Pikaiset kuulumiset

 Melkein kuukausi hurahtanut edellisestä postauksesta, mitenhän tässä näin kävi? Ei ole tainnut aikaisempina kesinä tulla näin pitkää taukoa kirjoittelussa. Mutta kiirettä on pitänyt, heinäkuun alkupuoli oli aika työntäyteinen, loppukuusta järjestettiin tyttären rippijuhlia ja nyt viime viikonloppuna kerettiin jopa lomailla muutama päivä. Helteet vei mehut kyllä kokonaan, pihalla ei tullut tehtyä yhtään mitään, tähän iltaan asti. Siksikään ei ole oikein jaksanut kirjotellakaan. 

Sateet teki tehtävänsä! Potagerissa kasvu suorastaan villiintyi, ero kuukauden takaisiin kuviin on melkosen suuri!

Krassit ja samettikukat on moninkertaistunu.

Oreganot on kukkinu jo pari viikkoa, keräsin kaikista näistä potagerin kukista koristeita rippijuhliin voileipäkakun päälle. 

Laventelitkin kukkii ihanasti, nuo on ku luotu tuonne kivien väleihin. Voi kun sais talvetettua nämä, ehkä nostan syksyllä ylös ja kiikutan saunatupaan. Ei ne muuten taida mennä.

Kaalet alkaa kerimään, joskohan tässä kohta pääsis kaalikääryleitäkin tekemään. Ne on mun suurta herkkua, ite tehtyinä varsinkin. Ei vaan taho vihtiä värkätä kovin usein, on aika suuritöisiä. Herneet on jääny ilman tukia, kaatuilevat jo vähän liikaakin. Pitää varmaan pajuja käyä katkomassa ja koittaa edes vähän saada niitä pysymään pystyssä.

Onhan nuo värit vaan niin ihania! Vahvat ja kirkkaat värit kuuluu mun mielestä keittiöpuutarhaan ja kesäharson valkoiset kukkapilvet keventää kaikkea ihanasti. Enhän mä osannu edes kuvitella tätä näin ihanaksi, vaikka jonkulainen suunnitelma päässä oliki. Pari penkkiä kasasin jämähirsistä molempiin päihin potageria, voisin istua tuolla tuntikausia ja olla vaan. 

Muutama vuosi sitten äitienpäivälahjaksi saamani moottorisahakin sai taas käyttöä. Ihan viimesinä päivänä kun Olli oli mulla pihahommissa, hän kaatoi vajaa 10 puuta tuosta potagerin päädystä vielä pois. Ne oli vähän liian lähellä, juuret ois tullu kilpailemaan ravinteista ja toisekseen ne varjosti aluetta liikaa. Puut jäi kaadon jälkeen niille sijoilleen, aika ei riittäny sillon niiden poisvientiin, nyt viimein sahasin rungot pienemmiksi pätkiksi ja kuskailin mönkijän kärryllä ne sikalalle rankakasaan. 

Olihan nuo nyt karseita, ruskettuneita koivuja pitkin pituuttaan, meni jokainen kuva taustan takia "pilalle". 😁

Nyt on parempi. Pensasaitaa on toki tulossa vielä tuonne takalaidalleki joskus, kun saan aikaseksi.

Vadelmat on juurtuneet hyvin, mansikatkin ihan kohtuullisesti. Mansikoiden rönsytaimiakin yritin istuttaa, kun tuttavaltani niitä sain, mutta helteet oli niille liikaa. Ruskettuivat kaikki. Täytyy oottaa tämän kans vähän pitemmälle, että saan lisättyä omista. 

Yläosan käytävät on tehty valmiiksi, osa pensaista ja heinistäkin on istutettuna. Nythän tässä ehkä uskaltais jo siirtää aitataimia tänne, kun maa on kohtalaisen kosteaa, eikä niin mahottomia paahteita enää ole luvassa, toivottavasti ainakaan. Tähän aikaan vuodesta kasvit ei enää käytä energiaa kasvamiseen, vaan ne saa rauhassa keskittyä juurtumiseen. Senkin takia loppukesä on melkeinpä parempaa aikaa istuttamista ajatellen. 

Alppikärhöt siirsin kaaren juurelle, kasteltu on kovasti ja hyvin ne on lähteny juurtumaan. 

 

Ja kyllä mä vaan niin tykkään noista kivistä! Kasvit ja kivet korostaa toinen toistensa kauneutta. Kaikki nuo on siis pohjien kaivuun yhteydessä tästä löytyneet.  

Vaan huomenna on taas työpäivä, kait se pitää lopetella tähän ja mennä nukkumaan.