Uutta ilmettä kasvihuoneen eteen

Nyt on taas yks rytöläjä vähempänä, kun sain tänään tehtyä kasvihuoneen eteen yrteille istutusaltaat. Tämäkin työ on ollut jo pari vuotta tehtävälistalla. Sunnuntain tuleva avoimet puutarhat-päivä on hyvä kannustin saattamaan loppuun näitä keskeneräisiä hommia. =D Pikkuhiljaa alkaa piha olla esittelykunnossa. 

Tässä siis lähtötilanne, pahasti heinittynyt koko edusta, johon kertyi pikkuhiljaa kaikenlaista törkyä, suodatinkankaan palasia, ruukkuja, työkaluja yms. 

Lapiolla kaivoin pinnasta heinät juurineen pois, laitoin kankaat alle ja mursketta päälle. Samoin tuon koivun tyven putsasin perusteellisesti, saa nähä tykkäskö se siitä kuin huonoa, kun sen verran rajusti kyllä lapioin. Jos näyttää että kärsi, niin joutaa pois koko puu. 

Istutusaltaat ladoin vanhoista tiilistä, samoista mistä on kasvihuoneen lattiakin tehty. Tiilien alle tasoittelin ihan vatupassin kans vajaat 5 cm mursketta, jotta sai kivet suunnilleen suoraan. Voihan se olla, että tässä kohtaa nämä vähän routiikin, mutta en koe sitä ongelmaksi. Tiilet antaa kyllä sen verran periksi, kun niitä ei ole muurattu kiinni mitenkään. Ja jos joskus särkyy niin sitten voi tehdä uudestaan.

Taemman altaan tein yhtä kierrosta korkeammaksi, on silmälle mukavampi, kun on vähän korkeuseroja. Ja multatilaakin siinä on enemmän, voi kasvivalintoja vähän mietiskellä sen mukaan.

Väliaikaisesti siihen nyt istutin keväällä hankkimani taimet, muutaman saniaisen, kanadanruohokanukkaa, hämyvuokkoa, valkovuokkoa, jotain pientä jaloangervoa, lajike on jo kadonnut ja valkoisen siperiankurjenmiekan. Ne on menossa tuonne metsäpuutarhan puolelle, mutta vielä ei ole joutanut sitä tekemään. Kuunliljat myös oottaa istuttamista toisaalle, mutta aika ihanasti nuo saviruukut sopii tuohon kokonaisuuteen.

 

On se nyt ihan eri näkönen, siisti ja selkeä. Ovetkin mahtuu tarvittaessa aukeamaan ihan kunnolla. Ja sopii hyvin yhteen tuon kasvihuoneen valkoisten ovien ja lattian kanssa. Altaiden eteen laitoin muutaman valkoisen ajuruohon, niistä olis myös aikomus levitellä muuallekin. Koivun tyvelle levittelin kankaan päälle säkin kuorikatetta. Ja minusta lopputuloksesta tuli ihan mun näkönen, tykkään kyllä. Ja nuo tiilet varsinkin on ihania, niitä ois vielä lisääkin, jos keksis hyviä käyttötarkoituksia. 

Tähän on taas hyvä päättää tämä päivä ja lähteä nukkumaan! Olo alkaa olla kohta ku jyrän alle jääneellä, mut jospa se ens viikolla helpottais. ;)

Nauhuspenkki uusiksi ja ruusun tuoksua

Tämä nauhuspenkki oli alunperin ihan ensimmäinen kukkapenkki, jonka tänne pihalle tein. Ja komeasti se on ensimmäiset 10 vuotta kukkinutkin. Tässä alla kuva 4 vuoden takaa, silloin tilanne oli vielä hyvästi hallinnassa. Reunassa oli tuommoset puuaitaelementit, nekin toimi aikansa ihan hyvin, mutta jo pari vuotta sitten ne piti purkaa, kun lahos niin pahasti. 

 Viime kesän helteillä nyt kuitenkin huomas kunnolla, että voima oli loppu ja multakin lähtenyt juurilta pois. Juuripaakut oli jo lähes 10 cm koholla tuossa mullan pinnassa, kasvu oli enää puolet tuosta alkuperäsestä ja kukkia ei juurikaan noussut. Ilman reunuksia oltiin pari kesää, kanttaamalla pidin nurmikon pois penkistä. 

Aika onnettoman näkönen tuo nyt tänä kesänä oli. Tarkoitus oli uusia se jo vuosi sitten, mutta solisluun katkeaminen pisti pihahommat niin pahasti tauolle, että moni asia siirtyi tälle kesälle. 

Nyt juhannuksen alla ja sen jälkeen sain urakan valmiiksi. Kaikki taimet pois, perusteellinen mylläys ensin jyrsimellä ja sen jälkeen vielä konttaamalla käsin kitkin juolavehnät ja voikukat niin hyvin kuin sai. Takareunaan upotin 20cm syvälle reunanauhan viiruhelpeä estämään ja myöskin estämään jatkossa mullan valumisen tuonne rinteeseen sadevesien mukana. 

Toisessa päässä multa oli vielä tosi savista, joten lisäsin koko penkkiin muutaman säkin Biolanin turvemultaa maanparannukseksi, plus pikkusen kanankakkaa ja kalkkia. 

Reunustusta mietin pitkään, harkitsin puuta, tiiliä ja luonnonkiviä, mutta kyllä sit luonnonkiviin lopulta päädyin. Ne sopii tyylillisesti yhteen muun pihan kans niin hyvin. 

Kivien alle tuli kankaat ja kerros kivituhkaa, pysyy taas nurmikko paremmin omalla paikallaan ja kivet siistinä. Kankaan nostin vielä kivien taakse pystyyn, niin ei pääse multa valumaan kivien välistäkään pois. 

Ja ei hassumpi. Eiköhän tällä taas mennä seuraavat kymmenen vuotta. Kasvit on tosin vielä surkean näköisiä, ajankohta ei ollut paras niiden siirtämiseen, mutta eiköhän ne siitä tokene. 

Muualla pihalla saadaan vielä täysillä nauttia ruusujen kukinnasta ja tuoksusta. Kukinta näyttää nyt kestävän pitkään, kun ei ole liian lämmin. Sadetta vaan kaivattaisiin, tosi kuivaa on taas. 

Alla kuvassa ruskelanruusu.

Juhannusmorsian, eli morsionruusu. 

Kerrottukukkainen punalehtiruusu. 

Tornionlaaksonruusu

Ja etupihalla kukkiin kerrankin hyvin viljamin keltaruusu.

Merveille ja papulan ruusu ovat vielä nupullaan, mutta kukkia tulossa kumpaankin. 

Viimesenä vielä mummolan pihasta saatua hansaruusua, niin huumaava tuoksu ja ehkä kuitenkin se ruusuista ihanin ja rakkain.

Kuulumisia kasvihuoneesta, kukkia kukkia ja kukkia...

Hyvää juhannusta! 

Juhannus- ja suviruusutki aukesi just juhannukseksi, kyllä tämä on kesän kauneinta aikaa. 

Kesän kukinta on ollut taas kyllä runsasta ja nopeaa. Päivittäin oon kierrellyt ja kuvaillut, mutta ei ole joutanut tänne lisäilemään. 

Kasvihuoneessa käy melkein kuhina, kun kaikki kasvaa niin nopeasti. Keskelle käytävää istutin pari ruukkuvadelmaa, niissäkin jo näkyy raakileita. Toisen juurella tuolla on amppelimansikkaa, saa siitä napostella joka kastelureissulla. 

Keväällä positiivareiden kautta tilattu Taiga-kärhö kukkii ruukussa, saa toimia ovistopparina niin ei pääse tuuli paukuttelemaan. Aivan ihana! Tämän aion talvettaa saunatuvan puolella, meillä ei kärhöt mene talven yli tuolla puutarhassa. 

No sitten, tuloksia kasvusäkkien kasvuvoiman testauksesta näkee jo nyt. Biolanin säkeissä vasemmassa kuvassa voimaa riittää, kasvu on tummaa ja rehevää, kukkiakin on reilusti. Kun taas Kekkilän säkeissä tomaatit on honteloita ja vaaleita, tomaattilannotuksesta huolimatta. Ja eikä noissa edes ole kaikissa 4 paikassa kasvamassa taimia, vain joka toisessa. Joten tästä lähin en enää osta mitään muuta kuin biolania tuonne. 

Ihan ohjeen mukaan oon tuota lisännyt kasteluveteen, mutta siitä huolimatta ei oikein toimi. Taidan lykätä kanankakkaa noista tyhjistä aukoista noihin säkkeihin loppukesäksi ;)

Paprikan laitoin tuohon isoon säkkiin, minttua ja orvokkia sen vieressä. Pitäs tuota minttua vaan jo kerätä ja kuivata teeksi.  

Ensimmäiset pionit kukkii, mutta voi, kun on taas lajike hukassa. Johonkin oon sen kirjannut ylös, mutta en muista enää mihin...

Ja mulla on jälleen uus ihastus, ihan perinteinen saksankurjenmiekka! Siis tuon tuoksu on ihan uskomaton, se leijailee metrien päähän ja ihan ihmeissäni sitä alkuun mietin että mistä tuo tulee, kunnes tajusin että tämä. En mä oo aiemmin hoksannu että nämä tuoksuis? 

Etupihalla kevätvuohenjuuret ja patjarikko on olleet taas aivan mielettömät, tuossa varjosemmassa paikassa nuo kukkii aina tosi pitkään. Vieläkin on kevätvuohenjuuressa viimeisiä kukkia auki. Ja lumipalloheisien kukkamäärä on valtava! Eikä tänä vuonna ole onneksi ollut kirvoja juurikaan. 

Pihasyreenit ehti kukkia myös jo, ihan perinteinen valkoinen ja joku tämmönen kerrottukukkainen, jonka lajike on myös jossain hyvässä tallessa. 

Unkarinsyreenit kukkii just nyt. Näitä pitää kerätä maljakkoonkin, tuoksuu niin kesä. Nämä on vanhaa kantaa olevaa unkarinsyreeniä, mummolan pihasta kymmeniä vuosia siellä kasvaneen pensaan juurelta kaivettuja taimia. 

Hevoskastanjakin talvehti hienosti ja on nyt kovassa kasvussa. Että mä tykkään noista lehdistä! 

Konnantatar sopii hauskasti purppuraheisiangervon ja rantavehnän viereen. Nämä kukkii nyt ensimmäisen kerran, kesti aikansa ennenkuin juurtui ja lähti kunnolla kasvuun. 

Erilaisilla lehtimuodoilla ja väreillä on kiva leikitellä. Viiruhelpi ja rantavehnä tulee ihanasti esille noita purppuraisia lehtiä vasten. Eikä näitä saa kuvattua niin miltä ne oikeasti näyttää...kamera vääristää aina jonkin verran värejä. 

Kalliokielotkin on kotiutuneet hyvin kasvihuoneen ja nuotiopaikan väliin kiven koloon. 

Kullerot ihastutti taas! Sammalleimut kivimuurin reunassa kärsi talvesta, eivät juuri kukkineet mutta kasvu on jo korjannut ruskettuneet kohdat. 

Harmaa-ajuruoho on kimalaisten suosikki.

Ja tästäkö sitä sitten pitäs raskia luopua? Tämä on se pahamaineinen kurtturuusu, joka pitäs hävittää... Näin kun se kukkii, se on kaunis. Mutta keväällä ja syksyllä se on kyllä vähän ruma, semmonen risuläjä. Ei tämä kyllä tästä ole kymmenessä vuodessa päässyt leviämään mihinkään. Mutta ehkä tähän vois suunnitella jotain muutakin tilalle. Pitää laittaa ajatus hautumaan... 

Viikonloppu nyt rentoutudaan ja nautiskellaan kesästä perheen ja ystävien kans. 

Uima-allas on ollut kovalla käytöllä, arvatenkin ;) Meitä ei helteet haittaa, me nautitaan!