Tässä nyt muutaman viime vuoden aikana mua on alkanu viehättään kaikenlaiset koristeheinät. Puutarharhan rakentamisen alkuaikoina mulla oli semmonen käsitys, että ne ei talvehtis ja kestäis meillä niin hyvin, että niihin kannattais satsata aikaa ja rahaa. Mutta jopa onki ollu mukava todeta olleensa väärässä, jälleen kerran.
Kastikat on aurinkoisten tai puolivarjoisten, ja kuivahkojen paikkojen heiniä. Suomessa koristeheiniä on tähän asti käytetty aika vähän, mutta nykyään varsinkin moderneissa pihoissa niitä näkee. Englantilaistyylisissä rehevissä perennaryhmissäkin niillä on paikkansa komeina taustakasveina. Näillä ois kiva luoda myös semmosta preeriamaista tunnelmaa pihalle, mutta kun sopivia kasvupaikkoja täällä meillä on niin vähän, niin oon tyytyny vasta testailemaan.
Tepastelin taas eilen kameran kans pihalla ja hoksasin että timanttikastikka on mahtavasti kukassa. Tämä on kyllä niin hieno! Näillä muilla mun kastikoilla ei ole näin näyttäviä kukkaröyhyjä. Kaukaa jo erottaa isot, höyhenmäiset kukinnot. Mun silmään nuo passaa luonnonkivien kans hirmu hyvin yhteen. Tuolta perennaryhmien seasta en oikein osaa sopivaa paikkaa löytää, tänne nuotiopaikan ja metsäpuutarhan tunnelmaan ne sopii paremmin.
Nyt kun näyttää että nämä kestää meilläkin ihan hyvin, niin näitä vois hankkia lisää. Leviäminen ei tule ongelmaksi, kasvattaa oikeastaan vaan tuota yhtä turpasta ajan kans isommaksi. Siementaimia en ole nähnyt ainoatakaan. Timanttikastikka kasvaa noin metrin korkuiseksi, vähän riippuu kasvualustan kosteudesta. Talvimärkyys on se, jota kastikat ei siedä, mut täällä saunan ympäristössä siitä ei pitäs olla pelkoa.
Koristekastikka ´Karl foerster´mahtaa olla tunnetuin ja eniten käytetty. Sitä istuttelin sekä uima-altaan taakse, että saunapolun päähän ison kiven viereen. Molemmissa paikoissa se on viihtynyt hyvin. Korkeutta sille kertyy toista metriä, lähentelee varmaan 150-180 senttiä, tosin paikka on sen verran kuiva, että ihan maksimaalista korkeutta se tässä ei taida saavuttaa. Mun ystävän pihalla tuolla rannikon suunnalla nämä kasvaa huomattavasti korkeammiksi. Tuo kasvutapa on ihana, kauniin kaareva. Tosin tähän aikaan vuodesta se ei oo enää parhaimmillaan.
Toisella puolen käytävää koristeompun alla on pari vihreä-valkoraidallista ´Overdam´ koristekastikkaa. Ne on ehkä vähän huonolla paikalla, liian varjossa ja kasvu on ollu aika kituliasta. Ens keväänä vois ottaa ylös ja siirtää ne näkyvämmälle paikalle ja laittaa tuonne taakse jotain muuta. Tämä jää pikkusen matalammaksi ´Karl foersteriin´ verrattuna ja lehdet tosiaan on hauskan raidalliset.
No toki muitaki heiniä täällä on, perinteistä viiruhelpeä taisin istuttaa ihan ensimmäisenä kesänä jo. Riesaksi moitittu heinä, joka ei kyllä mulla oo riesaksi asti päässy leviämään. Kivasti rajaa nuotiopaikkaa tuosta pusikosta.
Ja miten mahtava pari se on punaisen purppuraheisiangervon kanssa!
Viiruhelven eessä kasvaa pensashanhikki ja sen juurelle istutin yhen isopiipon. Ja tästä tosiaan tuli iso, en älynny ees että se kasvaa näin reheväksi. Piippojahan kasvaa tuolla metsissäkin ihan luonnonvaraisena, mutta näin isoja en ole nähnyt missään. Yhestä taimesta tullu parissa vuojessa lähes hanhikin kokonen puska.
Kevätlupikkakin on kasvattanu kokoa mukavasti. Tähän pitäs keväällä tulla ihan tummanruskeat kukinnon, semmoset pitkulaiset pampulat. Vielä ei ole niitä näkyny, josko ens keväänä?
Kultatesmaan ihastuin jossain lehdessä näkyvän kuvan perusteella, muutaman taimen ostin sitäkin vuosi sitten, mutta tämä nyt ei taas olekaan oikein innostunu kasvamaan. Yhtä pieniä on olleet koko kesän, oikeastaan alusta asti. Onko jotenkin hidas juurtumaan vai eikö vaan paikka muuten miellytä...en tiiä. Värinsä puolesta ois tosi kiva tuolla muiden joukossa. En vielä luovuta sen suhteen, jospa nuo lähtis ens kesänä paremmin.
Ja matala, sinertävä kivikossakin viihtyvä hopeatoppo ei kasva enää alkuunkaan siellä, mihin sen alunperin oon laittanut. Se on lähteny vaeltaan ja asettuu näköjään ihan mihin haluaa. Pukkaa nimittäin siementaimia ihan joka paikasta, mut niien siirtäminenkään ei ota onnistuakseen. Kannon kolossa on sen uus koti, selväpä se sitte, olkoot niin.
Lammikon viereisen kannon kolot on vallannut pehmytmesiheinä. Ihana, matala valkoraidallinen tämäkin, yleisilmeen raikastaja, sopis moneenkin paikkaan. Nyt jo vähän surullisesti pudonneiden lehtien alla osittain piilossa. Kesäkukkien joukossa käytän melkein joka vuosi näitä, syksyn tullen istuttelen ne jonnekin päin puutarhaa jatkamaan elämää. Hienosti talvehtii melkein missä vain.
Jotta näitä lisää! Heinät on koristeellisia läpi kesän, hyvillä paikoilla niistä oli iloa ihan koko ajan, koristearvo ei oo niin sidottu kukinta-aikaan, niinkuin perennoilla. Hienoja kasveja kaikinpuolin.
