keskiviikko 28. elokuuta 2019

Pikainen perennapäivitys

Kovin on vähiin käyny kukkivat kukat. Kuivuusko sen teki, vai se, etten vihtiny keväällä lannottaa...ehkä molemmat. Mutta on sentään muutamia syysleimuja ja niiden joukossa punaväriminttua. Kimalaisia pörrää niissä nyt enemmän, mitä keskikesällä ja keväällä näkyi ylipäätään.  



 


Valkoisten syysleimujen kaveriksi on noussut muutama kukkavarsi liljoja, joiden lajiketta en taas osaa sanoa. Aivan mielettömän ihania, tosin näidenkin kukat on nyt aika pieniä.



Kultapallot ja oranssit, kerrotut tiikerililjat kukkii vierekkäin, hyvin vaatimattomasti molemmat. Syyslannote pitäs vielä kylvää, niin ois ens kesäksikin kukkia luvassa.




Nuotiopaikan vieressä uudessa penkissä sen sijaan loistosalvia ja valkonen jaloangervo on kukkineet vaikka kuin kauan! Nämä on ihan yllättäneet, viikkokausia niistä on saanut nauttia. Ja kunttakin näyttää juurtuneen, uutta kasvua on näkyvissä siellä täällä. :)
Mutta tätä onkin kasteltu ahkerasti, helteillä päivittäin. Samallahan nuo on perennatkin saaneet vettä. 





Mun uus suosikki koristeheinien osalta on raidallinen hurmemesiheinä. Tätä myydään täälläpäin useammallakin taimistolla kesäkukkana. Yks puutarha oli nimennyt sen holskismolskis-heinäksi, en kyllä enää muista miksi se semmosen nimen oli saanut, mutta oli niin hauskan kuulonen, että nimen perustella alunperin sitä ostin. Parina kesänä oon siis laittanut, molempina syksyinä istutin ne ulos, toisen lähteen viereen kannon juureen ja toisen nuotiopaikalle kivien väliin ja hyvin ovat talvehtineet. Kuivemmalla paikalla pysyy hyvin kurissakin, kostemmalla paikalla kuulemma saattaa villiintyä kovastikin. Korkeus tällä on vain n. 20 cm, joten sopii hyvin vaikkapa ruusujen, tai liljojen alle maanpeitekasviksi, niinkuin mulla on. Ja tuo väri on aika ihana tuolla kivien välissä. Ja lisää tulossa. 



Kuunliljat on kukkinu ihanasti ja osa kukkii vieläkin. Pensashanhikkikin (´Abbotswood´) alkaa olla kauneimmillaan keijukaisen ja sammakon kaverina. Nämä valkoisetkin kukkii joka vuosi hyvin, vaikka ne talvella aina vähän paleltuukin ja niitä joutuu välillä leikkaamaan rajumminkin. 


Suikeroalpikin on yllättänyt positiivisesti. Vuosia oon sitä koittanut saada kasvamaan vaikka ja minne, nyt näyttää löytyneen semmonen paikka, että viihtyy hyvin. Aivan ihanasti peittää maanpinnan, ei pääse rikkaruohot valtaamaan alaa. Kuunliljat kituu tässä kuivuutta, suikeroalpi on sen verran pintajuurinen, että ei normaalikesänä haittaa isompien perennojen tai pensaiden kasvua. 





Ihanan rehevää ja kukkaisaa on ollut alkukesästä, aivan ikävä taas tulee noita aikoja. 




Yleisilme on jo paljon syksyisempi, ruskan värejä on näkyvissä. Kasvimaalla vielä samettikukat ja tuoksuherneet on komeasti kukassa ja humala meinaa karata viereisen mongolianvaahteran latvaan. 
Toisaalta syksykin on ihanaa aikaa värien puolesta, mutta samalla niin haikeaa kun taas yks kesä on mennyt menojaan... 










sunnuntai 25. elokuuta 2019

Omenapuita leikkaamassa

Vielä ehtii myöhästyneetki leikaamaan omenapuut, jos on sattunut jäämään leikkaamatta. Tätä multa muutama viikko sitten kysyttiin ja silloin ite tuumailin, että taitaa olla myöhästä leikata enää, vaan luin tuolta yläkuu.com sivuilta kuunkierron juttuja ja siellä mainittiin että nyt elokuun lopulla alakuulla niitä kärsii vielä leikata. 

Joten otinpa sitten ja parturoin nämä omat puut perusteellisemmin. Viime kesänä en tainnut leikata ollenkaan, kun oli se käsi paketissa koko kesän, nyt leikkasin rajummin. 
Vasemmalla Lepaan meloni ja oikealla Punakaneli, joka on tosi voimakas kasvuinen ja vaatiikin rajuja leikkauksia että pysyy halutussa koossa.

Ja asia joka kannattaa muistaa, vanhat, satoa tekevät omenapuut leikataan näin loppukesästä, heinä-elokuun vaihteessa. Siksi, että silloin ne on jo maltillisemmassa kasvuvaiheessa, eivät tee niin paljon vesiversoja, kuin jos leikattaisiin keväällä. Haluttu muoto pysyy paremmin.
Nuoret puut, jotka ei ole tuottaneet satoa, ne leikataaan aina keväisin, ennenkuin silmut aukeaa. Niiden leikkuuohjeet löytyy täältä: http://pihapuutarhuri.blogspot.com/2014/03/omenapuiden-leikkausta.html


Varsinkin tuo Lepaan meloni oli päässyt jo melko tiheäksi, tuosta ei karvahattu ois läpi lentäny, niinku sanonnan mukaan pitäis. Toinen puu on kallistunut melko pahasti, mutta ei se ainakaan kovin heilu, jos se siinä kallellaan pysyis...
Molemmista puotin latvaa reilun metrin verran alaspäin. Tavotehan ois näillä tavallisillakin omenapuilla pitää leikkaamalla ne n. 3 metrin korkuisina ja latvukset pitää leveinä ja avoimina. Ensinnäki sato on helppo kerätä ja sokerit kulkee puussa helpommin latvasta juuristoa kohti, joten kun oksatkin on vaakataso, niin tulee makeampia hedelmiä. 
Pitkiä tappeja sinne puuhun ei sais jättää. Varsinkin latvan leikkuukohta ois hyvä katsoa niin, että siitä leikkaukohdan alapuolelta muutaman sentin päästä lähtee sivuun kasvavia oksia. Ihan oksan vierestä ei kannata leikata, ettei se oksakin kuole leikkuuhaavan takia. Ja suurimmat haavat, varsinkin näin syksyllä pitää peittaa oksavahalla tai haavanhoitoaineella, että lahottajasienet ei pääse puuhun.



Muutamia vesiversoja poistin molemmista puista, semmosia pitkiä ja pystyyn kasvavia piiskoja, joihin harvoin tulee satoa. Ne tuuheuttaa puuta ihan turhaan. 
Myöskin väärään suuntaan puun sisällä, eli runkoa kohti kasvavat oksat saa poistaa, sekä toisiaan hankaavat, joista se huonompaan suuntaan menevä otetaan pois. 
Ja tulihan niistä ihan eri näköisiä, alkaa molemmat jo muistuttaa omenapuita! 😉 


Ei saa kuvattua, vaikka kuin yrittää, jotenkin on tuo ilma niin harmaa, että ei nuo latvustot oikein erotu. Mut omppuja tulee ihan mukavasti, toisessa puussa oksat ihan notkuu. Varsinkin tuo punakanelin omenat on aivan mielettömän hyviä, niitä söis vaikka kuin. Lepaan meloni ei taas ole mun suosikki, aika hapahkoja, mauttomia omenoita tulee. Jos tuo lajike nyt pitää paikkansa. 


Saunan portaiden vieressä kasvaa yks Maikki, siihenkin tuli jo toistakymmentä omenaa, vaikka viime kesänä istutettu. Ja siitä tykkään kans kovasti! Melkein paremman makuinen kuin Pirja. 

 

Ja saatiin terassiaki jo pikkusen matkaa valmiiksi, kattoon hankittiin lasit, savunharmaana. Mä inhoan valokatetta ulkonäön puolesta, vielä enemmän sitä kennolevyä, josta ei kunnolla näy läpi. Ne pysyy jonku vuoden hyvänä, mutta menee ajan myötä ihan karmean näkösiksi. Kasvihuoneen katossakin valokate on alkanut samentua, sinneki tekis mieli saada joskus lasi, mutta voi olla että ei raski. Tähän terassille en muuta hyväksyny kuin lasin. Ja ne hankittiin Reisjärveltä Steel Prismalta, kannattaa käydä tutustumassa valikoimiin, jos on terassilasitukset hankinnassa.
 Tästä tuli kyllä kiva! 


Muutenkin terassia sain sisustettua, lavoista tein sohvan ja eräästä vanhasta talosta meidän mailla hain "romuja" somisteiksi terassille. Vanha puinen, rikkinäinen kelkka, ruostunut tonkka, pohjattomia sankoja, ruostuneita puutarhatyökaluja ja vanha öljylamppu, joka yllätys yllätys olikin täysin ehyt ja toimiva! Aivan mielettömän ihania!

Pallokrysanteemit ostin noihin sankoihin, pihlajan marjoja ja viljan tähkiä hain koristeiksi krysanteemien lisäksi. Kynttilää tulee polteltua lyhdyssä lähes päivittäin, joka kerta saunan jälkeen pitää tuonne oikasta ja huokasta. Täällä on ihana rauha.









torstai 8. elokuuta 2019

Ruttusen huoltopäivä ja viime viikkojen hommia

Onpahan ollu kuivaa! Kuukauden aikana on satanut vaan yhden ainoan päivän aikana, joka paikka pölisee kuivuuttaan. Nurmikko on palanut paikotellen pahastikin, mut rikkaruohot ei, kumma homma miten ne pärjääki. Viime yönä nyt vähän satoi, mutta ei kyllä juuri kastellut kuin maanpintaa pikkusen. Liljojen kukilla oli aamulla pisarat kun kiertelin pihalla. Nämä on nyt mahtavasti kukassa!



Robottileikkuri on saanut olla vaan parkissa. Eipä ole viitsinyt palanutta nurmikkoa kovin leikata, kärsis vielä enemmän. Tänään aamulla päätin nyt vaihtaa siihen terät ja vähän putsailin heinänmoskia pois koneen sisuksista. Ja eipä tuo ollu kummonen homma, luulin vaikiammaksi. Ei tarvinnu ku pyörittää ruuvien kannat tuon suojalevyn alla reikien kohalle, ruutava ruuvit irti ja vaihtaa uudet terät paikalleen. 3 terää tuolla levyn alla on, aikaa noiden vaihtamiseen meni 5 minuuttia. Hyvin helpoilla huoltotoimenpiteillä tämän kans pääsee. 



Pikkusen oli vanhat terät saanu osumaa, pojat oli kerran jättäneet jäkismaalin nurmikolle ja leikkuri kiipes sen alariman päälle ja kilautti terät siihen metallirunkoon. Toki se sammutti heti koneen ja puhelimeen tuli hälyytys, että leikkuri jumissa. Kävin sen sieltä pelastamassa ja muistutin poikia että enää ei jätetä tavaroita lojumaan. Pysyy nyt piha siistinä siltäkin osalta ;)

Varjoisimmissa paikoissa nurmikko oli jo sen verran pitkää, että pistin sen nyt päiväksi ajeleen.
Kuten kuvasta näkyy, kovin on ruskeaa maisemaa... muisto vaan tuo toisessa kuvassa näkyvä kaunis ja tasainen nurmikko, ennen niitä helteitä kuvattu. 



Viime ja tämä viikko on mennyt aika ison projektin parissa. Kunnan pyynnöstä ollaan muutaman talkoolaisen kans tehty tänne keskustaan Konttilan perinnepihaan remonttia. Pihassa on ihana vanha hirsinen talo, jota kuntalaiset saa käyttää erilaisiin kokouksiin ja tilaisuuksiin. Samassa pihapiirissä on useita hirsiaittoja ja museo. Itse talon viereen oli joskus muutamia vuosia sitten rakennettu puinen ohjelmalava, jossa aina joskus on pidetty jotain tapahtumia. Mut muuten siinä pihassa ei ollut oikein mitään, rakennukset oli niinku taivaalta tiputettuja, lavan ympäristö oli jäänyt vähän kesken teon ja kasvillisuutta ei ollut minkäänlaista. 
Lyötiin siis Elinan kans viisaat päämme yhteen, tehtiin suunnitelma ja kyseltiin talkoolaisia apuun. Konesilta antoin kaivurin lainaan muutamaksi päivää ja kunnan puolesta saatiin tilata multaa, mursketta ja kiviä. Parhaillaan meitä oli siinä 10 henkilöä tekemässä. 

Tästä lähettiin, portaat purettiin, roskikset siirrettiin pois talon edestä, laatat nostettiin ylös ja pintavesien ohjaukset tehtiin uudestaan. Lava käsiteltiin ruskeaksi, ruma painekyllästetty vihreä väri ei sopinu pihapiiriin alkuunkaan. Se oli suorastaan kammottavan ruma. 




Nurmikkoa poistettiin aika paljonkin, tilalle suunniteltiin ja rakennettiin perennapenkki, ja pensasryhmiä. Heinäseipäitä ja muita vanhoja esineitä, mm. ruostuneita patoja saatiin ihmisiltä lahjoituksina. Lähes kaikki kasvit saatiin myös lahjoituksena ihmisten pihoilta. Ohjelmalavan yhteen nurkkaan työttömien porukka kävi rakentamassa pienen pergolan, johon aiotaan kasvattaa köynnöstä verhomaan sitä. 




Ja tämmönen me siitä saatiin, meijän mielestä aika ihana. Heinäseipäistä tehtiin koristeet lavan reunoille ja pergolaan. Kivillä korotettiin istutusalueita ja paikallisen kukkakaupan kautta Veihtilahden puutarhalta saatiin iso autolastillinen kesäkukkia vielä perennojen ja pensaiden lisäksi. Näin niinku lyhyesti tiivistettynä. ;)  







Kuormalavoista tehtiin muutama sohva ja ihmisiltä saatiin vanhoja räsymattoja niiden päälle niin on kiva istuskella.




Nyt on tyytyväinen mieli ja toivotaan, että muutkin kuntalaiset viihtyy nyt tuolla pihapiirin tunnelmassa. Oma piha on siis jäänyt auttamattomasti hoitamatta sillä aikaa, mut hyvin tuo on näköjään pärjäillyt. Herneet on kasvanu syöntikokoon asti, samettikukat ja kehäkukat kukkii. Rikkaruohoja ois vähän kitkettävänä ja porkkanoita sais harventaa, on viikonlopullekin siis pientä hommaa.