Kesä meni, syksy tuli...

 Ja kohta on mennyt se syksykin. Mietin tässä että mitä keksiä postaukselle otsikoksi, ei meinaa päässä raksuttaa. Vähän koitan kuitenkin kirjotella kesän puutarhahommia ylös. Keväällä niitä suunnitelmiakin oli, mutta ei ihan saatu toteutettua mitä aiottiin. 

Sain saunan vieressä olevan istutusryhmän kuitenkin uusittua, se mua on häirinnyt jo monta vuotta. Sillon kun sen perustin, siitä loppui pikkusen multa kesken ja monta vuotta se on ollut vähän väliaikaisessa tilassa. Takana keskellä kasvava koristeomenapuukin on kärsinyt huonossa kasvualustassa. Nostin siis kaiken muun siitä pois, siirsin kasvit muualle, lisäsin multaa ja kiviä, vähän palanutta hevosen sontaa ja kalkkia, ja istutin ihan toiset kasvit tilalle. Kannon edestä kaivoin rikkaruohot ja moskat pois, kaivoin vähän maata auki ja tein mäntypölkyistä siihen pystyreunuksen. 

Siinä kuvaa ennen uudistusta.

Ja jälkeen. 

Tuon ison kuusenkannon takana on pieni kasa juurakoita, joiden väleissä kasvaa saniaisia, yks atsalea, kääpiöonnenpensas ja kuunliljoja. Ne sain nyt yhistettyä samaan ryhmään kaikkien muiden kans. Nyt tässä on siis iso, yhtenäinen ja siisti istutusryhmä. 

Tämä puupöllireunus on aika kiva. 

Omenapuun alla kitui jaloangervoja, muutama kuunlilja, jotka nyt siirsin tähän reunaan paksumpaan kasvualustaan. Ruusu ´Sävel´ on myös ollut huonolla paikalla, jospa sekin nyt lähtis kasvamaan kunnolla. 

Etupihalta löytyi vielä ylimääräistä sormivaleangervoa, joka löysi myös paikkansa kannon kupeesta. 

Valkokirjokanukka ´Ivory halo´ siirtyi myös omenapuun vierestä tähän kannon eteen. Tuolla on ihanan väriset lehdet, sopii kivasti tuonne metsän hämärään, tuo sinne vaaleutta. 

Onnenpensas sai jo keväällä hevosvoimaa...mahtavat vuosikasvut tehnyt kesän aikana. 

Omenpuun eteen tein korotusta kivillä, sai hieman paksummasti multatilaa tuonne taakse. Sinne siirsin pari koristeheinää, kastikoita ja saksankurjenmiekkaa. Etualalle istutin sammalleimuja, rönsyansikkaa, ketoneilikoita eri värisiä, muistaakseni jotain maksaruohoakin...katsotaan mikä niistä nyt alkaa viihtymään. Kun edes joku ;) Takalaidan laitoin täyteen vuorenkilpeä, ihan sen takia, kun sillä on niin hyvä maanpeittokyky, eikä päästä rikkaruohojakaan sieltä enää läpi. Koitan saada tästäkin penkistä hoitovapaan, niin että nuo kasvit peittäis koko alueen nyt allensa. 

Nyt on siis metsäpuutarhan puoli kokonaisuudessaan valmis. Tässä vielä pari kuvaa nyt myöhemmin syksyllä otettuja, ollaan saatu taas nauttia ihanasta ruskasta. 

Euroopanpähkinä sai mahtavan keltaisen syysasun uima-altaan terassin reunassa. 

Toinen pähkinäpensas löytyy kasvihuoneelle vievän polun varrelta. Nyt kun näitä on kaksi jo suht. isoa pensasta, jospa saataisiin pähkinöitäkin joskus. Näissä on siis syötävät pähkinät. 

Ihania pakkasaamuja on ollut useita. Kaunista on tämä syksykin. 

Ja se mun vanha kasvimaa, se saatiin muuten taas ahkeran pikkuveljeni avustuksella käännettyä ja tasattua siistiksi. Tämä jäi kuitenkin odottamaan ens kevättä, saa talven aikana miettiä että mitäs siihen nyt keksis. Nurmikko vai sittenkin jotain muuta... 

Haravoin pahimmat lehdet pois koivujen juurilta ja kippasin tuonne isoksi läjäksi, jotka sitten poltin tuossa. Tuhkat aion levittää ja harata tuonne pintamullan sekaan. 

Vielä odotellaan kukkasipuleita saapuvaksi, niiden istutus ois vielä ennen talvea. Muutenpa se tais tämä kesä olla tässä. 

Hyvää syksyn jatkoa!

Kevään puutarhakierrokselta - Kotkan puistot

 Mikkelistä jatkettiin matkaa, löydettiin Kotkasta majapaikka ja päädyttiin siis sinne yöksi. Käytiin kävelemällä kiertelemässä Kotkan puistoja, sieltä löytyikin monta kivaa kohdetta. Mikkelissä poikettiin tosin vielä Mikkelipuistossa, siellä oli tulppaanit ihanasti kukassa. Ihan kivoja mallipihoja sinne oli luotu, kannattaa poiketa sinne tutustelemaan, jos on uuden pihan rakennus edessä. 

Pajutunnelin voisin minäki toteuttaa jonnekin tänne... 

Mutta sitten sinne Kotkaan, ydinkeskustan puistoja käytiin vain pikasesti kävelemässä läpi, Palotorninvuoren puistosta piti napata pari kuvaa, kun oli niin kivasti maanpeitekasveilla saatu istutukset siisteiksi. 

Rönsyansikka on tehokas, ei näy rikkaruohoja! 

Fuksin puistossa oli paljon tulppaaneja ja muita kevätkukkia. Istutusalueet oli hauskasti rajattu kivillä, kaikki oli niin siistiä ja hyvin hoidetun näköistä. Tämä on varmasti kiva puisto kesäisin. 

Sapokan vesipuisto oli kaunis ja näkemisen arvoinen paikka jo noin aikaisin keväällä. Täälläkin maanpeitekasvien osuus oli iso, sopii hyvin puistoihin ja helpottaa hoitoa huomattavasti. 

Alppiruusujen kukintaa vähän haaveiltiin näkevämme, vaan kevät oli sen verran kylmä, että vähän kaikki oli myöhässä. Rinteeseen oli tehty japanilaistyylistä puutarhaa, jossa kasvoi alppiruusuja ja havuja.

 

Korkealle kallion päälle meni polkuja, jolta pystyi ihastelemaan kalliolla kivien välissä solisevaa puroa ja alas virtaavaa vesiputousta. Ylhäältä oli kauniit maisemat alas lammelle.

Nämä riippamalliset puut oli aika ihania. En vaan enää muista mitä puita ne oli, tunnistaako joku? Oiskohan ollu Riippajalavaa? Mua on aina viehättäny eri puiden riippamallit, tuossa on jotain sellasta salaperäistä tunnelmaa. 

Seuraava hieno puisto olikin sitten rannassa oleva Katariinan meripuisto. Siellä on aikaisemmin ollut öljysatama, jonka jäljiltä alue on siivottu perusteellisesti ja tilalle rakennettu laajat alueet virkistäytymiseen ja liikkumiseen. Lapsille oli paljon leikkialueita ja kaikenlaista tekemistä. Meillä oli vaan rajallisesti aikaa, ei ehditty kiertää koko aluetta. Mahtava satsaus ja kuin hienosti otettu hyötykäyttöön tämmönen alue.

Kirsikkapuiden kukinta oli kauneimmillaan! Tänne pitäs kyllä tulla joskus uudestaan, mieluummin keskellä kesää, että näkis kaiken kasvillisuuden täyskokosena. 

Tuolta suunnistettiin vielä Kotkan Jokipuistoon. Siellä oli kauniita istutuksia, runsaasti erilaisia kasvilajeja, ihana lampi ja mahtavien kivimuurien päältä laskeutuva vesiputous. 

Koko rinne oli istutettu peittoon, kivasti suunniteltu koko alue, täällä myös oli siistiä ja sen näköistä, että näitä hoidetaan hyvin. 

Punaisia jaloangervoja ja valkoisia narsisseja siellä välissä, kiva pari :) 

Ja tämä valtava tuija, jonka ympärille oli tehty ruukku. Hauska yksityiskohta! 

Ihan viimeisenä kun lähdettiin Kotkasta kohti Loviisaa, poikettiin Langinkoskella katsomassa Keisarillista Kalastusmajaa. Paikkana tuo oli hieno, kauniit vanhat rakennukset ja kuohuva koski. Sinänsä ei puutarhakohde, mutta mielenkiintonen historialtaan ja tosi kaunis luonto ympärillä.

Päärakennuksessa on museo ja sinnekin olisi päässyt maksusta tutustumaan, mutta me jätettiin sisätilat kiertämättä. Pyörähdettiin metsän kautta pieni lenkki ja jatkettiin matkaa.  

Tässäpä oli meidän Kotkan kohteet, taidan laittaa loput Loviisan ja Porvoon kohteet vielä erilliseen juttuun, kun muuten tästä postauksesta tulee pitkä ku nälkävuosi. 

Päällimmäisenä Kotkasta jäi mieleen siisteys, se miten paljon puistoihin oli satsattu ja miten hyvin ne on hoidettu. Täytyy joskus päästä kesällä katsomaan samat kohteet uuestaan.