Tällainen uus perenna risteytyi mun penkissä, rohtosuopayrtin ja kivikkosuopayrtin uusi jälkeläinen. Ella Räty on tämän nimennyt rentosuopayrtiksi. Kuvien ja nimien perusteella ei ole löytänyt suomesta eikä ulkomaisista julkaisuista mainintoja näiden aikaisemmista risteymistä. Paloniemen taimistolla sitä nyt on lisäyksessä, mikäli onnistuu hyvin niin saadaan varmaan joskus myyntiinkin.
Talvimärkyyttä ei näytä sietävän, mun yksilö mätäni toissa talvena, mutta taimistolla se onneksi säily hengissä ja tänä keväänä sain sieltä uusia alkuja takaisin itelleni ja tällä hetkellä se taas kukkii, nyt kylläkin 5 eri kasvupaikassa, joten luulis nyt ainakin jossain viihtyvän.
Ja mä oon niin ihastunut tämän kukintaan! Se nimittäin kestää ja kestää, toista kuukautta pitkälle syksyyn se kukkii, kun kerran aloittaa. Ja kukkii valtavasti! Kasvutapa on tuommonen rento, varret on pitkät ja lamoavat ja uusia kukkia syntyy varsien päihin sitä mukaan kun entiset lakastuu.
Ainut huono puoli siinä on, että kotioloissa sitä on vähän vaikea lisätä ite. Se nimittäin ei leviä, ei siemennä, eikä tee juuresta uusia alkuja, kasvattaa vain juuristoaan pikkuhiljaa isommaksi. Useamman kerran oon yrittäny levittää, ottaa juuristosta uusia alkuja mutta ei oo onnistanu. Juurrutushormonin avulla sitä on saatu lisättyä pistokkaista, mutta harvalla kotipuutarhurilla tieten on juurrutushormoneja käytössä? Ainakaan itellä ei ole tullu hankittua.
No onneks taimistolla Seija osaa hommansa, ja oikeestaan tämmösiä runsaasti kukkivia perennoja, jotka ei leviä ongelmaksi, onki aika vähän ja luulis olevan kysyntääkin.
Ja että oishan se hienoa saada lisäykseen ja myyntiin ihan uusi, mun omalla pihalla syntyny perenna.
😄
Siinä vielä vanhemmat, pienempi vaaleanpunainen kivikkosuopayrtti ja valkoinen rohtosuopayrtti. Alunperin nämä kaks on kasvaneet vierekkäin, siihen tullut kolmas kaveriksi ja nyt kaikki erillään.
Ja tässä vierekkäin kivikkosuopayrtti ja nyt ihan ikioman nimen omistava rentosuopayrtti. ❤ Kukka on uutukaisella kerrottu ja huomattavasti isompi kuin kivikkosuopayrtillä, kasvukorkeus on n. 10cm korkeampi, muuten lehdet ja kasvutapa muistuttaa kovasti toisiaan. Rohtosuopayrtin kukalta on perinyt malliaan, mutta tuoksu ei valitettavasti ole tullut mukaan. Mutta ihana se on silti, siitä ei pääse mihinkään.
Jotta pysykäähän kuulolla ja käykää välillä kurkkimassa Paloniemen taimiston nettikauppaa, tämäki voi joku kaunis päivä löytyä sieltä myytävien taimien listalta.
Mukavaa viikon jatkoa! 😊
Kivan nimen olet keksinyt uudelle risteytykselle. Kaunis siitä tuli. Ollaan kuulolla josko sitä kohta saisi jostakin taimistolta. - Aurinkoa viikkoosi!
VastaaPoistaKaunis! Ihan uusi tuttavuus.
VastaaPoistaKiva uus risteytys. Nuasta kolomesta hianoon. Pitkä kukinta-aika on aina eruksi. Erellises puutarhas oli tuata kivikkosuapayrttiä, joka muistaakseni leves ku tauti ja täälä on rohtosuapayrttiä, joka kaatuuloo sinne tänne.
VastaaPoistaKiitos 😊
VastaaPoistaTosiaan nimi ei ollu mun keksimä, sille on ihan kasvitieteelliset perustelut joiden mukaan Ella Räty on tähän nimeen päätynyt.
Kivikkosuopayrttiäki vielä on mut aika vähä. Joka vuosi se on kutistunu...ei oo ongelmaksi levinny. Tosin meillä tuo maa on aika savinen ja syksyisin märkä, johtuu luultavasti ihan siitä.