Taas sai alkaa korjauspuuhiin, kivimuuri sortui ja nyt näköjään useammasta kohdasta. Nuo kääpiövuorimännyt on jo niin suuria, että niiden juuristot puski kivien väleihin ja pääsi liikutteleen kiviä, roudan lisäksi. Alunperinkin on tehty virhe siinä, että ei ole tullut laitettua suodatinkangasta tuonne muurin ja mullan väliin. Täytyis purkaa koko muuri pois ja tehä uuestaan, mutta yksin en siihen pysty.
Tänään korjasin parin metrin pätkän, että ei nyt ainakaan kukaan loukkaisi ittiään tuossa. Pari kääpiövuorimäntyä lähti pois. Ensin ajattelin että säästän ne, mutta juuret ja oksatkin katkeili sen verran pahasti, että ei niitä saanu pelastettua. Mullat lapioin pois, tiputtelin kaikki heiluvat kivet alas ja ladoin ne nyt paremmin paikoilleen. Ainakin vähäksi aikaa nyt sai tekohengitystä. Reunalle istutin seppelvarvun, pari luppiota ja yhden pienikasvusen syyshortensian. Jotenki tuli kyllä paljaan näkönen ilman niitä mäntyjä, mutta jos tuohon silmä tottuis.
Vielä tuo yks mänty joutais pois, tuostaki kivet uhkaa tippua. Ihan ylikasvaneeksi on päässyt, vaikka toisaalta tuo on ihan komean näkönen ja tuo korkeutta tuohon ryhmään.
Omenapuissa on ihan muutamia ensimmäisiä kukkia auki. Tosi hitaasti aukeaa nyt, on ollu niin sateista ja tuulista, kylmääkin, että se viivästyttää kukintaa. Mut toisaalta ei haittaa, jospa ei tulis enää hallaöitä tuhoamaan satotoiveita. Lepaan melonilla on ihanat, vähän pinkit nuput ja alkuun punertavat kukatkin!
Sammalleimut kukkii parhaillaan, tämä on niin nättiä!
Ja tätä voikukkaa mä en meinaa kestää! Koko nurmikko kukkii keltasenaan! Vaikka aamulla oisiat ajanu nurmikon matalammaksi, niin illalla jo osa, viimestään seuraavana päivänä taas koko nurtsi kukkii keltasenaan.
Positiivista siinä on se, että voikukat houkuttelee pölyttäjiä pihalle. Jos se pysyiskin vaan nurmikolla niin ei ongelmaa, mut kun se pääsee kukkapenkkeihin niin se on viheliäinen riesa! Eroon ei taho päästä enää millään konstilla.
