puhtaimmaksi. Mongolianvaahtera oli ehtiny jo ratketa keskeltä kahtia, siihen ei nyt taida auttaa enää muu kuin sakset. Nähtäväksi jää, selviääkö keväästä ja mahlavuodoista, voipi olla että vuotaa nyt ittensä kuiviin.
Pilvikirsikat tuntuu olevan myös arkoja tykkylumelle, äitillä on jo tieten 3 isoa haaraa kaatunut lumen painon alla. Niitä kävin erityisesti puistelemassa, jotta ei kävis mun puille samalla tavalla. Aikalailla oksat jo roikkui pitkin maata.
No, sen enempiä minä en pihasta nyt jaksa ressata, katotaan keväällä sit, mitä sieltä lumen alta paljastuu. Nyt istuskelen tässä keittiön pöydän ääressä ja koitan tuhota joulukarkkeja...on se kumma tuo joulupukki, kun toi niin mielettömästi tuota makiaa, vaikka kuin yritin etukäteen viestitellä, ettei tarttis niin tuoda. Käy vyötärön päälle ennen pitkää tämä homma! ;) Ja kun on vanhanaikaisen kasvatuksen saanu, mitään ruokaa ei saa heittää roskiin, jotta siis syötävähän nuo on!
Hei, salaisen puutarhan emäntä ja oikein mukavaa ja kukkaista kuluvaa vuotta! Tuli lunta tänne eteläänkin ja ihana, valkea joulu. Pois suli ja sitten tuli taas sitä märkää, joka tarttui kaikkeen. Katkoi vanhasta sireenipensaasta monta oksaa ja taivutti muitakin puita ja pensaita. Sekin suli, oli musta maa jälleen, mutta eilen muuttui taas valkeaksi, vaikka vieläkin sänget ja kyntövältit näkyvät. Talvi yrittää tulla. Saa nähdä, jos tänä vuonna onnistuisi.
VastaaPoistaVai liikaa karkkeja. Onhan sinulla karkinsyöjiä! Pistä vaan omaan poskeesikin, älä lihomista murehdi. Kyllä ne kilot karisevat, kun kevät tulee ja pääset taas tarhurihommiisi!
Kiitos Nummentonkija! :) onhan noita karkinsyöjiä, mutta tällä hetkellä niitä vaivaa mahatauti, joten parempi pistää karkit piiloon. Ja kyllähän ne kilot karisee, kun pääsee nyt kunnolla hiihtämään ja lumikenkäilemäänkin, sitähän tässä on ootettu! :)
VastaaPoistaKokeile keväällä tuorekelmukonstia mongolianvaahterallesi, jollei se ole kovin pahasti vaurioitunut.
VastaaPoistaEi se taida auttaa, se oli alhaalta haarautunu kahteen ja siitä kohdasta ratkennu toistakymmentä senttiä, ihan maata myöten meni oksat. Ja kun on jo sen verran paksu se runko, en usko että sitä saa korjattua. Mut jäi siihen vielä yksi haara pystyyn, mut silläkin vaarana kuivua, kun vuotaa keväällä niin paljon, jos tulee haavoja.
VastaaPoistaMahtavan paljon lunta teillä! Täällä Kaakonkulmalla on myös. Kovasti huolehdin minäkin lumen painosta. Kasvihuoneen kattoa putsaan, että kestäisi. Kevättä odotellaan!
VastaaPoistaOnpa paljon näköisesti lunta. Täälläkin oli hetken, nyt ei ole. Olet varman ylen innostunut vastailemaan viiteen puutarhaiseen kysymykseen. Se on siis haaste ja haastoin sinut :) Käy katsomassa kysymykset blogissani.
VastaaPoistaKiitos haasteesta! :) Siinäpä syy päivittää uinahtanutta blogia... ;)
VastaaPoistaKyllä on lunta, kaksinverroin saatu lisää noista kuvista lähtien! Mutta mukavahan se on, nyt pääsee taas lumikenkäilemään ja hiihtämään ja luistelemaan...kyllä pitää nyt koittaa nauttia, kun viime talvi meni ihan höpöksi.
Hei.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste
Kovin on talvisia maisemia. Paljon lunta tänä talvena. Mutta kevät tulee - onneksi. Kivan näköinen blogi sinulla; itse olen vielä uusi näissä kuvioissa. Siksi mukava katsella muiden blogeja.
VastaaPoistaKiitos Anneli, tervetuloa lukijaksi :) Kyllähän se kevät näyttää jo vähän nokkaansa, lämpö on plussalla ja vesi tippuu pitkin räystäitä...no pakkasia kyllä vielä odottelen ja kestohankia ;)
VastaaPoista