Kuusi kuvaa kesästä - haaste

No tulipa mulleki aihetta päivittää blogia, tosin jo varmaan viikko sitten tämän haasten sain. Mä sain tässä niin hyvän idean, tilasin itelleni joulusiivouksen tekijät joulukuulle ja mullehan tuli kamala kiire saada talo siihen järjestykseen, että voivat ylipäätään siivota täällä! :D Koko viikkon on menny siihen, siksi nyt ei oo tullu tätäkään päivitystä aikasemmin. 

Eli haasteen tehtävä on siis valita 6 kuvaa viime kesästäa, aihe vapaa. Haaste tuli Satupuutarha-blogista, kiitän! :)

Ja täytyy myöntää, että oli mahdottoman vaikea valita vain 6 kuvaa, otin vapauden tehdä 6 kuvakollaasia ;) Aihepiireittäin kuitenki... Tähän kesään on mahtunut niin suuri määrä tekemistä ja menemisiä. 

Nyt mulla ei ole aavistustakaan kuin monelle tämä haaste on jo mennyt, en ole joutanut lukemaan blogeja pitkään pitkään aikaan. En siis nimeä mitään blogia, napatkaa mukaan jotka käytte, mukava ois kyllä nähdä muitenki kesäkuvia!

Äitienpäivänä 3 sukupolven hyppelyjumppaa trampoliinissa...kesä ja jäätelö kuuluu kyllä ehdottmasti yhteen, samoin kuin uintikin. Nyt kun nuorinkin on jo 4 vuoden, uskaltaa lähteä yksinkin käyttään niitä uimassa. Kolme vanhinta ovat käyneet uimakoulun ja jokainen nyt osaa jo ainaki jollain tavalla uida. 

 Puutarhakutsut aloitin keväällä, siihenpä suurin osa mun kesästä meni. Oli taimien hakemista, lajittelua, pakkaamista, kuskaamista, pihakäyntejä, suunnitelmia, kutsujen lisäksi. Nyt vähän mietinnässä, miten ens vuonna jatketaan...maatilan puolella valmistumassa aika iso laajennus ja voipi olla että mua tarvitaan siellä jatkossa enemmän, luultavasti nyt kutsujen pito jää jopa kokonaan pois. Vuodenvaihteen jälkeen, kun saadaan tuo uus puoli nyt ensin käyttöön, selviää enemmän. Tosin harmittaa kyllä jos joutuu jättämään, kutsuilla oli niin mukavaa, tapasi niin paljon uusia ja mukavia ihmisiä! Heitä kyllä tulee ikävä, jos näin käy!

 Kesäkuun alku ja omenapuun kukinta, ensimmäinen sellainen ihan kunnollinen!

 Juhannus! Kesän kohokohta...

 Kiviportaat, luonnonkivet ja Mongolianmaksaruoho

 Ja mikä parasta, pääsin toisenkin kerran lentelemään tuonne yläilmoihin, vähän isommalla lentokoneella. ;) Muutama otos siltäkin reissulta...paikalliset saattaapi tunnistaakin, mistä kuvat on. Ens kesänä lähen juhannuslennolle, kauppareissulla kerran lentäjällekin jo alustavasti vähän varailin, jos ilmat sattuu vaan oleen kohillaan. Jäin koukkuun!

No haasteen ulkopuolelta, ensilumi on satanut ja sulanut toista kuukautta sitten. Nyt taitaa olla pysyvät maassa. Pitää aina tämäki tieto päivittää, sitä aina tulee katottua aikasemmilta vuosilta. 7.11 maassa kävi ihan ohut hahtuvakerros parin päivän ajan, mutta toissa päivänä sitä satoi nyt kunnolla. Jouluahan tässä kovasti ootetaan, heti tuli tunnelmaakin kun saatiin lunta. 

Vähäksi näyttää jäävän Marraskuun päivitykset, mutta ei tämä kokonaan hiljene. Vielä on ainakin yks aihe takataskussa, joka pitäs lisäillä, kunhan aika taas antaa myöten. Alkuviikko vielä menee paikkojen järjetelyssä, erinäisiä romunurkkauksia ja paperipinoja pitää selvitellä ja hävittää. Aika kova homma valmistella talo siivoojille, sanonpa vaan! ;)  Mut onpahan ainaki jouluksi puhasta, jos ei muuta!

Puutarha talviteloille...

Sinnepä se kesä meni.

Toisaalta kiva kun saa nyt levähtää, mutta toisaalta taas niiiin tylsää, kun ei ole enää pihalla tekemistä. Ei taho tulla lähettyä ulos ollenkaan, kun ei ole syytä lähteä. Lenkillä tosin oon käyny aina jonku kerran viikossa, mut

muuten ei paljoa tule pistettyä nenää pihalle.

Tämmösen pienen nappisilmän kans me otettiin tuijotuskisa yks päivä. Yks meijän pojista on innostunu ruokkiin lintuja ja seuraamaan niitä, ja siinä käy pari oravaakin samalla syömässä. On kyllä sulosia, niiden leikkimistä jaksais seurata vaikka kuin pitkään.

Perennapenkkejä en yleensä siivoile syksyisin, mutta nyt Kurjenmiekkojen kohdalla tein poikkeuksen. Noita lehtiä on niin paksusti, että ne näyttää olevan hiirille erittäin mieluinen paikka tehdä talvella pesää. Nyt kahtena viime talvena siellä on myllästetty, ja viime talven jäljiltä tuohon penkkiin tuli homettakin jonkin verran ja Rönsyakankaalet hävis sen takia melkein kokonaan.

Sama ongelma on yleistä myös päivänliljoilla. 

Nyt otin sitten sakset käteen ja leikkasin kaikki lehdet pois. Eipähän enää saa hiirulaiset siitä suojaa, menkööt muualle talvehtimaan.

Omenapuille virittelin rungonsuojat paikalleen. Lisäksi tuo pikku-isäntä kulki vieressä pensselin kans ja "maalaili" puita oksasuojalla. Se on osoittaunu kahtena viime talvena jo toimivaksi keinoksi pitää jänikset loitolla puista, joten mennään nyt tämäki talvi niin. En laita siis verkkoja ollenkaan. 

Muutamia sipaisuja oksiin ja runkoon sinne, tänne...samoin maahan voi ripsutella pensselillä pisaroita, jossa tietää olevan myyriä ja hiiriä. Toimii.

´Merveille´-ruusun latvapistokkaatkin on juurtuneet molemmat. Ihan elävät silmut niissä näyttää olevan, ja kun tämä nyt tämmönen pistokaskoe oli, niin kaivoin tietenki juuretki tuolta purkista varovasti näkösälle ja kyllä sinne niitä oli kehittyny. Kuvaa en hoksannu ottaa. Taimipurkit kaadoin kompostin kupeeseen kyljelleen, niin ettei vesi jää niihin seisomaan, siinäpä saa talvehtia. Maahan en siis kaivanut niitä, enkä upottanu sen kummemmin. Lumisuoja saa riittää. Ja jos ei selviä, niin sitten ei selviä. Mutta pitäis kyllä mennä näinkin.

Koko kesän on myös Tyrnit ollu autokatoksessa oottamassa istutusta. Ja nyt kun en sitä multakuormaa koko kesälle saanu, en saanu myöskään istutusaluetta niille valmiiksi. Joten hätäratkaisuna istutin ne tuonne kasvimaalle, toiseen kasvulaatikkoon. Samoin tökkäsin siihen viereen Lamohietakirskan taimet ja loput kukkasipulit mitä jäi myymättä. Voipi olla, ettei mun kasvimaalla kasva ens kesänä juurikaan porkkanoita tai salaattia... ;)

Lämmin syksy on sekoittanut narsissit! Nämä on jonku pääsiäisen jäljiltä istutettuja, luultavasti viime keväänä laitoin ne maahan, kun niissä oli vielä kasvu kuitenki kesken ja lehdet ihan vihreitä. Nyt ne on lähteny ennen aikojaan kasvuun ja pukkaa uutta alkua tuolta! Jos tässä ei saada lunta ennen joulua, luultavasti narsissit kukkii sit just jouluksi! Hoh!

Etupihan toisenki puolen nurmikon reuna saatiin valmiiksi veljen ansioita, syysloman aikana. Nyt on koko etupiha kunnossa sen osalta. :)

Siinä se, mitä jäi jäljelle mun kasvihuoneesta. Senki purkaminen meni näin myöhään...ei koko kesänä ehtiny siihen panostaa. Pitäs tuikata tuli nurkkaan jossain vaiheessa, tai kuskata ne tuosta pois...uuden rakentaminen jää ens kesälle.

Pensaspioniki ehti nyt pudottaa lehdet pois ennen talven tuloa. Tämä tuleentuu yleensä tosi myöhään, saattaa olla täydessä lehdessä vielä lumien satamisenki aikoihin. Uutta kasvua on tämän kesän aikana tullu ihan mahottomasti! Ja uusia, vihertäviä silmuja on ens kesää aatellen tosi paljon...luultavasti myös kukkia on ootettavissa huomattavasti enemmän.

Ja nyt mulla ei enää ole mitään tekemistä tuolla pihalla. T'ästä se alkaa taas piiitkä ootos kevääseen...jos entiset merkit paikkansa pitää, näen jo ennen joulua unia keväästä ja lumien sulamisesta...

Vaikka vois kyllä tulla sitä lunta jo, nii ei olis näin synkkää ja pimeää....kirkastus tuo maisema.

Entistä ehommaksi - Pilvikirsikan uudistaminen

Mun yhdelle Pilvikirsikalle kävi nyt vähän huonosti.

Tämä on se yksilö jonka juurelta vuosi sitten kaivettiin niitä juurivesoja ja sieltä katkesi se yksi iso juuri, näköjään yksi suurimmista ja tärkeimmistä pääjuurista. Ja sehän sillon keikahti vähän kieroon ja syksyllä tuettiin se heinäseipäällä suoraan. Elättelin toiveita että ois suoristunu ja saanu säästettyä sen, mutta eipä se siitä enää toipunu.

Keväällä kyllä kukki melkein normaalisti, mutta siinä vaiheessa kun lehdet alkaa kukinnan jälkeen kasvaa, puu jäi aivan toispuoleiseksi. Toinen puoli kuivui ja kuoli, oksat ihan rapsahteli kuivuuttaan poikki. En usko, että olis enää siitä lähteny vihertymään muinakaan vuosina. 

Heinäkuun lopulla otettiin saha ja vedettiin puu poikki.

Ja kaato vasta heinäkuulla sen vuoksi, ettei se olis vuotanu kovin paljon kannosta. Kirsikoilla on niin voimakas mahlavuoto, ettei niihin keväällä ja kesälläkään kärsi juuri koskea. Juurella oli kuitenki muutamia juurivesoja kasvamassa, ne olis luultavasti kuollu myös, jos ois rungon menny keväällä katkaisemaan. 

3 melkolailla saman kokoista uutta alkua siihen jätettiin kasvamaan kaadetun tilalle, ja 3 ihan sen vuoksi että on sitten vara karsia ja valita parhaimman näkönen jatkamaan kasvua. 

 Nyt reilu viikko sitten otettiin nuo kaksi ylimääräistä alkua siitä pois ja jätettiin vain yksi. Ylimääräisiä sivuhaaroja poistettiin alhaalta ja kun näin myöhään nyt leikattiin niin jokaiseen haavapintaan laitettiin samantien haavanhoitoaine, ettei pääse sienitaudit ja homeet talven aikana tekemään vaurioita.

Aika nopeasti se on kasvanu kyllä, tietenki kun on iso juuristo tuon uuden alun kokoon nähden niin siksihän se kasvaa. Ja toivon mukaan nyt parin vuoden päästä olis lähes samoissa mitoissa entiseen verrattuna. 

Että eiköhän me tästä vielä puu saada. :) 

Edistystä tapahtuu!

Kyllä vaan on nyt kuulkaa saatu tehä töitä! :) Sain koululta 9-luokkalaisen työharjoittelija-tytön viikoksi pihahommiin. Sehän oli pakko ottaa ittiäki niskasta kiinni ja ruveta töihin. Koitin mahollisimman monipuolisesti teettää hommia harjoittelijallakin, että saa käsitystä mitä tämä puutarhahomma oikein on. 

Kukkasipulit saatiin maahan melkein kaikki, vielä muutamia pusseja tuolla on laittamatta. 

Koko viime syksyn aioin ottaa Sammalleimutki ylös ja laittaa uudestaan, kun ne oli niin heinittyny jo. Nyt sit saatiin nekin kuntoon. Kuukalenterista vielä sattu päiväki niin kohilleen, että lehtipäivänä nostettiin ja uudelleen istutettiin, pitäs siis lähteä hyvin juurtumaan. Ja vaikka syksy nyt onkin jo näin pitkällä, uskoisin niiden lähtevän ihan hyvin. Sammalleimuhan on sellainen, että se ei tarvitse välttämättä juuriakaan, juurtuu siis ihan vaan semmosesta pätkästä. 

Marjapensaat ja Koristearoniat leikattiin, tosin se on kyllä meni ihan liian myöhään, ne ois pitäny leikata jo elokuulla. Samoin syyslannotteet laitettiin vasta nyt, nekin ois pitäny antaa jo kovastiki elokuun aikana. Mutta kahtotaan nyt, jospa sillä jotain vaikutusta ois kuitenki. 

Kasvimaa käännettiin, mansikkamaa siistittiin rönsyistä, Vadelmista kaivettii puolet pois ja siihen tilalle tulis ens kesänä lisää kasvulaatikoita. 

No jos palataan vielä viikko ajassa taakse päin, tein roskapöntölle taas mukulakivistä kiveyksen, jälleen samalla murske-betonisysteemillä kuin aiemminkin. Pohjathan aukaistiin kaivurilla jo toista kuukautta sitten, vaan siihenpä se eteneminen tyssäs... Moottorisahan käyttö piti nyt siis opetella ite, kun isäntä ei joutanu kaveriksi. Siinäpä se lähtötilanne.

Puhelinpylväät siis reunoille, kivillä tuin ne paikalleen. 

Sisäpuoli täytettiin soralla ja tässä kohtaa vähän oikaisin tätä hommaa, lapioin sementin suoraan tuohon sorapatjan päälle, sekoittelin siihen haralla ja tasoittelin.

 Kivet nuijin sementti-soranpatjan päälle, vatupassiki piti ostaa että sai kaadot kohilleen. 

 Ja saumaus sitten tosiaan 0-8 ml murske-sementtiseoksella, 4 osaa mursketta, 1 osa sementtiä kottikärryissä lapiolla sekaisin ja kuivana tuohon kivien päälle ja väleihin. Lopuksi kastelu kevyellä suihkulla.

Tämän sain siis ennen harjoittelijan tuloa. Ja siitä sitte lähtettiinki jatkamaan.

Aivan tuhannen raskaita oli nuo pitkät pylväät käsitellä! Saatiin tosissaan kiskoa ja pyöritellä, että saatiin ne asettumaan paikalleen. Kaikkein hankalin oli sahata moottorisahalla nuo nurkat siten, että ne ois järkevän ja siistin näköset, eikä kovin pahasti irvistelis. 

Traktorilla ajoaki sai taas harjotella, se on kyllä jotenki alkuun aina niin takkusta, ei taho saaha koko konetta liikkeelle, ku ei muista mitä mistäki vivusta tapahtuu! =D 

Osa noista ylimääräisistä sorista sain kauhalla ihan pois, mutta tuo nurkka oli sen verran haastava että katottiin parhaimmaksi lapioida nuo kauhaan! Mutta helpotti ja nopeutti tuo kuitenki huomattavasti, ei tarvinnu kottikärryillä lähteä kärräämään.  

Ja oon kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen! 

Siinä vielä kuvaa ennen ja jälkeen. On se nyt siisti! Jos ei enää tulis nurmikko tuohon soralle, ainakaan niin helposti. Ja on tuo raja nyt selkeä.

Sipulikukkia alennuksella

Ilmoitan nyt täälläkin tästä mun yrityksen, Suviruusun sipulikukkien loppuvaraston alennusmyynnistä. Sen verran paljon jäi vielä sipuleita myymättä, kun kutsut on jo ohi, etten minä saa niitä itelleni laitettua. Hollannin toimitukset olivat kylmien säiden vuoksi pari viikkoa myöhässä, eikä sipulit ehtineet mulle yksillekään kutsuille mukaan, siksi niitä siis on varastossa edelleen. 

Istutusaikahan on mitä parhain, maa on jo sen verran jäähtynyt ettei tarvitse pelätä niiden kasvuunlähtöä liian aikaisin.

Joten pyydänkin nyt teidänki apua, että saisin näitä vähemmäksi. Jos vaan vielä tarvis olis, niin -40% alennuksella on nyt loput sipulit myynnissä. Oon koonnut niistä 5 erilaista pakettia, pienempää ja isompaa, kuvaukset näkee tarkemmin verkkokaupasta.

Lisätty 9.10 - Sipulien myynti päättynyt!

Pakkanen puraisi

Aina ensimmäisen pakkasyön jälkeen pitää lähteä pihalle kuvaamaan, kuuran kuorruttamissa kukissa on jotain niin kiehtovaa. Ja sen ensimmäisen pakkasen jälkeenhän ne sitten nuupahtaakin, ei enää ehdi kuvailla kuurakukkia. 

Pensashanhikki ´Elizabeth´  on kukkinut koko kesän, eikä loppua näy...saa nähä vieläkö jatkaa.

Verikurjenpolvi

Mutta kylmää on! Voi kamala kun sormetkin oli ihan kohmeessa, kun kuvailin. Ei ainakaan nyt tarkene tehdä mitään hommia pihalla. On se jännä, miten syksyllä parin asteen pakkasen käy niin luihin ja ytimiin kun, taas keväällä se tuntuu ihan lämpimältä ;)

 Lamo- eli Pikkuherukassa alkaa olla hieno ruska

Muuten on kyllä vielä ihan vihreää ja vehreää, vaikka ympäröivä luonto alkaa olla lehdetön. Kukkasipuleita pääsis nyt istuttamaan, ei tarvi enää pelätä että maa ois liian lämmin ja ne lähtis kasvamaan ennenaikojaan. Jos ottais sen tässä loppuviikon hommaksi.

Ja asiasta toiseen...;)

Meillä on kyllä maailman paras kissa!  Ei lapsiystävällisempää kattia olla kyllä nähty, toimittaa nuken virkaa rattaissa ja nukkua posotti ihan tyytyväisenä ku neiti sitä lykkäili ;)

Pilvikirsikka ja Mongolian vaahtera - pihan pikkupuut

Aattelin nyt näistä kahdesta tehä ihan oman jutun, kun mun mielestä nämä on niin hienoja ja moneen pihaan sopivia puita. Eräs tuttava meinas, että netistä ei tahdo löytyä kunnon kuvia varsinkaan tästä Pilvikirsikasta, joten sen vuoksi laitan nyt edes nämä mitä iteltäni löytyy. Ja tosi hyviä vaihtoehtoja perinteisten koivujen ja pihlajien rinnalle.

Pilvikirsikka - Prunus Pennsylvanica I-VI

Pilvikirsikka on erittäin nopeakasvuinen ja kaunis puu. Nämä mitä itelleni istutin 4 vuotta sitten, on hurahtaneet lähes metrin kesässä pituutta lisää. Korkeutta tälle tulee n. 8-10m, leveyttä 4-5m. Eli ei mikään mahdottoman iso, mutta kuitenkin antaa näkösuojaa ja tuulensuojaakin. Leviää melko voimakkaasti juurivesoista, joten nurmikolle kun istuttaa niin pysyy kyllä ruohonleikkurilla kurissa. Mutta tämäkin yksilö on tehnyt juurivesoja tuonne metsän puolelle, joista sitä kyllä voi lisätä ja istuttaa muuallekin.

 

Keväällä kukkii ihan valkoisenaan, monen kukan tertuissa pienin valkoisin kukin. Kuten kuvasta näkyy, kukinta ajoittuu Sammalleimujen kans yhtäaikaa, eli Toukokuun lopulle, kesäkuun alkuun.

 Koristearvo perustuu kukintaan, ylipäätään kasvutapaan ja kauniisin lehtiin ja lisäksi vielä kauniiseen syysväriin. Ja vaikka tämä nyt kirsikka onkin, niin ei tee syötäviä kirsikoita. Jos pihassa on 2 tai useampi puu, tekee syksyisin pienet punaiset marjat, jotka kyllä katoaa lintujen suihin melko nopsaan. 

Menestyy keskirvinteisella, tuoreella maalla, savisemmallakin, kuten meillä. Valon suhteen tykkää olla puolivarjossa tai auringossa, jolloin kukinta on runsaampaa. Menestymisvyöhyke I-VI

Mongolianvaahtera - Acer ginnala I-IV

Mongolianvaahteraa tapaa useimmiten pensaana. Aika yleisesti sitä on kyllä käytettykin, mutta taas rungollisena puuna sitä näkee ainakin täällä harvemmin. 

Lehdet on pitkänmalliset ja sahalaitaiset, koristeelliset. Kasvupaikaksi vaatii runsasmultaisen ja ravinteikkaan maan. Istutin näitä pari tuonne mun kukkapenkkiin, siirsinkin toisen melko isona ja kesti sen siirroon kyllä aika hyvin. 

Keväällä kukkii aika vaatimattomin, pienin valkoisin kukin, joista en kyllä löytänyt yhtään kuvaa. Sen verran huomaamaton on se kukinta. Syksyä kohti tekee punertavat siemenet, jotka lähtee tuulen mukana lentoon. En tiiä kuin herkästi tämä siemenistä leviää, ainakaan täällä ei ole toistaiseksi näkynyt uusia taimia.

Kasvutapansa ja koristeellisten lehtien ansioista sopii mun mielestä hyvin japanilaistyylisiin puutarhoihinkin.

Vanhemmiten tästä näyttää tulevan n. 5m korkea pieni puu. Tämän kuvan nappasin kännykällä erään rivitalon pihasta, jossa kasvoi kyllä suurempi Mongolianvaahtera. Ihan yllätyin, miten iso tuo on, mutta tuohon kokoon vaaditaan kyllä vuosia aikaa. Mutta toistaiseksi ainakin nuo mun puut mahtuu hyvin tuonne perennapenkkiin.

Syysväri on tosi hienon punainen, jos olis ollut pakkasöitä, lehdet menis silloin ihan tummanpunaisiksi. Näitä voi käyttää hyvästi kransseissa ja muussakin syysaskarteluissa. Kaikinpuolin tosi kaunis puu tai pensas, kumpana sitä nyt haluaa kasvattaa. Menestyminen luvataan IV-vyöhykkeelle asti, mutta tosiaan tuo ylemmän kuvan puu on VI-vyöhykkeeltä, joten menee kyllä pohjoisemmassakin.

Kumpaakaan näistä ei juuri tarvitse leikata, ellei sitten halua muotoilla puita enemmän rungollisiksi. Keväisin leikkauksia ei missään tapauksessa saa tehdä! Sekä vaahterat että kirsikat vuotavat keväällä niin voimakkaasti, että jos niitä silloin leikkaa, puut vuotaa kuiviin ja jopa kuolee. 

Omakohtaista kokemusta on, yhden Mongolianvaahteran leikkasin 3 vuotta sitten keväällä, en kyllä montaa oksaa mutta kuitenkin, ja sepä otti nokkiinsa ja siitä kuoli kaikki maanpäällinen kasvu. Lähti kuitenkin juuresta vesomaan uutta ja nyt se on vajaan 2 metrin korkuinen. Että ei kannata tehdä niin ku minä ;) Leikkaukset siis jätetään syksyyn, ts. elokuun alkuun, jotta haavapinnat ehtii parantua ennen talvea.