Kesä meni, syksy tuli...

 Näin se vaan näkyy olevan, blogille ei enää jää oikein aikaa. Eikä juuri pihallekaan. On töitä, koti ja lapset, hevoset ja muut elukat, niin siinäpä ne päivät menee. 

Saunapolku on yks mun lempipaikoista täällä, sen kiemurteleva muoto kiehtoo aina. Keijuängelmätkin meni hienosti talven yli ja kukki koko pitkän syksyn. Näistä kasvoi vaan ihan älyttömän korkeat, n. 2 metriset! En osannu yhtään kuvitella, että tulee olemaan tämmösiä hujoppeja. Tarvitsis jonkun tukikasvin tuohon viereen, kun kaatuu tämmösenään nyt. Pitää koittaa keksiä sille sopiva kaveri.

 

Muutamilla kuvilla meinasin kuitenki vielä palata menneeseen kesään. Oli kyllä ihan mahtavan lämmin kesä! Ihan unelma siinä mielessä, kun ei juuri vihtiny missään lomailla, niin sai kuitenkin täällä ihan kotona nauttia auringosta. 

Tosin kukintaan se vaikutti negatiivisesti, lämpö lyhensi kukinta-aikoja ja kaikki oli aina hetkessä ohi. Osa syksyn kukista jäi aika vaatimattomiksi kuivuuden takia, ei tuu oikeastaan koskaan kasteltua perennapenkkejä. Sormustinkukat oli komeita, näistä riitti kukintaa vähän pidemmäksi aikaa, kukkavarret oli tosi pitkiä kuivaan kesään nähden. 

Kasvimaalta saatiin hyvin satoa, myöhäisistä kylvöistä ja istutuksista huolimatta. Parsakaalet, kesäkurpitsat, keräkaalet ja lantut varsinki oli mahtavia. Nauriitaki maistelin muutamaan otteeseen, punajuuret keittelin ja purkitin. Ainoat mitkä ei kasvaneet oli porkkanat, ne jäi ihan minikokoisiksi. 

Syysvuokkoaki tuli hommattua, oon muutamana vuonna tätä yrittäny, mut aina on talvi vieny. Kokeilen vielä kerran tässä, jos nyt menis tässä, kun maaperä on hiekkaisempi ja läpäisevämpi kuin muualla pihalla. Ei tieten oikein tykkää tiiviistä savimaasta, tuolla takapihalla pohjamaa on kylmä ja liian märkä kasvualusta tälle. 

Iisoppi kukki koko loppukesän. Tätä vois käyttää mausteenakin, mutta en oikein keksiny mitään sopivaa tarkotusta. Tuoksu on voimakas, eikä maku oikein passannu ainakaan tuoreeltaan mun suuhun. Mut ihan koristekasvinaki on ihana ja perhosten suosiossa.

Omput teki taas kovasti satoa. Niitä on nyt saanu kantaa jo ihan kompostiin, kun ei vaan ehi syömään kaikkia. Koitin monta kertaa soitella yhelle mehuasemallekin, mut ei sinne saanu yhteyttä. Ollu niin hyvä omenakesä vähän joka paikassa, että kaikki saanu saman idean puristaa mehuksi niitä. 

Alla ´Lepaan meloni´

ja ´Punakaneli´, molemmat tosi hyviä syöntiomenoita ja leivontaankin sopivia. 

Mut nämä syksyn kukkijat, nämä oli jotenkin ihan rupusia raukkoja. Aurinkonauhuksia en vihtiny ees kuvata, kun oli niin onnettomia. Tämä kallionauhus teki jonkulaiset kukat, mutta ei lähellekään niin hienoja kuin aiempina vuosina.

Syysleimut, värimintut ja tarhapiiskut jäi vaatimattomiksi.

Tämmönen lilja ilmestyi omenapuiden väliin, eikä mulla ole minkäänlaista muistikuvaa, että olisin istuttanu sinne tämmösiä. Onkai mun täytyny tietenkin, eikai se muuten tuolla kasvais. 

Ihanan värinen!

Yöpakkasien ansiosta ruska oli mahtava. Pilvikirsikan lehdet oli ku makiaisia, niin herkullisen värisiä. 

Muutamia kuurakuvia tuli otettua yhtenä aurinkoisena pakkasaamuna, muutama viikko sitten. 

Rautatieomenapuukin on täynnä omppuja...näitä ei tuu käytettyä mihinkään. 

Hetken kesti tätäkin kauneutta vain, nyt on lehdet tippunu puista ja ruska ohi.

Vielä ois sipulikukat istuttamatta ja kasvihuone siivoamatta, mut taitaa tämäki viikko mennä töiden parissa niin tiiviisti, että ei toivoakaan pihahommista. Ehkäpä ens viikolla joutas, kun loppuu sikalanpesut nyt vähäksi aikaa. Viimeset omenat keräsin eilen pois puista, pitkään niitä kestikin kyllä. Ruttunen ajelee vielä viimesiä kertoja, silppuaa puista tippuneita lehtiä samalla, niin ei tarvi mun haravoida. Onkai se menny maisema ankeaksi taas...

Nyt on oikiasti mukava oottaa ens kesää, kun ei enää ole mitään isoja projekteja tulossa. Ylläpitohommia vaan ja pääsee keväällä uudella innolla hyötypuutarhan kimppuun, kun voi heti ajallaan kylvää kaiken.