Niin se vuosikin vaan vaihtui, jotta myöhäiset hyvän uuden vuoden toivotukset! :)
Valoa kohti ollaan menossa, tuli siis mieleen, että kait sen vois tämän bloginki päivittää, kun on synkin aika ohitettu. Komeaa auringonnousua saatiin ihailla uuden vuoden aikaan, ei se tuo aurinko onneksi ole minnekään kadonnut, vaikka sitä nyt niin harvoin näkee.
Lunta on saatu ihan mahottomana, varmaan melkein koko suomeen. Keittiön ikkunasta kattelin yks päivä, että nyt taitaa mennä puut kohta nurin ja kävin puistelemassa noita oksia vähän puhtaimmaksi. Mongolianvaahtera oli ehtiny jo ratketa keskeltä kahtia, siihen ei nyt taida auttaa enää muu kuin sakset. Nähtäväksi jää, selviääkö keväästä ja mahlavuodoista, voipi olla että vuotaa nyt ittensä kuiviin.
Pilvikirsikat tuntuu olevan myös arkoja tykkylumelle, äitillä on jo tieten 3 isoa haaraa kaatunut lumen painon alla. Niitä kävin erityisesti puistelemassa, jotta ei kävis mun puille samalla tavalla. Aikalailla oksat jo roikkui pitkin maata.
No, sen enempiä minä en pihasta nyt jaksa ressata, katotaan keväällä sit, mitä sieltä lumen alta paljastuu. Nyt istuskelen tässä keittiön pöydän ääressä ja koitan tuhota joulukarkkeja...on se kumma tuo joulupukki, kun toi niin mielettömästi tuota makiaa, vaikka kuin yritin etukäteen viestitellä, ettei tarttis niin tuoda. Käy vyötärön päälle ennen pitkää tämä homma! ;) Ja kun on vanhanaikaisen kasvatuksen saanu, mitään ruokaa ei saa heittää roskiin, jotta siis syötävähän nuo on!
