tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kohta keväässä!

Hellurei, täälläkin herättiin kevääseen! Parin päivän vesisade on puottanu lumia sen verran alemmas, että jostain kohdin jopa pikkusen maa pilkistelee. 


Ja jälleen pyörsin päätökseni, etten enää kasvattaisi vihannesten taimia itse. Enpä päässyt kaupassa siemenhyllyjen ohi, niin vain lähti mukaan kasa siemenpusseja, taimimultaa ja taimikasvatusruukkuja. 😄 Toki nyt tilanne on siinä mielessä erilainen kuin aikaisempina vuosina, koska tuolla kasvihuoneessa on nyt sähköt ja kunnon kasvihuonelamppu. Aion saada sen nyt käyttöön huomattavasti aikaisemmin. 
Jatkoi tuo lamppu syksystäkin kasvarin käyttöä jonku viikon pitemmälle. 



Tomaatit, kurkut, samettikukat, basilika ja oreganoon nyt kylvetty. Huomiselle vielä jäi krassit ja tuoksuherneet, kun en muistanu aiemmin laittaa siemeniä likoon. 


Lajikkeina suosin vanhoja, hyväksi todettuja, joita oon saanu ennenki onnistuun. Suklaakirsikkatomaattia otin nyt ihan kokeilun vuoksi, näytti niin kivan värisiltä. Mutta muut on ihan perinteisiä, 'Gardener's delight' kirsikkatomattia, 'Money maker' kasvihuonetomaattia, 'Futura' kurkkua, 'Picolino' minikurkkua ja avomaankurkun pussi joutu jo hukkaan, se jäi nyt ilman nimeä. Olishan se kiva, jos sais nämä kasvatettua ihan satoikäiseksi asti. 😊


Muutenkin jo sormet syyhyäis pihahommiin, jospa tuo vesisade veis nuo lumet pikapuoliin pois. Parin viikon päästä olis aikomus käydä vilkaisemassa Helsingin puutarhamessut ja hakemassa sieltä lisää vauhtia kevääseen. 
Ai että ihanaa, kun on tämä talvi taas kohta ohi! 

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Syksyisiä tunnelmia ja ruskalennolla

Taas kesä meni, meni ihan liian nopeasti. Ja syksykin ihan huomaamatta jo lopuillaan. Ruska oli meilläki hieno, en muista vuosiin olleen näin kaunista. Ihan parhainta ruskaa en edes ehtinyt kuvaamaan, aika on menny kaikkeen muuhun ku pihahommiin. 





Taitaa olla taas niin että yhtenä päivänä koko kuukauden aikana oon ehtiny ulos...tai päässyt. Meillä on sairasteltu tämä kesä nyt ihan urakalla, mun solisluun katkeamisen lisäks poika meni mopolla ympäri ja murti olkapäänsä ja leikattiin hänetkin. Ja sen jälkeen multa on leikattu viisaudenhampaita, joista toinen tulehtui niin pahasti että piti leikata uudestaan. Useampi viikko meni toipilaana.
Mut onneks tuo piha on jo sen verran hyvin kasvanut "umpeen" että ei siellä tarvi koko aikaa kyykkiä, pärjää aika vähällä hoidolla. 
Mut uutta en saanu pihalle enää tehtyä, metsäpuutarha jää nyt oottamaan ens kesää...





Viherpeukaloilta sain hommattua kasvihuoneeseen ihan kunnon kasvilampun, kasvukausi jatkui sen avulla useamman viikon pitemmälle.





Valo on jännän keltainen, ei saanu oikein kuvattua sitä todellisesti. Mut tomaatit ja paprikat kypsyi loppuun, kun ne sai enemmän valoa, eikä päässeet yöpakkaset palelluttamaan.  



Nuotipaikallekin tulee kivasti valaistusta, tosin ei nyt olla ehditty edes grillaamaan, mut vielähän tässä on syksyä jäljellä. :)



Paikallisen pienkoneen kyydissä oon taas käyny pari kertaa lentelemässä. Oon niin tykästyny siihen, jos oisin iso ja rikas nii hommaisin ite lentoluvat ja oman koneen! :D Mutta kun en oo, niin joudun tyytymään satunnaisiin reissuihin kyytiläisenä.
Ilmasta katottuna maisemat on ihan mielettömän hienot! Ja varsinkin nyt ruska-aikaan, ei riitä sanat kuvailemaan sitä, eikä kamerassakaan laatu ole niin hyvä ku nyt ois pitänyt olla. Mutta tässä muutama kuva... Tosin vesisade ehti tulla melkein kohille, osassa kuvissa se näkyykin vähän kauempana. 



Pyhäjokea




Meijän kotikylää...


Täytyy koittaa nauttia pienistä iloista kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. 

Muutamia sipulikukkia oon istutellu metsäpuutarhaan perennojen sekaan, niin ois kevääksi nättiä kateltavaa. Syysmyrkkyliljat alko kukkia samantien kun sain ne maahan, tykkään niiden väristä tuolla kivien lomassa. 




Haravaa sais vielä heilutella, jos jossain välissä vihtii... meinaa laiskottaa jo. Monesti kyllä oon jättäny haravoinnit ja penkkien siistimiset kevääseen, paremmin kasvit talvehtiikin kun niillä on vähän suojaa päällä. 


Metsäpuutarhan polun lamput on aivan ihanat, näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus ja tämä kesä.

Muutamia uusia lukijoitakin on näköjään tullut, tervetuloa teille! :) Talven aikana julkaisen harvakseltaan, mutta toivottavasti taas keväällä ois enemmän inspiraatiota päivitellä blogia. 

Mukavaa syksyn jatkoa! 





lauantai 18. elokuuta 2018

Metsäpuutarha etenee

Voi että kun nyt helpotti, saatiin eilen puinnit puitua ja viljat varastoon. :) Kuivasta kesästä huolimatta saimme kuitenkin ihan kelpo sadon. Kuitenki sen verran sopivasti aina välillä satanut, että viljat jaksoi kasvaa. 


Polun reunaa tässä ennen istutusta ja alla istutuksen jälkeen. Istutusalueiden kohalta kaivoin maata pois niin paljon ku sain ja kivillä korotin reunoja kasvien tarpeen mukaan ja täysin mullalla. Multa on kyllä aika savista, mutta toisaalta se ei haittaa, kun paikka on kuitenkin kuiva. Pidättää toivonmukaan kosteutta juuristolle hieman paremmin. 


Ja semmonen siitä tuli. Taka-alalle ihan puiden juurelle levittelin muutaman sentin ihan raakaa turvetta ja harasin sen pintamaan sekaan. Metsästä hain sinne kunttaa, nyt näyttää siltä kuin se olis aina ollutkin niin. En tykkää jos maan pinta jää paljaaksi, ja nurmikko ei tänne olis sopinut sitten ollenkaan. Kasveja on vähän runsaanpuoleisesti, mutta kaikki ei tosiaan jää tähän, osa näistä siirtyy polun toiselle puolen, kunhan saan sen sille mallille.


Ja enhän mä malttanu olla ostelematta uusia taimia, kun kerran taimiston lähellä yks päivä hoksasin olevani. Sormivaleangervot, kuunliljat ja kotkansiivet siirsin muualtapäin pihaa, mutta sitten pakko oli ostaa kun sattui kohdalle valkoista kurjenmiekkaa, rauniokilkkaa, hopeista ohotanmarunaa ja rantavehnää. Ne sopii värien puolesta tänne niin hyvin, kirkastaa tuota kokonaisuutta kivasti.
Kirjavalehtinen kotakuusama tarttui matkaan Jyväskylän Viherlandiasta. Menestymisvyöhyke sillä oli vaan III vai IV, mut täytyy kuitenkin kokeilla josko onnistuis, kun on niin nätti.

 


Polun toisella puolen odottelee vanha, reunasta hieman lohkeillut muuripata, sillä tulee olemaan isohko rooli... tällä hetkellä siellä on mun kääpiölumme evakossa, kun lammikon vesi katosi. Kuivuus on laskenut pohjaveden niin alas, että nyt ei ole tipan tippaa lammikossa.



En malta oottaa että polun molemmat reunat näyttäis kutakuinkin tältä...nyt se on vielä epäsiistin ja karun näköinen. Mutta onneks on vielä pitkä syksy aikaa touhuta.  


Tässäpä vielä vertailun vuoksi vuoden takaa, kun oli polkukin vähän vaiheessa. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! 





maanantai 13. elokuuta 2018

Heinäkuun muistoja, metsäpuutarhaa ja muuta mussutusta

Blogi-inspiraatio on ollut hukassa viime aikoina. Sairasloman takia ei saanut kesä- ja heinäkuussa oikein mitään aikaseksi, eikä oikein ollut muutenkaan innostusta kirjotella. Toisaalta ihanan rento kesä ollut kaikesta huolimatta, kun oli pakko levätä, ei tullut stressattuakaan niin. Makoilin päivät pitkät, napostelin kasvimaalta ja kasvihuoneesta syötävää, ja otin aurinkoa. Ainaki ite oon kyllä nauttinut lämpimästä kesästä! Kasvimaalla kaikki onki kasvanu kyllä superhyvin, tosin on niitä joutunu kastelemaan, mutta lämpö teki kyllä hyvää. Herneistäki tuli miehen mittaisia, ikinä ei oo ollu näin mahtavat herneet! :D 



Punajuuret ja porkkanatki on viihtyny hyvin, samoin tuossa alla vielä kesäkurpitsaa. Siitä oottelen vielä ensimmäistä satoa.



Samoin kasvihuoneessa kaikki on kasvanu kohisten. Ovet ja ikkunat on saanu tähän asti olla yötäpäivää auki, ja vettä on kulunut kyllä kannuittain joka päivä. Avomaankurkkua on tullut jo niin paljon, että ensimmäinen kurkkusalaattisatsiki on tehtynä. Tomaatit tulee syötyä lähes suoraan tuolta, ei malta sisälle asti mennä syömään, ne on niin hyviä. 




Pelargoniaruukku toimii ovistopparina, niin ei pääse tuuli paiskomaan ovea... 


Talven yli kituutelleet pelargoniatki kukkii lähes kaikki. Kyllä kannatti näitä talvi varjella ja hoitaa. :)



Levittelin pelakuuruukut nuotiopaikan ympärille, siinä niitä on voinu ihastella samalla kun on istuttu iltaa. Tulta vaan ei ole uskaltanu kovin montaa kertaa sytyttää, on ollut niin kuivaa.



Pikkuhiljaa oon päässy taas töihin kiinni, solisluu paranee hyvää vauhtia eikä näytä jäävän mitään pahempia vaivojakaan, käsi toimii taas niinku ennenki. :)
Ja kappas kummaa, heti kun lupa tuli käden rasittamiseen, niin lähdin hakemaan pellolta kivikuormaa. Metsäpuutarhaa oon parina päivänä koittanu väkertää. Tämmöset lamput taiteiltiin isännän kans heinäseipäistä, lampunkannoista ja kukkaruukuista, niin näkee pimeälläkin kulkea. Ja mä kyllä niin tykkään noista! Mies ku on sähkömies koulutukseltaan niin osaa tuommoset tehdä ja asentaa itse. 




Ylin lamppu olikin valmiiksi jo kivien keskellä mutta tänne alemmas aloin rakentelemaan kivistä istutusaltaita ja muureja. Kunttaa laitan suurimmaksi osaksi ja aina sinne tänne väleihin erilaisia metsäpuutarhaan sopivia kasveja, kotkansiipeä, kalliokieloa, kuunliljoja, sormivaleangervo yms. Suurimman osan saanki siirrettyä iteltä muualta päin pihaa. Jotain erikoisempaa ois vielä hakusessa, pientä kivaa, ehkä yllättävääkin...saas nähä mihin suuntaan tämä nyt lähtee muotoutumaan. 





Leikkimökin takaseinän viereenkin tulee kuntta, noiden kivien keskelle istutuksia.


Mitään selvää suunnitelmaa en ole tähän tehnyt, teen sitä mukaan kuin hyvältä tuntuu ja alkaa näyttämään, pala kerrallaan. Jotta tässä sitä puuhaa riittää koko syksyksi. Tavoitteena olis saada ainakin nyt tuo toinen reuna valmiiksi ja istutettua, ja jos aika ja jaksaminen riittää niin tämä metsän puoli myös. Mutta ei nyt passaa hoppuilla, kunto romahti kyllä aika alas kesän aikana, ja sen kyllä vielä ainakin huomaa! Väsyttää ja lihaksia kolottaa aina päivän päätyttyä. 

Näillä mennään! Mukavaa viikkoa! :)