Heinäkuun otoksia

Niin se tuo aika menee, ei meinaa millään joutaa päivittään blogia, saati lukemaan muiden juttuja 😐 

Kuvia on tullu otettua välillä kännykällä, välillä kameralla, joten jos nyt edes niistä jonkulaisen koosteen sais aikaseksi. 

Keltapäivänliljat ja loistotädyke kukki pitkälle heinäkuuhun. Se tässä kylmässä keväässä oli hyvä puoli, että kukintaa on riittäny koko heinäkuulle. Yleensä heinäkuu on ollu vähän aneeminen kuu, ei ole juurikaan ollut kukkijoita. Elokuulla taas on monesti kukinta piristyny, kun nauhuksen ja syysleimut on aloitellu.

Jalopähkämö

Siperian - ja Mongolianmaksaruoho muistuttaa kovasti toisiaan, kukat on lähes samanlaiset, mut siperianmaksaruoho on korkeaa, kun toinen taas ihan matalaa. 

Vielä tälläkin hetkellä nämä pionit on komeassa kukassa! Harvemmin sitä elokuussa saa pionien kukinnasta nauttia.

´Bowl of Beauty´ ja ´Karl Rosenfeldt´ tänä iltana kuvattuna

Alla oleva pioni on Itoh-Hybridi ´Bartzella´ vajaa viikko sitten ja sen ensimmäinen kukka.

Tämäkin kuva viikon takaa... Leimuki päässy malliksi taas 😉

Punalehtiruusu, kerrottu kukkainen lajike ´Nova´ kukki myös heinäkuun alkupuolella. Aivan superihanat kukat! 

Samoin ihastutti jonkin sortin jalokurjenpolvi, edelleenkään ei ole varmaa lajiketta tiedossa. 

Jasmikkeet on kukkinu tänä kesänä aivan valtavasti! Etupihan penkissä jasmike kasvaa lumipalloheiden vierellä, ne on siitä hyvä pari, kun heisi lakkaa kukkimasta, niin jasmike jatkaa siitä samantien. 

Karpaattienkellot ja sormustinkukat on suorastaan villiintyny, ja voi että mä sitten tykkään niistä!!

Ja omppuja tulee, ja niitä tulee viimeinki paljon! Muutamissa huomasin pieniä mustia reikiä, pihlajanmarjakoin toukkiako? Nyppäsin ne raakileet pois ja heitin menemään... jospa ei tulis kovin pahoja vaurioita kun kerrankin saadaan satoa.

Jalokallioinen ja tumman viininpunainen hurmemaksaruoho´Common red´ on aika verraton pari! Korostavat mukavasti toisiaan. 

Punatähtiputki kukkii myös hyvin, sain taas sen siementaimia siirrellä oikealle paikalle...

Kasvihuoneen katon kulmaan askartelin tuulikellon vanhoista avaimista, joita on joskus tullu hankittua lähinnä omenapuiden oksien taivuttamiseen käytettäviksi painoiksi. Sitä ku on ite niin lyhyt, ei tajua ajatella sitä, että pitemmät ihmiset lyö päänsä tuohon kulmaan kun kävelevät polkua pitkin tuonne nuotiopaikalle 😌 Minä mahun alta ihan kevyesti, aika moni muu ei mahu...mutta nyt ei pitäis olla ongelmaa, avaimet tulee muuten päin näköä, ja jos niitä ei joku hoksaa nii jo on kumma! 😄

   

Hankkijan varastosta käytiin myyjän kans penkomassa viime syksyn lyhtyjä kun ei niillä ollu hyllyssä juuri mitään... ja sieltäpä sitte löytyiki tämmönen ihana, sopivan ruostunu ja patinoitunu lyhty kasvihuoneen seinustalle tuomaan tunnelmaa. Aina näköjään kannattaa avata suu ja kysyä, se voi onni potkasta pienestiki. 

Ja hankkijalta löytyi tämäkin, uus kaunis keijukainen kiville haaveksimaan entisen rikkimenneen patsaan tilalle 💗  Söpö pieni sammakkokin pääsi katkenneen raparperilehden päälle istumaan ja ihailemaan keijukaista.

Nuotiopaikalla onki pietty tulia melkein joka ilta nyt viimesen viikon-parin sisällä. Lapsilla on ollu lomalaisia, valehtelematta 2 viikon ajan joka päivä joku kaveri kylässä. Tuossa on niin mukava istua iltaa ja kärryyttää makkaraa tikun nokassa. Nuorimmaisen synttäritki piettiin ulkona illalla, kasvihuoneeseen tuotiin kahvittelueväät ja siinäpä se mukavasti ilta hurahti. Kyllä on nyt koitettu nauttiaki tästä elämästä, eikä vaan touhuta pää kolmantena jalkana. 

 

Josko tässä ois päivitystä parin viikon eestä, taitaa mielenkiintoa loppua kesken lukijoilla, kun niin pitkästi tulee taas asiaa. Parempi jatkaa ens kerralla. 

Tunnelmallista elokuuta! ❤