Leimuhankintoja

Niinku monesti on tullu sanottua, leimut on mun lempikukkia. Keväällä sammalleimut ja syksyllä syysleimut. Viime syksynä ostin ensimmäiset kiiltoleimut tuonne omenapuiden väliin ja ei ole tarvinnu katua! Kukkii niin ihanasti jo nyt, vaikka on vasta vuoden olleet. 

Valkoinen lajike on ´Mäntsälä, lilan nimi on joutunut kadoksiin. Ei pitäis jättää mitään muistin varaan...

Näillä on näyttävämpi ja suurempi kukinto mitä syysleimuilla, ja kukinnan pitäs myös kestää pidempään. 

Viikko sitten kävästiin ystävän kans Ylivieskassa Ahvenjärven puutarhalla, oisin ostanu lisää kiiltoleimuja mut ei niillä ollu. Eikä näyttäny Särkän perennataimistollakaan olevan kuin tuota valkoista. Onko ne sit niin harvinaisia?

No ylivieskasta lähti mukaan pari uutta syysleimua, laput on tuolla penkissä, joten lisäilen tarkat tiedot myöhemmin. Mut molemmat kuuluu terveeseen ja kestävään adessa-ryhmään.  Syötävän hyvän värisiä! 

Nyt alkaa pikkuhiljaa kärsiä leikata jo näitä puitakin. Mongolianvaahteraa napsin vähän harvemmaksi. Sen alimmat oksat roikku jo niin matalalla, että syysleimut ja punaväriminttu jäi kokonaan lehtien alle piiloon. Nyt näkyy jo vähän läpikin, jos sais kukat valoakin enemmän ja ryhtyis kukkiin. Vaahteroitahan ei saa leikata keväällä kovan mahlavuodon vuoksi, oikea leikkuuaika ois oikeestaan vasta syyskuulla, mut vähän riskillä nyt leikkasin kuitenkin. Puussa näkyy olevan jo lahoa muutenkin, aika iso ratkeama on tuolla rungossa, vanha pakkasvaurio. Taitaa olla lopun eellä tämä puu.

Värimintuissa on muutamia kukkia, ei kovin paljoa. Kimalaiset rakastaa näitä, että noita on hauska seurata, kun ne suorastaan sukeltaa tuonne kukan sisään 

Ja oi onnea näitä omppuja, niitä tulee ja paljon! Kun nyt olis vielä kelejä että kypsyis.

Perennapenkkejäki rappasin vähän, loistotädykkeet leikkasin juuresta poikki, kun se tahtoo levitä  niin valtavasti jos pääsee siementään. Sormustinkukista ja akileijoista poistin myös siemenkodat ja kukkineet kukkavarret. Niitäki on hyvä pyrkiä pitämään kurissa, muuten voi olla pulassa uusien taimien kans! 

Tässä on aika kivasti erilaista lehtimuotoa ja kateltavaa vaikka ei oikein nyt tällä hetkellä kukkiakaan näy. Tykkään jotenki noista erilaisista vihreistä, tuossa on mukavasti vaihtelevia kasvutavat, sävyt ja lehtimuodot...ei ole tylsä vaikka on vaan vihreää. 

Uima-altaan reunalle oon tehny tämmösen merihenkisen kivikkoryhmän. Ihan järjetön kuskaaminen oli noissa kivissä, meinas usko ja kunto ja mielenkiinto loppua kesken tuossa hommassa! Viisi ja puoli mönkijän peräkärryllistä ajoin sitä tuonne, useempi tunti meni aikaa aina yhen kärryllisen täytössä, tyhjennyksessä ja asettelussa. Pari säkkiä ostin rantakiveä ja laitoin noiden taimien tyville sitä. Isot kivet ois ollu siihen liian painavia ja jämeriä, tuo rantakivi antaa taimien hengittää. Ja on se kaunistakin tuolla seassa. 

Erilaisia koristeheiniä koitin katella, mut yllättävän vähän niitäkin on tarjolla. Mäkikauraa löysin särkältä keväällä, niitä tuossa yläkuvassa. Viiruhelpeä ja rantavehnää siirsin omalta pihalta. Siperiankurjenmiekkaa istutin myös pari, sillä on vähän tuommonen heinämäinen kasvutapa, vaikka ei nyt heinä olekaan. 

Purppuraheisiangervoon oon ihastunu jo kauan sitten. Nuo heinät sopii hirmu hyvin sen viininpunasia lehtiä vasten. Kaks noista heisiangervoista on perinteistä valkokukkaista ´Diabolo´:a ja tämä tässä alla on aika uus, vaaleanpunakukkainen lajike ´Lady in red´.  Kasvukorkeus jää vähän matalammaksi, ja kestävyys ei ole ihan yhtä hyvä kuin diabololla, mutta kukkien värin persolla kuitenkin pitää kokeilla, josko sais menestyyn. 

Ite uima-allas ei ole vieläkään valmis eikä esittelykunnossa, mut jospa se joskus...

Ja viimesenä se leimuista kaunein 😚 Huvittavaa miten oon koiranki saanu Leimu-nimisen, sen oli siis kasvattaja nimennyt, ennenku saatiin meille. Ja hyväksi nimeksi todettiin, ei ollu tarvetta keksiä uutta. 

Kurkistus kuunliljoihin

Kuunliljat on kivoja perennoja siinä mielessä, että ne sopii paikkaan ku paikkaan. On varjossa, puolivarjossa ja jopa auringossa viihtyviä lajikkeita. Tosin kuivassa kasvupaikassa ne ei viihdy mut täällä meijän hiesusavisella, osin savisella maalla ne menestyy ja tykkää olla. 

Aika monenlaisia kuunlijoja on tullu hankittua vuosien aikana ja nyt ne alkaa olla jo näyttäviä. 

Kuunliljoja suositaan yleensä lehtiensä takia, mutta kyllä mun silmää miellyttää kovasti myös niiden kukinta. Sillon ku kasvupaikka on oikea, niin kyllä ne jaksaa kukkiakin ihan komeasti.

Isoraitakuunlilja ´Albomarginata´ oli ensimmäinen kuunlilja jonka ostin aikoinaan. Niistä on kasvanut tuuheat ja isot puskat, joita oon jo jakanutki pariin kertaan ja antanut tutuillekin.

Etupihan toisella laidalla kasvaa multasormesta ostettu Hosta Tarhafunkia-ryhmä ´Multasormi´. Sillä on kauniimmat kukat mitä tuolla ylemmällä, tuommonen tähtimäisempi ja suurempi. Aika ihana!

Samassa ryhmässä muutama jotain muutakin kuunliljaa, lajike on joutunut jo hukkaan. Sen kukat muistuttaa paljon tuota multasormea. Lehdissä vaan vaalea väri on reunoilla, eikä keskellä.  Mahdollisesti vois olla komeakuunlilja Hosta fortunei ´Francee´, ainakin nimi kuulostaa hyvin tutulta. 

Ja mitä enemmän kuunliljan lehdissä on valkoista, sen paremmin se sietää aurinkoa ja viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. 

Pyöreässä takapihan penkissä kasvaa useampi ´Minute man´ jalokuunlilja. Ja tässä paistaa kyllä koko päivän aurinko, eikä ole hidastanut yhtään! Kannattaa rohkeasti kokeilla istuttaa näitä aurinkoonkin, ja jos näyttää siltä ettei viihdy, niin siirtää sitten varjoisampaan paikkaan. Kasvualusta monesti tekee enemmän, mitä ne valo-olosuhteet. Kosteutta ja ravinteita pitää olla maassa hyvästi.

Hopeakuunlilja ´Hyacinthina´ meinaa tukehtua tuijan juurelle, tämä täytyy siirtää pois. Ei ole tänä vuonna enää kukkinut ollenkaan. Joka kevät sen nouseminen tuolta siirtyy aina myöhemmäksi...

Tarhakuunlilja ´Golden tiara´ sopii ihanasti tuonne kivien keskelle. Siirsin ne siihen kuukausi sitten etupihan jämäpenkistä, jossa ne on 2 kasvukauden ajan jo kitunut. Toivotaan että lähtevät kunnolla kasvuun. Kukkiihan tuo yks sentään, joten ainakin sen suhteen näyttää hyvältä. Keltaiseen vivahtava lehdistö tuota rantakiveä vasten on ihana! Tää on aika pieni, ei kasva kuin n. 30cm korkeaksi.

´Elegans´ komeasinikuunliljan vieressä se on päässyt kasvamaan vähän suuremmaksi ja värikin on tummempi vihreä, kun kasvupaikka siellä on varjoisampi. Valo-olosuhteet vaikuttaa lehtienkin värisävyihin jonkin verran. `Elegans´ kuunliljasta tulee taas moninkertaisesti suurempi, voi olla että joutuu jossain vaiheessa poistamaan tuon pienemmän, tulee luultavasti jäämään elegansin alle. 

Koivun alla karpaattienkellon seassa vähän näkymättömissä kylläkin, on viihtynyt yksi hämykuunlilja ´Erromena´. Ja tätä samaa taitaa olla nämäkin mitkä siirsin hirsillä korotettuun varjoissaan penkkiin pensasmustikoiden seuraksi. Tämä on ehkä ns. tylsin näistä kaikista, jotenkin tykkään kuitenkin noista raitaisista enemmän. Pitäs olla isompia ryhmiä ja runsaat kasvustot niin näyttäis paremmalta. No kasvua ootellessa...jos ne sit näyttää paremmalta.

Ja jotain raitaisia kirjokuunliljoja oon saanut tuttavilta, näiden lajiketta ei ole tiedossa sen tarkemmin. Nekin vielä lopullista kasvupaikkaa vailla. Kumpikin meinaa tällä hetkellä hukkua tuonne missä ovat... pelastushommia niidenki kohalla tiedossa siis. 

Jotta hyvin on monipuolisia ja kauniita perennoja nämäkin. Ja helppoja ja näyttäviä. Muutaman vuoden päästä voi jo jakaakin ja saa moninkerroin uusia taimia taas toisaalle istutettaviksi. 

Auton renkaan tuunailua

Oon viime aikoina seurannu areenasta Alan Titchmarshin puutarhaohjelmaa ja kyllähän ne tekee hienoja pihoja! Sieltä bongasin idean köydellä päällystetystä auton renkaasta, johon voi istutella sit joko yksvuotisia tai monivuotisia kasveja ja päätin kokeilla itekin. 

Tuontitukusta tilasin 20m köyttä, rautakaupasta ostin liimaa ja paikalliselta huoltamolta sain vanhan renkaan 😄 

Ensimmäiset 10m köyttä riitti 5 kierrosta, seuraavat 10 vajaa 5 kierrosta... että näin siinä sitte kävi ku ei tyhmä aatellu loppuun asti. Eihä se 20m riittäny läheskään koko renkaan päällystämiseen. No eiku uus tilaus sisään ja tänään sit sain loputki köydet ja liimattua neki paikoilleen. N. 35m siihen meni köyttä, ei ois iha heti uskonu että niin pitkästi sitä kuluu. Eikä muuten tullu halpa rengas... meinasin ensin tehä 2, pienemmän ja isomman mut enpäs teekkään 😰

Vaan ihan kiva tästä tuli. Vanerista leikkasin kuviosahalla ympyrän ja ruuvasin sen pohjaksi. Siihen porasin muutamia reikiä että liika vesi pääsee pois. Hiekkaa pohjalle n. 5 cm ja multaa päälle.

Kukkapenkeistä kaivelin mongolianmaksaruohoa ja hopeatoppoa istutettaviks ja lisäks korkean koristeheinän, kirjosorsimon. 

Mullan pinnan katoin rantakivellä, se on aika hauskan näköstä tuossa ja estää vähä haihtumista. Vielähän tuo on vähän tyhjän näkönen mut eiköhän se siitä tuuheudu. 

Ja lopuks vielä videonpätkä pihalta, innostuin kokeileen videon kuvaamista heinäkuun loppupuolella ihan ekstemporena, ja vaan tällä samsungin älykännyllä, ei millään kunnon videokameralla. Siihen nähen ihan kohtalainen kuvanlaatu... pikkuveli leikkas ja lisäs musiikit. 

Avoin pihapäivä jäi nyt tältä kesää järjestämättä nii olkoot tää vähän korvausta siitä.

Mukava on sit talvellaki katella kesäisiä näkymiä kun oikein ikävä iskee 😉 

Rentosuopayrtti, Saponaria-risteymä

Tällainen uus perenna risteytyi mun penkissä, rohtosuopayrtin ja kivikkosuopayrtin uusi jälkeläinen. Ella Räty on tämän nimennyt rentosuopayrtiksi. Kuvien ja nimien perusteella ei ole löytänyt suomesta eikä ulkomaisista julkaisuista mainintoja näiden aikaisemmista risteymistä. Paloniemen taimistolla sitä nyt on lisäyksessä, mikäli onnistuu hyvin niin saadaan varmaan joskus myyntiinkin. 

Talvimärkyyttä ei näytä sietävän, mun yksilö mätäni toissa talvena, mutta taimistolla se onneksi säily hengissä ja tänä keväänä sain sieltä uusia alkuja takaisin itelleni ja tällä hetkellä se taas kukkii, nyt kylläkin 5 eri kasvupaikassa, joten luulis nyt ainakin jossain viihtyvän. 

Ja mä oon niin ihastunut tämän kukintaan! Se nimittäin kestää ja kestää, toista kuukautta pitkälle syksyyn se kukkii, kun kerran aloittaa. Ja kukkii valtavasti! Kasvutapa on tuommonen rento, varret on pitkät ja lamoavat ja uusia kukkia syntyy varsien päihin sitä mukaan kun entiset lakastuu.

Ainut huono puoli siinä on, että kotioloissa sitä on vähän vaikea lisätä ite. Se nimittäin ei leviä, ei siemennä, eikä tee juuresta uusia alkuja, kasvattaa vain juuristoaan pikkuhiljaa isommaksi. Useamman kerran oon yrittäny levittää, ottaa juuristosta uusia alkuja mutta ei oo onnistanu. Juurrutushormonin avulla sitä on saatu lisättyä pistokkaista, mutta harvalla kotipuutarhurilla tieten on juurrutushormoneja käytössä? Ainakaan itellä ei ole tullu hankittua.

No onneks taimistolla Seija osaa hommansa, ja oikeestaan tämmösiä runsaasti kukkivia perennoja, jotka ei leviä ongelmaksi, onki aika vähän ja luulis olevan kysyntääkin. 

Ja että oishan se hienoa saada lisäykseen ja myyntiin ihan uusi, mun omalla pihalla syntyny perenna.

 😄 

Siinä vielä vanhemmat, pienempi vaaleanpunainen kivikkosuopayrtti ja valkoinen rohtosuopayrtti. Alunperin nämä kaks on kasvaneet vierekkäin, siihen tullut kolmas kaveriksi ja nyt kaikki erillään. 

Ja tässä vierekkäin kivikkosuopayrtti ja nyt ihan ikioman nimen omistava rentosuopayrtti. ❤ Kukka on uutukaisella kerrottu ja huomattavasti isompi kuin kivikkosuopayrtillä, kasvukorkeus on n. 10cm  korkeampi, muuten lehdet ja kasvutapa muistuttaa kovasti toisiaan. Rohtosuopayrtin kukalta on perinyt malliaan, mutta tuoksu ei valitettavasti ole tullut mukaan. Mutta ihana se on silti, siitä ei pääse mihinkään. 

Jotta pysykäähän kuulolla ja käykää välillä kurkkimassa Paloniemen taimiston nettikauppaa, tämäki voi joku kaunis päivä löytyä sieltä myytävien taimien listalta. 

Mukavaa viikon jatkoa! 😊

Säkkimullan ja peltomullan ero

Tässä on nyt saanu viime ja tämän kesän aikana testata näitä erilaisia multia, kun oon tehnyt noita kasvulaatikoita lisää. Vuosi sitten keväällä laitoin pari laatikkoa, joihin ostin mullan säkkitavarana. En enää muista minkä firman multaa ostin, luultavasti GreenCare:n luonnonmukaista puutarhamultaa, kun sitä tästä paikallisesta rautakaupasta on aina saanut ja aattelin että kuitenki pitäs luomumulta saada tuonne vihanneksille. Ja sillon siinä ei itäny oikeastaan mikään, ei edes herneet. 6 herneen tainta sieltä tais nousta, mutta ei niihin tullut yhtään palkoa. Tässä kuva vuoden takaisesta.

Tänä keväänä parantelin laatikoiden multaa vähän turpeella ja hiekalla, ja taisin laittaa pikkusen kalkkiakin. Nyt niissä sentään kylvökset iti, mutta kasvu on vieläkin tosi huonoa.

Uusiin laatikoihin sekoittelin ite mullat, meillä on tuossa aika savinen, pellolta tuotu maakasa, josta kärräsin laatikoihin mullat. Sekaan pistin reilusti hiekkaa, ihan puhasta turvetta, kalkkia ja pari kourallista kanankakkaa ja nyt kasvaa niin että kohina käy! 

Verrata voi tästä, vasemmassa kuvassa on punajuuret jo suuria, oikean puoleisessa ihan kitusia, vaikka samana päivänä samasta pussista kylvetty, ja kasteltu tismalleen samalla tavalla. 

Sais jo kerätä satoakin :)

Ja salaateissa sama ero...ylemmän kuvan laatikosta ei satoa saa tälle kesää, alemmasta on syöty jo peri kerää. Ainut mikä tuossa viime kesän säkkimullassa kasvaa on tuo kosmoskukka...tosin kukkia siinä ei näy vielä ;) En ymmärrä mikä siinä mullassa on pielessä, tosin en ole ph:ta mitannu enkä johtolukua. Mutta joku siinä mättää... joku tuttu on joskus maininnut, että nämä säkkimullat on ns. kuollutta multaa? Mikä tosin kuulostaa vähän hullulta, kait silti luonnonmukaisesti lannotettu multa pitäs olla ihan hyvää kuitenkin? Vai onko sit hurahtanu liikaa lannotetta? Onko ollu samoja kokemuksia? Jotta tulinpa siihen tulokseen, että kyllä peltomulta on näköjään huomattavasti parempaa, vaikka siinä saa rikkaruohojakin mukana...mut mieluummin sitä kitkee ja nauttii sadosta, kun harmittelee kitusta kasvua ja joutuu vielä maksamaan siitä ;)

Ensimmäistä kertaa kokeilin tätä sidesalaattia, aika kivasti kerii tuon kerän ja on hyvän makusta. Parempaa mitä lehtisalaatti, kohtalaisen makea salaatiksi. Tää on vähän keräsalaatin ja lehtisalaatin sekoitus, kasvaa vaan nopeammin mitä keräsalaatti.

Mut muuten on kyllä onnistunu kasvattelut, porkkanoitaki ollaan jo maisteltu muutamia, herneet pullistelee pikkuhiljaa ja kohta päästään syömään niitäkin. :)  Ensimmäisiä tomaattejakin kypsyy kasvihuoneessa, tänään sain tehtyä jo ihan kunnon salaatin oman kasvimaan tuotoksista.

Mansikoita on saatu ihan mukavasti ja vielä tulee pikkusta marjaa, nuo aion laittaa mehumaijaan viinimarjojen sekaan. 

Kukkivia vielä tällä hetkellä... pionien viimeinen hehku, liljat meinas ehti kukkia kokonaan ennenku hoksasinkaan, jalokallioiset ei edes aio lopettaa ja kiiltoleimut alottelee. 

Aavistus syksyä oli jo ilmassa aamulla...