Tässä viikon aikana putsailin kasvihuoneesta kaiken ylimääräisen pois ja keräilin pihalta patsaat ja puutarhakalusteet kasvihuoneeseen talvisäilöön. Niillä on kiva sisustaa kasvihuonetta talveksi vähän siistimpään kuntoon ja mikä parasta, siellä voi käydä istuskelemassa ihan kaikessa rauhassa ja nauttia siitä, kun mikään pihahomma ei oota tekijää.
sunnuntai 18. lokakuuta 2020
Kasvihuone talviunille
keskiviikko 14. lokakuuta 2020
Kastikat - koristeheinien aatelia
Tässä nyt muutaman viime vuoden aikana mua on alkanu viehättään kaikenlaiset koristeheinät. Puutarharhan rakentamisen alkuaikoina mulla oli semmonen käsitys, että ne ei talvehtis ja kestäis meillä niin hyvin, että niihin kannattais satsata aikaa ja rahaa. Mutta jopa onki ollu mukava todeta olleensa väärässä, jälleen kerran.
Kastikat on aurinkoisten tai puolivarjoisten, ja kuivahkojen paikkojen heiniä. Suomessa koristeheiniä on tähän asti käytetty aika vähän, mutta nykyään varsinkin moderneissa pihoissa niitä näkee. Englantilaistyylisissä rehevissä perennaryhmissäkin niillä on paikkansa komeina taustakasveina. Näillä ois kiva luoda myös semmosta preeriamaista tunnelmaa pihalle, mutta kun sopivia kasvupaikkoja täällä meillä on niin vähän, niin oon tyytyny vasta testailemaan.
Tepastelin taas eilen kameran kans pihalla ja hoksasin että timanttikastikka on mahtavasti kukassa. Tämä on kyllä niin hieno! Näillä muilla mun kastikoilla ei ole näin näyttäviä kukkaröyhyjä. Kaukaa jo erottaa isot, höyhenmäiset kukinnot. Mun silmään nuo passaa luonnonkivien kans hirmu hyvin yhteen. Tuolta perennaryhmien seasta en oikein osaa sopivaa paikkaa löytää, tänne nuotiopaikan ja metsäpuutarhan tunnelmaan ne sopii paremmin.
Koristekastikka ´Karl foerster´mahtaa olla tunnetuin ja eniten käytetty. Sitä istuttelin sekä uima-altaan taakse, että saunapolun päähän ison kiven viereen. Molemmissa paikoissa se on viihtynyt hyvin. Korkeutta sille kertyy toista metriä, lähentelee varmaan 150-180 senttiä, tosin paikka on sen verran kuiva, että ihan maksimaalista korkeutta se tässä ei taida saavuttaa. Mun ystävän pihalla tuolla rannikon suunnalla nämä kasvaa huomattavasti korkeammiksi. Tuo kasvutapa on ihana, kauniin kaareva. Tosin tähän aikaan vuodesta se ei oo enää parhaimmillaan.
maanantai 12. lokakuuta 2020
Kevään ja kesän muiston haaste
Kiitos Navettapiialle haasteesta, jossa saa aika vapaamuotoisesti palata kevään ja kesän muistoihin kuvallisesti tai sanallisesti. Haasteessa ei ollut määritelty kuvien määrää eikä sen kummemmin ollut kysymyksiä, kun nyt vaan saa selailla muistoja. Ja onhan niitä. Paljon tapahtui tänä kesänä kaikesta huolimatta, positiivisiakin asioita vaikeuksien lisäksi. Ja taijanpa nyt keskittyä vaan niihin, enemmän kuvien muodossa. Puhukoot ne puolestaan. :)
Haastan muisteluihin mukaan seuraavat blogit
Haasteen on laittanut alulle Nila Lappalainen etelässä blogista, kannattaa käydä tutustumassa hänenkin puutarhurointiin. :)
Hyvää loppusyksyä!