torstai 29. huhtikuuta 2021

Potager - projekti etenee

Meillä käynnistyi vihdoin ja viimein potagerin eli uuden hyötytarhan tekeminen! Tätä oon haaveillut niin pitkään, viime kesänä jo oli aikomus laittaa alulle, mutta selän hajoamisen takia siirtyi eteenpäin.
Siinä on alkuperänen suunnitelma, jota ajatellen nyt aloitettiin...



Nyt onkin sitten asiat edenny melkosella vauhilla, kiitos tuon isännän. Toi toissa päivänä kaivurin sikalalta tähän kotiin, auko pohjat ja vei kannot ja juurakot pois. Eilen kerätty tuosta kivet, tasattu maat ja tehtiin muuri tuohon porrastuksen kohille.  Ja kyllähän noita kiviä taas nousi! Tiesihän sen, että niitä on, mutta jälleen kerran tuo määrä yllätti. Ei tarvi kovin kaukaa nyt kuskata rakennusmateriaalia. 




Tässä koko alueella on kallio melko pinnassa, se aiheutti nyt vähän suunnitelmiin muutoksia sillä tavoin, että pengerryksen paikkaa jouduttiin siirtämään pari metriä "alemmas" kun muuten kallio olis pönöttäny keskellä kasvulaatikkoa. Muuri tehtiin just sen kallion päälle, joten ei nyt haittaa siellä piilossa mitään. Täytyy vaan tuo alaosan suunnitelma kääntää vaakaan, niin saa penkit mahtumaan järkevästi tuonne. Pikkusen joudun myös pienentämään penkkien kokoa, ehkä siirrän osa kasveista noista ylätasanteelle.
Mut velipoika Olli on taas tulossa kesätöihin, päästään taas yhessä tekemään. Meinasin ensalkuun, että rakenneltais sen kans tuo muuri, mut näinhän tuo oli paljo kätevämpi, vähän vaan enää tasataan ja korotetaan sitä pienemmillä kivillä. Säästetään nyt Ollia vähän, ettei tuu lisää harmaita hiuksia...😆





Iso osa kasveistakin tälle alueelle on jo oottamassa tuolla entisellä kasvimaalla. Rungolliset herukat ja vadelmien taimet pitäs vielä jostain hankkia. Noita herukoita vaan ei meinaa oikein löytyä, oisko jollain vinkata hyvää taimistoa mistä niitä sais? 


Pitää kesää ootellessa nyt touhuta kaikki rakennusmateriaalit tähän, mm. hirsiä ja vanhoja tiiliä ois suunnitelmissa. Ai että ei meinannu illalla malttaa tulla ees nukkuun, kun vaan kävelin ja piirtelin maahan viivoja ja mallailin, että mihin mitäki mahtuis. Vähän on taas semmonen kärsimätön kutina päällä, tekis mieli saada äkkiä valmista. Vaan ei auta, pakko oottaa ja malttaa nyt, ettei taas mee selkä nurin. Onhan tässä koko kesä aikaa tehä. 


sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Tästä se taas lähtee

Lumet suli viimeinkin! Pääsee nyt taas pihan kimppuun, siivoilemaan ja leikkaamaan puut ja pensaat. Oikeastaan mitään en oo vielä ehtiny tehdä, joten hommaa riittää. 



Kirjokevättähdet aloittelee kukintaa. 


Pari hassua lumikelloa yrittää nöyrästi nostaa nokkaansa haltiankukan juurella. 


Ja paljasti lumien lähtö taas kaikki talven aikana tulleet tuhotkin. Jänikset söi mm. omenapuita,


kaikki hangen päällä näkyneet norjanangervon oksat,

 tyrnejä, kirsikat ja luumupuun. Ei kovin montaa oksaa tähän luumuun jääny. Tää on muutenkin kokenu välillä kovia, siirretty pari kertaa, paleltunu toisinaan, jouduttu leikkaamaan ja ties mitä. Sitkeässä on saada tämä kasvamaan. Enkä tietenkään saanu syksyllä laitettua verkkoja ympärille. 

Myyrät tuhos näköjään ainakin yhen tyrnin juuret, saa nähä menikö lopullisesti. Isoja reikiä ja pitkiä käytäviä on koko tyrnien alus täynnä. Osin nurmikollakin noita jälkiä risteilee...saas nähä mitä kaikkea muuta ne on syöny. 


Rautatieomenapuuhun ei ole koskettu, se on sen verran yksinään ja latvus niin korkealla, että eivät oo siihen ylettäneet. Sen sainkin leikattua muutama päivä sitten, tosin aika vähillä leikkauksilla selvisin nyt. Muoto on viimeinki semmonen ku pitää ja hyvin pysy kuosissaan viime kesänkin aikana. 


No ja kattokaa, tulppaanit nousee! Tästä oon erityisen ilonen, satsasin tähän uuteen penkkiin syksyllä ihan urakalla. Seassa on sopivasti laukkojakin, ne ehkä on pitäny myyrät pois tästä penkistä. Luvassa on siis näillä näkymin värikästä kukintaa muutaman viikon päästä. 



Ihanan värisiä lehtiä osalla tulppaaneista, ehkä tämä ennakoi kukan väriäkin punaiseksi? Enhän mä enää muista mitä oon tähän istutellut, täytyy kaivella kuva-arkistoja, jos sieltä löytyis jotain muistin virkistystä. 




Uima-altaan ympärille ois taas uusia suunnitelmia, kaiteet on vielä kesken, ehkäpä ei jatketakaan tuolla samalla systeemillä loppuun asti. ;) Mutta ei passaa paljastaa enempää, jos ei saakaan toteutettua näitä aikomuksia. 


Taimet kasvaa sisällä kohisten. Jotenki aina yhtä jännä ilmiö, että näin pienestä voi tulla näin suurta? Huhtikuun eka viikolla kylvin, pöydällä oli muutama astia...nyt oon parissa erässä koulinu näitä ja tilahan tässä loppuu kesken. Piti jo koronapelipöytäki kääntää nurinpäin ja vuorata jätesäkillä kukkapöydäksi 😆 No siis kylvöt on onnistuneet, ei passaa valittaa. Josko viikon päästä sais siirtää nämä kasvihuoneeseen jatkamaan kasvua.


Kirjavalehtisiä köynnöskrasseja, ensimmäistä kertaa kokeilussa näitä. Lisäksi tavallisia yksinkertaisia ja kerrottuja köynnöskrasseja, vajaa 60 tainta yhteensä. Otin varman päälle ja kylvin reilusti, viimeks kun ne ei oikein itäneet, nyt iti melkein kaikki. 


Kaunopunahatut oottaa vielä koulimista, kunhan nyt pikkusen kasvavat. 


Härkäpavut kiipeilee jo kymmissä senteissä... olinkohan vähän liian aikasessa? 


On tämä aina yhtä hauskaa hommaa, ei meinaa malttaa oottaa että kelit lämpenee. 
Narsissit ilostuttaa portailla edelleen, ennen pääsiäistä laitoin ulos ja siellä on olleet läpi yön siitä asti. Ei pienet lumisateet ja pakkaset haittaa, kukintaa kestää ja kestää, kun ei ole liian lämmintä. 

Mukavaa viikkoa! 



tiistai 6. huhtikuuta 2021

Maata näkyvissä

 Miten voiki tuntua niin mukavalta, kun jalkojen alla rahisee hiekka! Tuleehan se kevät meilleki, välillä meinas epätoivo iskeä tämän lumimäärän kans. Pikku pätkä polkua on jo sulana. 


Muualle pihalle ei vielä pääse ilman pitkävartisia kenkiä. Kaikki puiden ja pensaiden leikkuut oottas tekijää, jänikset on tehny tuhoja taas ihan kiitettävästi. Nuotiopaikkaki on vielä ihan lumen peitossa. 


Alppiruusussa näyttäs olevan lupaava määrä nuppuja ❤️


Kylvöt sain tehtyä vasta nyt muutama päivä sitten, saas nähä ehtiikö ne alkuunkaan. Kuukalenterin mukaanki ne meni ihan väärälle kuulle, mut nytpä se tulee testattua kuin käy. Kyllä ne ainakin osittain jo itää. 


Jouluna meille muutti uusi asukas, pikkunen kissapoika Tuisku. Vauhtia ja hupia on riittäny, hirmu ihana, utelias ja rohkia pentu. Varsin persoonallinen tapaus 😄




Meijän piti luopua Tessusta viime syksynä. Pikkuhiljaa kesän aikana sen kunto alko mennä huonoksi, nukku paljon ja oli apaattisen olonen, loppukesästä ei enää meinannu ruoka maistua ja viimein alko oksentelemaan kaiken syömänsä pois. Varattiin sit tohtorille aika ja löytyi vakava munuaisten vajaatoiminta ja päätettiin päästä Tessu samantien pois. Olihan se oli valtava suru, lapsille varsinki, tosin oltiin se jo aavistettu että taitaa olla loppu eessä. 
Tessu oli semmonen sylikissa, aina kaikessa mukana ja Leimun leikkikaveri. Paljon enemmän ku vaan kissa. ❤️