keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Minimaailmaa rakentamassa

 No löytypä tälle padalleki käyttöä. Tyttö nakkas ilmoille ajatuksen keijupuutarhasta, sama idea tuli esille facebookissa, kun kavereiltakin kyselin käyttövinkkejä. Ja siitähän me innostuttiin, päivän etin ideoita netistä ja sen jälkeen lähti oma ajatus muodostumaan.  

Ja ai että, minusta tämä on tähän pataan ihan nappi ajatus!

Koko keijumaata halkaisee rotkon pohjalla menevä puro, joka sukeltaa ison kallion taakse piiloon. Riippusilta johtaa puron yli, männyn oksasta sahatut pölkyt johtaa polkuna kulkua köysitikkaille, joita pitkin pääsee kapuamaan minimaailmasta ulkomaailmaan. Vanhan kannon sisään kätkeytyy keijujen koti ja oven paikkaa mallailin puutikuilla.  

       

Mitään ihan keinotekomaailmaa en halunnu tehä, pari keijua ja kannon koloon keijuovi tilattiin nettikaupasta, mutta muuten kaikki materiaalit on metsästä kerättyjä. Keijumaailmankin pitää sopia yhteen muun pihan kans, ei saa liikaa pompata silmille erilaisuutensa vuoksi.

 

Musta tämä on jotenkin niin hauskan näkönen, en paljo parempaa käyttötapaa padalle keksi. Padan pohjalla on kiviä ja mursketta. Multaa ei ole juuri kuin muutama sentti sammalen alla ja istutuksien kohalla vähän enemmän. Ja laitoin tähän havu- ja rhodomultaa, niin happamuus on metsäkasveille sopiva. Puutarhamullalla tämmöstä ei kannata yrittää tehä.


Pienelle hietikolle, puron rannalle kallion päälle tulee keijujen nuotiopaikka.


Sammalien sekaan istuttelin vanamoa, nehän sopis kukkiessaan keijumaahan ihan täydellisesti! 
Kannon kylkeen istutin katajaa ja jotain piippoa, olisko nurmipiippoa. 


Tässähän tuntee ittensä jälleen ihan lapseksi, satumaailmaa luodessa...😉



6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi iik, tuo on ihan mielettömän söpö! Nuotiopaikkakin :-) Köysitikkaat ulkomaailmaan on huippuidea.

Teija kirjoitti...

Kiitos 😄 tätä oli kyllä hauska tehä.

Minna / Hiidenkiven puutarhassa kirjoitti...

Ihana! <3 Hienosti olet käyttänyt myös kiviä, tulee vaikutelma ihan oikeista kallioista. Olen pitkään haaveillut keijupuutarhan tekemisestä, mutta vielä ei ole oikein löytynyt sopivaa paikkaa sille. Ehkä se vielä joskus löytyy. Aurinkoisia syyspäiviä!

Sirkku kirjoitti...

No nythän taisin saada itsellenikin idean, kun rikkinäinen patakin on jo olemassa:) Onpa suloinen keijumetsä ja juuri niin kuin sanoit, ei liikaa keinotekoista, vaan pikkuisen autetaan mielikuvitusta liikkeelle. Kiva toteutus!

Navettapiika kirjoitti...

Ihan nappi suaritus :) Tuallaaset o hauskaa näpertelyä. Jaa, jaa, just keväällä annoon flikalle rikkinääsen paran.

Teija kirjoitti...

Minna, kiitos 😊 kallionen, karu vaikutelma oliki tavotteena, sopivasti löyty tuonmosia rouheita kivenpalasia joilla sellasen sai aikaan.

Sirkku, kiitos 😊 voi ku kiva, pistäppä aivonystyrät töihin ja luo oma maailmas 🤗

Navettapiika, toisen romu on toisen aarre, tuumas appiukko ku tuon padan mulle anto 😁 tietääköhän tyttös omistavansa aarteen...🤭 Tämmönen näpertely on mahottoman hyvää aivojen nollausta. Unohtuu kyllä kaikki muu.