Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Satupuutarhaa tässä lueskelin yks päivä ja sieltä löysin tämän haasteen ja otin mukaani ihan omin lupineni. Viime kesä meni jotenkin niin nopeasti ohi, osittain omien sairastelujen takia, että siksikin on nyt kiva palata vielä muistelemaan sitä. Haaste on alunperin lähtöisin Hilleviltä Maatiaiskanasen elämää blogista.

Ja haasteessa siis muistellaan viittä parasta viime kesän muistoa. Tosin mä en saanut mahtumaan viiteen kuvaan sitä, mutta pari ylimääräistä ei kait haittaa...

Kesän tai kevään odotetuin juttu oli reissu Sveitsiin ja Saksaan, Mainaun paratiisisaarelle. Se oli kyllä ihan uskomattoman kaunis saari ja vaikka kevät oli niin alussa, että puissa ei ollut vielä lehtiä, siellä oli nähtävää jo ihan valtavasti. Ja ne kaikki sipulikukat, jotka kukki suurina merinä puiden alla...rakastuin siihen ihan täysin! Ja varmasti vielä joskus sinne on päästävä toisenkin kerran.

Ja täällä kotonakin saatiin niin lämmin kesä, että ei parempaa enää olisi osannut toivoa. Toki kuivuuskin haittasi, mutta kyllä me nautittiin! Uima-allas oli todella kovalla käytöllä. Tästä en ole juurikaan kuvia ja juttuja julkaissut, koska tuo on edelleen kesken. Ei tee mieli esitellä keskeneräistä kovin...niin hitaasti etenee tämä projekti. Työt haittaa harrastuksia niinku sanotaan, mutta ehkä vielä jossain vaiheessa saatte tästäkin lisää kuvia. 

Lämpimistä keleistä huolimatta kesäkukat kesti hyvin, kun muisti kastella. Pääsin samoilla kukilla syksyyn asti, ei tarvinnut vaihtaa välillä. Pyörän selässä suloinen kesäharso kukki koko kesän ja varsinkin etupihalla olleet hortensiat säilyi mahtavina pakkasiin asti.  

Perennapenkit kukoisti myös, lämpö ja aurinko sai kaikki kukkimaan. Sormustinkukat suorastaan villiintyi ja arvatkaa onko niitä tulevana kesänä taas lisää, en nimittäin saanut syksyllä katkottua kukkavarsia pois ennen siementämistä. Taimia taitaa olla vietäväksi kaikille jotka vain niitä haluaa mukaansa. 

Kasvimaalta saatiin myös kunnon sato. Punajuurista tuli muhkean kokoisia ja niitä keittelin ja purkitin etikkaliemeen useamman satsin. Vieläkin taitaa olla yks purkillinen jäljellä, niillä on niin suuri tunnearvokin, että eihän niitä meinaa raskia syödä. No ei vais, herkuttelen niillä aina kuin muistan.  

Ihana olisi saada tulevastakin kesästä lämmin ja aurinkoinen. Tosin ehkä hieman vähempikin kuumuus riittäisi, semmonen viikon-parin mittainen hellejakso olis sopiva ja sadetta kerran viikossa. Ei tarvis niin kovasti kastella. Vaan ainahan sitä toivoa saa, se tulee mitä tulee ja ollaan tyytyväisiä siihen. 

Minusta tässä alla olevassa kuvassa on ihana tunnelma...aamuaurinko paistaa hieman viistosti puiden läpi ja saa kaiken näyttämään niin kirkkaalta ja kuulaalta, niin kesä!