Leimuhankintoja

Niinku monesti on tullu sanottua, leimut on mun lempikukkia. Keväällä sammalleimut ja syksyllä syysleimut. Viime syksynä ostin ensimmäiset kiiltoleimut tuonne omenapuiden väliin ja ei ole tarvinnu katua! Kukkii niin ihanasti jo nyt, vaikka on vasta vuoden olleet. 

Valkoinen lajike on ´Mäntsälä, lilan nimi on joutunut kadoksiin. Ei pitäis jättää mitään muistin varaan...

Näillä on näyttävämpi ja suurempi kukinto mitä syysleimuilla, ja kukinnan pitäs myös kestää pidempään. 

Viikko sitten kävästiin ystävän kans Ylivieskassa Ahvenjärven puutarhalla, oisin ostanu lisää kiiltoleimuja mut ei niillä ollu. Eikä näyttäny Särkän perennataimistollakaan olevan kuin tuota valkoista. Onko ne sit niin harvinaisia?

No ylivieskasta lähti mukaan pari uutta syysleimua, laput on tuolla penkissä, joten lisäilen tarkat tiedot myöhemmin. Mut molemmat kuuluu terveeseen ja kestävään adessa-ryhmään.  Syötävän hyvän värisiä! 

Nyt alkaa pikkuhiljaa kärsiä leikata jo näitä puitakin. Mongolianvaahteraa napsin vähän harvemmaksi. Sen alimmat oksat roikku jo niin matalalla, että syysleimut ja punaväriminttu jäi kokonaan lehtien alle piiloon. Nyt näkyy jo vähän läpikin, jos sais kukat valoakin enemmän ja ryhtyis kukkiin. Vaahteroitahan ei saa leikata keväällä kovan mahlavuodon vuoksi, oikea leikkuuaika ois oikeestaan vasta syyskuulla, mut vähän riskillä nyt leikkasin kuitenkin. Puussa näkyy olevan jo lahoa muutenkin, aika iso ratkeama on tuolla rungossa, vanha pakkasvaurio. Taitaa olla lopun eellä tämä puu.

Värimintuissa on muutamia kukkia, ei kovin paljoa. Kimalaiset rakastaa näitä, että noita on hauska seurata, kun ne suorastaan sukeltaa tuonne kukan sisään 

Ja oi onnea näitä omppuja, niitä tulee ja paljon! Kun nyt olis vielä kelejä että kypsyis.

Perennapenkkejäki rappasin vähän, loistotädykkeet leikkasin juuresta poikki, kun se tahtoo levitä  niin valtavasti jos pääsee siementään. Sormustinkukista ja akileijoista poistin myös siemenkodat ja kukkineet kukkavarret. Niitäki on hyvä pyrkiä pitämään kurissa, muuten voi olla pulassa uusien taimien kans! 

Tässä on aika kivasti erilaista lehtimuotoa ja kateltavaa vaikka ei oikein nyt tällä hetkellä kukkiakaan näy. Tykkään jotenki noista erilaisista vihreistä, tuossa on mukavasti vaihtelevia kasvutavat, sävyt ja lehtimuodot...ei ole tylsä vaikka on vaan vihreää. 

Uima-altaan reunalle oon tehny tämmösen merihenkisen kivikkoryhmän. Ihan järjetön kuskaaminen oli noissa kivissä, meinas usko ja kunto ja mielenkiinto loppua kesken tuossa hommassa! Viisi ja puoli mönkijän peräkärryllistä ajoin sitä tuonne, useempi tunti meni aikaa aina yhen kärryllisen täytössä, tyhjennyksessä ja asettelussa. Pari säkkiä ostin rantakiveä ja laitoin noiden taimien tyville sitä. Isot kivet ois ollu siihen liian painavia ja jämeriä, tuo rantakivi antaa taimien hengittää. Ja on se kaunistakin tuolla seassa. 

Erilaisia koristeheiniä koitin katella, mut yllättävän vähän niitäkin on tarjolla. Mäkikauraa löysin särkältä keväällä, niitä tuossa yläkuvassa. Viiruhelpeä ja rantavehnää siirsin omalta pihalta. Siperiankurjenmiekkaa istutin myös pari, sillä on vähän tuommonen heinämäinen kasvutapa, vaikka ei nyt heinä olekaan. 

Purppuraheisiangervoon oon ihastunu jo kauan sitten. Nuo heinät sopii hirmu hyvin sen viininpunasia lehtiä vasten. Kaks noista heisiangervoista on perinteistä valkokukkaista ´Diabolo´:a ja tämä tässä alla on aika uus, vaaleanpunakukkainen lajike ´Lady in red´.  Kasvukorkeus jää vähän matalammaksi, ja kestävyys ei ole ihan yhtä hyvä kuin diabololla, mutta kukkien värin persolla kuitenkin pitää kokeilla, josko sais menestyyn. 

Ite uima-allas ei ole vieläkään valmis eikä esittelykunnossa, mut jospa se joskus...

Ja viimesenä se leimuista kaunein 😚 Huvittavaa miten oon koiranki saanu Leimu-nimisen, sen oli siis kasvattaja nimennyt, ennenku saatiin meille. Ja hyväksi nimeksi todettiin, ei ollu tarvetta keksiä uutta.