Käki kukkuu

Aika ihana on ulkona touhuta, kun käki on kukkunu joka päivä lähes taukoamatta. Välillä pitää ihan pysähtyä ja istua kuuntelemaan, kuuntelemaan kesää. :)

Nyt on kyllä kesän paras aika. Kaikki on niin hennon vihreää, ei mikään voita tätä kevään väritystä.

Minä oon viimein saanu tehtyä pihahommia ja nauttinu, kun kerrankin saa aikaiseksi! Ja tässäpä seuraakin kunnon kuvapläjäys viime päiviltä.

 Tulppaanit ja narsissit on kauneimmillaan! Tosin osa tulppaaneista ei ole vielä edes nupullaan, kun ne on sen verran myöhäisempiä, mutta nämä kerrotut näköjään on aikaisessa. 

Keltainen ja vaaleanpunainen on kevään ihanin väriyhdistelmä! Mä jotenkin niin hirveästi tykkään tästä, kevätvuohenjuureta, narsisseista ja kesäpikkusydämestä. 

Särkyneet sydämetkin kukkii ihan kohta, toivottavasti taas ne yöhallat pysyy poissa.

Kukkapenkkien reunuksia oon käyny läpi. Nuo sorakaistaleet on ihan hyviä, varsinki jos siellä alla on kangas estämässä rikkakasvien kasvua. Mulla niitä kankaita ei ole, joten nyt saa tehdä uudestaan. Meni ne ilman kankaitaki 4 vuotta, joten ihan hyvin toimii noinki. ;) Mutta älkää tehkö niin miten minä teen vaan niin miten sanon, sillon pääsee kyllä paljo helpommalla mitä mun tapauksessa :D

Purppuratuomen vaalenapunertavat kukat ihastuttaa 

Sorakäytäviäkin on saanu kitkiä ja raapustaa...tässäkään alla ei sitä kangasta ole koko alalla, kun tehdessä se loppui kesken. En viitsiny lähtiä kauppaan ostaan lisää vaan laitoin sanomalehteä hätävaraksi. Eipä se kauheesti estä enää, on maatunu kyllä ihan täysin. Ja nyt sieltä puskee läpi sitä sun tätä, saa muutaman kerran kesässä harata rikkaruohot pois. 

Ja siinä toisesta suunnasta. Portissa oleva köynnösruusu ´Pohjantähti´ ei vielä osoite elonmerkkiä, liekkö se kuollut vaiko vaan myöhässä?

Kasvimaan sain kylvettyä, hernettä, porkkanaa ja salaattia. Heinäkasat laatikoiden päässä oottaa uutta käyttöä, kunhan taimet nousee pintaan, katan nuo laatikot kokonaan heinillä. Pitää aika hyvin rikkakasvit kurissa, eikä pääse multa niin kuivumaan. Näillä mennään tämä kesä. Hernettä pitää vielä laittaa lisää, pari lavakaulusta on tyhjillään ja pitäs keksiä niille sopiva paikka. 

Ja sitten näitä arkajalkoja, kokeiluja josko sais menestymään :) Ananasmansikka ainakin talvehti tosi hyvin, uutta kasvua pukkaa ihan urakalla. Loppukesästä taidetaan päästä maistelemaan valkoisia mansikoita. :)

´Merveille´ ruusutkin talvehti hyvin, tosin ne on vielä niin pieniä, että jäi hyvästikin lumen alle suojaan. 

Kukat on violetit, ihan samettisen näköiset, aivan ihana, jos vaan kestää isompanakin täällä meillä.

Sinikämmen, taisipa olla jo kolmas talvi tälle. Eikä tee heikkoa... voin suositella muillekin, puolivarjoisen paikan kaunokainen. 

Kanadanatsalea on nupullaan. Ei mene enää kuin viikko, kun se kukkii. 

Pensasnmagnolia meni jo toisen talven yli, toivottavasti nyt on parempi tuuri kuin vuosi sitten. Silloin keväthallat oli niin pahat, että juuri auenneet silmut paleltui ja se joutui aloittamaan kasvunsa uudestaan. Mutta selvisi, joten uskoisin että menee jatkossakin. 

Pähkinäpensas taas ei niinkään arka ole, se on ollut jo useamman vuoden ja kasvaa kovaa vauhtia. Tämän ostin Oulujoen taimistolta, niillä on siellä tämmönen kestävämpi kanta myynnissä, joka ei pakkasiakaan kovin hätkähdä. Tämä vielä vaihtoi paikkaansa tässä pari viikkoa sitten, piti metrillä siirtää kauemmas käytävän reunasta, että saa kuunliljoja ja jaloangervoja istutettua kaveriksi.

Ja kaikkein ihmeellisimmät selvinneet arkajalat, Kultasateen pienet taimet. Viime keväänä kylvin nämä siemenestä, kesän pidin kasvihuoneen seinustalla ja kastelin aina toisinaan. Talveksi nakkasen ne kasvihuoneeseen sisälle, kaivoin purkit mullan pinnan kans samalle tasolle ja peittelin 15 cm kerroksella heiniä. Sen kummempaa suojaa niillä ei ollut, eikä kasvihuone ole lämmin. :) Ihmeellistä, että ne kesti! Ja kun vielä noin pieniä siementaimia, en kyllä paljoa näiltä odottanut. Täytyy nyt vaan ruukuttaa ne isompaan ruukkuun ja vaihtaa parempi multa, että vahvistuisivat tässä kesän aikana.  Oispa se jännä, jos sais näistä ihan isoja, talvenkestäviä pensaita. :)

Ja tässä minä toissa iltana istuin kukkapenkissä Rönsyansikan vierellä ja kuuntelin sitä käen kukuntaa, ja nautin ilta-auringon viimesistä säteistä...hymyilin suu korvissa itsekseni ja koin sen harvinaisen tunteen, että olen onnellinen!

Kesä kesä kesä...

Niin lämmintä ollut nyt pari päivää, että! Toivottavasti nämä lämpimät kelit ei jää tähän Toukokuuhun, vaan jatkuis pidempäänkin. Onhan tässä sadekesiä saatu jo kärsiä ihan tarpeeksi!

Ja voi voi ette usko! Mun puupioni on tehny 2 kukkanuppua! Elämänsä ensimmäiset! :) Tämä ilo korvaa taas monta menetyksen tunnetta! Jännääminen tässä vaan hallaöiden kans, ne pian paleltuu jos kovin uhkaa kylmetä. Ei onneksi ainakaan vielä taida olla luvassa.

Ja lisäksi vielä kukan värikin vähän jännittää, onko se lajike se mikä luvattiin, vai joku muu...Kiinan ja Suomen välillä kun se on matkustanu, niin kaikkihan on mahollista. Vaan samapa tuo, puupioni ku puupioni :)

Kaukasianpitkäpalkokin taas ilahduttaa, vaikka se joka talvi vähän kärsii liiasta kosteudesta. 

Ja tietenki tulppaaneja, narsisseja, ihan ensimmäiset tässä. Lisää nousee, viikon päästä voi olla tarjolla jo runsaampia kuvia. 

Viiruhelpi sai tulen niskaansa. Se kun on niin pitkää aina ettei tuommosta heinämäärää viitsi haravoida, helpommalla pääsee kun kulottaa pois. Muutenkin se tykkää kulotuksesta, lähtee nopeesti kasvuun. Ja saispahan muutki roskat penkistä samolla tulilla pois. Ja kyllä se kulottaminen ja roskien poltto kuuluu kevääseen...savun haju ja heräilevän luonno tuoksu.

Ja töitä riittäis, het vaikka muille jakaa! Oon ite ehtiny tasa 2 päivää tämän kevään aikana touhuta pihalla, joten vielä on reilusti yli puolet pihasta siivoomatta. Töitä on muualla ihan mahottomasti, mikä on hieno asia. Mutta sen varjopuolena nyt jää oma piha niin vähälle hoidolle, että saa nähä miten helisemässä mä sen kans vielä tässä kesän päälle oon. Tosin on kalenteriin varattu ihan lomaaki, en mä koko kesää aio täysillä painaa. ;)  

Ja tässä tämän talon laiskin asukas! Ei enää helpommaksi voi ruokataukoakaan tehdä...vois kuvitella että 2 vuotias kolli lähtis tyttöihin, vaan eipä tuo laiskimus yritäkään. Kotona ruokakupin vieressä on niin mukavaa... ;)

Kevään havaintoja...tuholaisia, tauteja ja kukkasiakin

Tein aamutuimaan heti yöpaitasilleen lenkin pihamaalle. Kasvua on näkösällä jo joka puolella, ihanaa kun kevät on vihdoin täälläkin! :) 

Terassin tolppien päihin istutin ruukkuihin jo krysanteemia ja orvokkeja, niistä on hyvä seurata yöpakkasia. ;) Krysanteemit kestää sen pari-kolme astetta ja orvokit jopa -6 astetta. Sen tietää aamulla että pakkasta on ollut, koska vesilammikot on jäässä, mutta vielä on kukat ihan kunnossa ja elinvoimaisia, vähän nyököttävät mutta ei ole paleltuneet. 

Pienet posliinihyasintit ehtivät ensimmäisiksi kukkimaan sipulikukista, krookukset näytti olevan nupullaan ja tulppaanit ja narsissit puskevat sieltä täältä. 

 Kukintaa on luvassa, kunhan ilmat lämpenee...

 Jättipoimulehden aluilla pienet vesipisarat kimalteli pitkän matkan päähän, piti oikein kumartua kuvaamaan.

 Ja jouluruusu on tehnyt elämänsä ensimmäisen kukkanupun! :) Tätä on ootettu, melkein riemunkiljahdus pääsi kun huomasin!

No sitten, ei niinkään enää kiljuttu reimusta, ennemmin harmista! Mustaherukkaan on iskeny äkämäpunkki! :(  Viime keväänä jo kyllä vähän kattelin silmuja, kun näytti jo sillon osa liian pyöreiltä. Tänään nyt kävin silmuja napsimassa pois ja aukomassa, kyllähän siellä ihan selvästi punkit mellasti, semmonen harmahtava mössö sieltä löytyi. Ja just ku ne viime kesänä tuotti jo niin hyvän sadon... :( Pullistuneita silmuja on kyllä niin paljon joka pensaassa ettei niiden kerääminen enää taida auttaa, joudun joko leikkaamaan pensaat alas, tai hävittää ne kokonaan. Vaan kun ei millään raskis..huoh!

 Toinen onneton tapaus on tämä mun omenapuu. Sen runkoa oon jo pari kesää katellu, kun kuori rapisee pois. Sinne pääsi joku sienitauti istutuskesänä, kun siitä ratkesi melko iso oksa pois, vaikka heti sen haavanhoitoaineen siihen kyllä laitoin. Joka vuosi se raja on kiivennyt ylöspäin, nyt alkaa olla jo koko latva... lisäksi runkoon on ilmaantunut tuommisia syyliä, liekkö nekin saman taudin aiheuttamia. Joten tämä ainakin lähtee, joko kokonaan tai sitten sahaan sen tuon tautirajan alapuolelta poikki ja koitan saanko kasvamaan sitä siitä uudestaan.

 Kävinpä minä hedelmäpuiden varrennoskurssinkin. Yhden illan mittainen vain, mutta täynnä asiaa! Koulussakin aikoinaan kyllä vartettiin omenapuita mutta eipä sitä enää muistanu miten se tehdään. Nyt palautui mieleen ja sain pari lajiketta varttaa ihan ite ;) Ja molemmat on lähteny kasvuun, niinku kuvasta näkyy. Sariola ja Junost ovat puiden lajikkeet...ehkäpä näistä toinen pääsee tuon tautisen puun paikalle.

Että tämmöset on tunnelmat täällä. Jospa sitä tässä parin viikon päästä tilanne ois jo parempi...tietääpähän ainakin mitä tekee kun ulos lähtee. Ei tuu työnpuute! =P

Rautatieomenapuun leikkaaminen

 Sain tässä sähköpostitoivetta Rautatieomenapuun leikkaamisesta. Vuodatukseen siitä kirjoittelinkin pari vuotta sitten, mutta kuvien häviämisen jälkeen siellä nyt ei enää ole kuin tekstit jäljellä, enkä viitsi sitä sieltä kaivaa. Laitan nyt samat kuvat tähän uudestaan, mitä sielläkin oli ja koitan kirjotella uudet ohjeet. :)

Ja ihan ensimmäiseksi, nuoret puut, jotka ei vielä ole satoiässä, voidaan leikata keväisin. MUTTA satoa tekevät, kukkivat puut pitäisi aina leikata vasta loppukesästä, muuten ne alkaa kasvaa liian voimakkaasti ja tekee vesiversoja pilvin pimein. Ja tämä koskee ihan kaikkia omenapuita, samoin päärynöitä... Luumut ja kirsikat ei juurikaa leikkausta kaipaa, mutta jos tarve vaatii, nekin pitää AINA leikata syksyllä. Oikea leikkausaika on heinä- ja elokuun vaihde, vaikka siellä puissa sitä satoa olisikin.

Rautatieomenapuun oksathan ovat luonnostaan riippuvia, kasvu suuntautuu alaspäin. Joten sen joutuu kyllä leikkaamaan vuosittain, että siitä saa sateenvarjon mallisen, tarpeeksi leveän ja tukevan. Nuorta puuta saa lyhentää joka oksan päästä. Oksista katsotaan viime kesän kasvu, joka on vähän tummempaa ja ohuempaa kuin vanhempi. Sieltä nokasta lasketaan siten, että sitä viime kesän kasvua jää 4-6 silmua, ja oksaa lyhennetään pois siten, että viimeinen silmu jää oksan yläpinnalle. Alla kuvassa laitoin nuolen osoittamaan sitä silmua, suurentamalla näkyy paremmin. Ja n. sentti sen silmun jälkeen pitää jäädä oksaa, sitten poikki. Ihan silmun vierestä ei saa leikata, koska sillon se silmu kuivuu herkästi.

 

Tässä alla kuvassa näkyy edellisen vuoden leikkauskohta oikealla, eli se yläpuolelle jäävä silmu lähtee kasvamaan ylöspäin, riippuvan kasvutavan ansiosta siis vaakatasoon, lisäämään leveyttä.

Toiseksi poistetaan puusta kaikki suoraan alaspäin kasvavat oksat. Ja siitä kuva myös tässä, tuo vasemman puoleinen. Ne poistetaan ihan kokonaan, sinne ei jätetä tappia.

Kolmanneksi poistetaan puun rungosta liian alhaalta lähtevät oksat. Latvan kuuluu olla siellä ihan ylhäällä, jos puolikin metriä latvuksen alapuolelta rungosta lähtee oksia, jo joutaa pois. Muuten puusta tulee alhaalta päin katsottuna liian tiivis. Se taas altistaa homeille ja muille kasvitaudeille. 

Jos näyttää että siellä puussa on paljon leikkaamista, osa kannattaa jättää vaikka sinne loppukesälle. Liian paljon kerralla poistettu saattaa vaikeuttaa puun kasvua. 

 Tässä nyt vielä alla kuvat ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Minä oon kyllä poistanu aika reilusti, mutta hyvin se on kasvanut ja viime kesänä sain jopa 7 omenaakin. :) Puu on nyt 3 vuotta ollut mulla.

 

  

Ja tältä se näyttä viime kesänä...ei kaikkein paras kuvakulma kylläkään, mutta ei muuta kuvaa löytynyt. ;) Pitää tänä keväänä kuvata se, jos sais vaikka kukinnanki mukaan.

Tavallisten omppujenki leikkausohjeet ja kuvat näyttää olevan tallessa, jos joku kaipailee, niin vinkatkaapa. 

Leikkausaikahan on nyt parhaillaan menossa, kuu pienenee joten vielä ehtii. Ens viikon ti asti on aikaa leikellä puut ja pensaat, sen jälkeenpä se alkaa olla jo liian myöhäistä, joten viime hetkiä siis mennään.

Sinne meni että humahti!

Siis lumet lähti! Ja ne lähtiki sitten heti kerralla...3 päivää sitten ei vielä mistään kohtaa näkyny nurmikkoa ja lapset laski pulkalla mäkeä takapihalla. Kuva alla otettu tiistaina 16.4, paksusti on vielä hankea maassa.

Ja tässä tänään. Ihan uskomatonta vauhtia suli lumet pois! Tosin 2 päivää täällä satoi vettä, sehän se sen sulatti. Tietenki nyt heti sitten piti käyttää tilaisuus hyväksi ja lähettiin keräämään kaikki lumen alta paljastuneet roskat pois. Ja 4 muovikassillista sitä tuli! On se kumma, kuka se talven aikana aina käy sotkemassa paikat... En minä ainakaan =P Pikkuläntin nurmikkoa jo haravoinki...ei malttanu olla kokeilematta. ;)

 Rattikelkat ja pulkat sai vaihtaa kolmirattaaseen pyörään! :) Kyllä siinä nauru maitto, kun pikku-isäntä päästeli mäkeä alas...

 

Ja tätä Pikkuherukkaa eli Lamoherukkaa ei voi olla ihmettelemättä! Samantien kun se hangen alta paljastuu, silmut on vihreinä ja heti aukeamassa. Ja huonostihan niille käy kun yöpakkasia tulee...pikkusen taitaa olla liian aikaisessa..vai enteileekö tämä sitten lämmintä kevättä?!

 Samoin raparperien punertavat päät pilkistää jo mullan alta. Taitaa nekin olla vähän liian aikaisin ylhäällä, joutuu suojaamaan nämä kyllä jos pakkaset vielä uhkaa. Ehkä kaikkein helpoin on vaan haravoida multaa päälle, ettei palellu.

 Ja niin se ilta vaan tuli...ei me maltettu lähteä sisälle, kun vasta sitten kun ei enää kunnolla nähny mitään. :) Neidin toiveesta piti ottaa iltaruskostakin kuva ja laittaa tänne.

 Ja nyt kyllä väsyttää mukavasti, 2 tunnin ahertamisen jälkeen. Lapsetki sain nukkumaan aika vähällä, ulkoilma tekee hyvää. Melkein tekis vielä lähteä istumaan ja nuuskimaan, tuo kevään tuoksu on niin ihana! :)

Pieniä kevään merkkejä

Lunta on vielä ihan reilusti, mut kuitenkin jo paljon paljon vähemmän, kuin viikko sitten. Seinän viereltä lämpimimmät paikat on jo sulaneet, sai taas laittaa sammalleimuille havut varjostussuojaksi, kun meinaavat ihan ruskettua. Sinänsä vähän huono paikka tässä niille, onneksi kuitenkaan ne ei siitä kuole, vaikka väillä käykin vähän ruskeana, ellei nyt ihan täysin pääse kuivumaan.

Ryhmäruusujen juurelta näkyy jo jotain pieniä piipuloita, ihan piti kuva ottaa kun niin mukavalta tuntu. :) Muistan kyllä istuttaneeni tähän jotain viime syksynä, mut siihenpä se muisti sitten loppuukin. Täytyy käydä vuodatuksen puolella lukemassa vanhat jutut, sinne muistaakseni kirjasin ylös, mitä mihinki kohtaan laitoin.

Autotallissa talvehtineet pilaripelargoniat ja verenpisarat laitoin pari viikkoa sitten uusiin multiin ja kovaa on kasvu. Aika raakasti niitä sai kyllä leikellä, melkein kaikki mullan pinnan yläpuolella olleet oksat oli kuolleet, mutta nousi sitten juuresta uudestaan. Jospa niistä vielä kukkiviakin saisi. Vielä pitää molempia latvoa kunhan ne vähän kasvaa ja ainakin pilaripelakuilleki pitäs saada kasvatettua se pääverso...ehkä saa noita sivuhaaroja katkoa kokonaanki pois. Ei kauheesti aikasempaa kokemusta näistä ole, niin menee taas testaamiseksi. :)

 Sulais vaan loputki lumet äkkiä pois! Mulla jo niin syyhyttäis päästä pihatöihin, olis monta paikkaa jotka pitäs kaivaa ylös ja istuttaa uusiksi...niin se mieli taas talven aikana on muuttunu, semmonen ikuisuusprojekti kait tämä on. En tiiä koska sitä ois sitte tyytyväinen!? :)

Terveisiä Turun puutarhamessuilta!

Kuinkahan moni lie siellä käynytkään, toivottavasti nyt ei ole kovin tylsää luettavaa, jos täällä blogimaailmassa onkin monta päivitystä aiheesta. ;) Mä en ole joutanut yhtään lukemaan toisten blogeja, juoksee tuo aika ihan liian nopeesti! Kutsujen pidosta juuri palasin, jos pikaisesti nyt saisin päivitettyä tätäki välillä.

Aivan mahtava, kun on tullut kutsuvarauksiakin jo pitkälle ajalle, toistakymmentä. Samoin suunnitelmatilauksia, mulla alkaa kevät olla kohta täynnä. :) Tosi hyvin on kutsut otettu vastaan, täytyy vaan todeta, että oikean päätöksen tein Tammikuussa, kun yritykseni perustin.

Ja sitten Turkuun. Nähtäväähän oli paljon ja  meillä meinasi loppua aika kesken! Perjantaina tosiaan ajettiin Tampereen Ikean ja Idea Parkin kautta Paimioon puutarhaystävämme luokse yöksi, lauantai meni messuilla, sieltä hurautettiin illalla Vaasaan toiseksi yöksi ja sunnuntai aamuna ajeltiin kotiin. Vajaat 1400 km kertyi mittariin matkaa, joten alko kyllä loppumatkasta jo takamus puutua paljosta istumisesta. ;) Mutta älyttömän hyvä reissu! 

Aivan kevätfiilis sieltä kyllä tarttui mukaan. Tämä alla olevan puu tais olla Japaninkirsikka. Aika ihana, kerrottu pieni kukka ja sitä oli myös vaaleanpunaisena. Mutta taitaapi jäädä haaveeksi...tuskin menestyy meillä asti. 

Aika hauska idea oli tämmönen tilanjakaja / köynnöstuki. Harjateräksestä ja heinäseipäistä koottu, melko yksinkertainen aita. Voisinpa haluta tätä tyyliä vaikka meidänkin pihalle! :)

 

Kukkasia joka puolella...

 Mallipihoja, tai oleskelualueita kait ne tarkemmin ajateltuna taisi olla. Tosi kivasti toteutettuja, kivet ja kasvit on kyllä hyvä yhdistelmä. Väritkin sopii mun värimaailmaan, ehkä hieman moderni mutta hieno.

Puu ja luonnokivet on enemmän mun juttu, tästä yhdistelmästä tykkäsin kyllä kaikkein eniten. 

Aika hauska idea laittaa osan laattojen tilalle maksaruohoja. Tuo kontrastia ja pehmentää vähän kivien kovuutta.

Ja ai että! Viherkatto ois mun suuri haave, sen mä haluan sinne pihasaunan katolle! Kävin kuuntelemassa viherkatoista kertovan luennonkin ja kyllä vain, vielä enemmän mä haluan sitä. :) Kukkiva keto sopis kyllä aika kivasti tuonne...tosin ei tuommonen vihreä maksaruohokattokaan olis ollenkaan huono. 

 Ja tässä mun toinen haave...siihen pihasaunan terassille. Huoh... pikkusen taitaa olla liika kallis mun rahapussille, mutta ehkä joskus...

Ja siellä ei ollu enää lunta! Kuva on suunnilleen Rauman kohdilta otettu...

Arvatkaa kuin meinas masentaa ku kotiin pääsi ja pellot ja piha ja joka paikka näyttää tältä! :( Kyllä on kevät vielä kaukana... kuka se puhaltelis tännekin niitä lämpimiä tuulia ja vaikka vesisadettakin että päästäis noista lumista eroon! Mulle riittäs tämä talvi jo...