Väriyhdistelmiä

Aikani kuluksi kiertelen ja kuvailen, koitan tallettaa kesää kuviin. 

Sateesta oon oikein ilonen, nyt alkaa kasveissa näkyä kasvua, kaikki rehevöityy ja nurmikkoki vihertää taas kunnolla.  Kukkivien värejä oon ihastellu, löytyy mukavia yhistelmiä vierekkäisten perennojen kans. 

Keltapäivänliljan väri sopii täydellisesti yhteen nimettömän loistokurjenpolven violetin kukan kans. Harvemmin kukkivat ihan yhtä aikaa, mut tänä kesänä keltapäivänlilja on ollu viikkoja myöhässä. 

Kimalainen pörräs just kukan sisään, siksi on tumma tuo kukan keskusta. 

Taustalla kivikkopenkin reunassa kukkii valkoisena pilvenä Ellenin neilikka. Valkoinen on ihana väri jokaisessa penkissä, se raikastaa ja sopii yhteen ihan kaikkien kans. 

Isossa penkissä rautatieompun juurella värit vaihtelee violetin, sinisen, valkoisen ja pinkin sävyissä. Syksyä kohti mentäessä vaihtuu keltaisiin ja punaisiin.

Sormustinkukat on hienoja, harmi ku valkoiset on melkein kokonaan hävinneet. Ei taija olla ku 2 valkosta kukkavartta tällä hetkellä, pitää kerätä siemeniä niistä talteen ja koittaa saada muualleki kasvamaan.

Vanha kunnon jalopähkämö, tämäki on kaunis. 

Loistosalvia kukkii pitkään. 

Taivaan sininen loistotädyke penkin etureunassa on nyt jo kukkansa lakastuttanu, kuvat n. viikon takaa. 

Talon seinustalla kivikkopenkissä on myös joku aina sitten kukkinu harmaa-ajuruoho yhessä isorikon kans. Niien värit täydentää toisiaan just eikä melkein. 

Tuo harmaa-ajuruoho on muutenki aivan älyttömän ihana valuessaan kivimuuria alaspäin! 

Niinku näkyy, keltasta täällä on aika vähän, se ei kuulu mun lempiväreihin. Mut pakko vielä mainita suikerovihma 'Niilo'. Niin ihanan ilonen ja pirtsakka kaistale kasvihuoneelle menevän käytävän varrella. Osittain uhkaa jäädä ruusujen ja heinien alle, pientä raivausta ois luvassa. Mut nyt kukki pitkään ja tuoksui niin hyvälle. Suikerovihman talvehtiminen on meillä epävarmaa, mutta tämä on tykänny ja oon saanu levitettyä sitä toisiinki kohtiin. 

Kesä on menny tosi nopeasti, ei meinaa perässä pysyä...kukat on kukkinu ihan ykskaks, osa huomaamattaki. Säiden viileneminen onneksi nyt vähän hiastaa kukkien kukkimista. 

Iiriksiä

Kyllä on kesä kelvannu kurjenmiekoilleki. Näihin oon ihastunu näiden helppouden takia. Ei tarvi kummosta hoitoa, kestää talvet hyvin, on kasvupaikan suhteen vaatimattomia, eikä leviä liikaa. Ja nuo kukat on ihanat, väreissäki on valinnan varaa. 

Osa tuoksuuki niin huumaavan hyvälle, melkein vois verrata ruusun tuoksuun, niinku tämä vanhaa kantaa oleva saksankurjenmiekka. 

Tarhakurjenmiekka 'English Cottage' on lähes puhtaan valkoinen. Tämä vielä kasvimaalla valeistutuksessa oottamassa lopullista paikkaa. 

Japaninkurjenmiekan kukka muistuttaa siperiankurjenmiekkaa, mutta kasvukorkeus ei ole ihan yhtä korkea. Tämä sietää myös kuivuutta hyvin. 

Taatankurjenmiekan värit on ihanat! 

Ja se paras siperiankurjenmiekka 'Perry's blue', sama mihin päin pihaa tätä istuttaa ja jakaa, niin aina kukkii. 

Punainen purppuraheisiangervo on aika kiva pari kurjenmiekalle. 

Pari valkoista kurjenmiekkaa tuolla metsäpuutarhan puolella on vielä kukkimatta, joten jäädäänpä ootteleen josko neki innostuis. 

Mukavaa viikonloppua! 😊

Ruusujen kesä

Lämpö on ollu ruusuille hyväksi. Vuosiin ei oo isommat ruusut kukkinu näin hienosti, talvituhoista huolimatta. Keväällä osa ruusuista näytti puoliksi kuolleilta, mutta enää ei tuhot juuri näy. 

Papulanruusu on niin hempeä ettei tosikaan. 

Puolikerrottu punalehtiruusu "Nova" 

Torniolaaksonruusu vähän kituuttaa, mutta kukki silti. 

Vanhaa kantaa oleva juhannusruusu kärsi talvesta kaikkein eniten, tämän taijan leikata alas kunhan kukinta on kokonaa ohi. 

Suviruusut taas kukkii ihan valtavasti joka puolella pihaa. Perinteinen luottoruusu, ei petä koskaan. 

Viljaminkeltaruusuki kukkii hyvin, pari vuotta tämä onki pitäny kukinnassa taukoa. 

Tove janssonissa on muutama kukka, sekin on kitunut vuosia. Nyt näyttäs päässeen kasvuun. 

Morsionruusu kärsi samoin kuin juhannusruusu, ei nyt ollu niin komiana ku monesti aiemmin. Ehkä tämäki kokee alasleikkauksen kukinnan jälkeen. Vähän kaipais myös maanparannusta, ei enää voima riitä. 

Ruusut on kyllä pensaista kaikkein ihanimpia. Pikkuhiljaa kokoelma kasvaa. Vielä on moni ruusu kukkimattaki, jospa sama linja jatkuu. 😊

Kuivan ja kuuman paikan kasveja

Vuosia tuskailin autotallin vierustalla olevan istutusalueen kans. Multaa siinä on tosi vähän, kasvualusta on lähes kokonaan hiekkaa ja soraa, ja aurinko paahtaa aamusta iltaan. Alkuun tuntu, että ei siinä viihdy mikään, paitsi rikkaruohot. Kasveja kuoli ja piti vaihtaa, en enää edes muista mitä kaikkea siihen on kokeiltu. Mutta nyt vihdoin ja viimein se alkaa näyttää hyvältä ja on kasvanut umpeen.

Ihan alkujaan istutin siihen nuo kääpiövuorimännyt ja sammalleimua, ne mahtaaki olla ainoat alkuperäset kasvit tuossa. Kivillä on jonkun verran koitettu pengertää tuota niin, ettei ihan kaikki multa valuis aina sadeveden mukana pois. 

Nyt siinä kasvaa ajuruohoja, laakakatajia, rikkoja, kissankäpälää ja hopeatoppoa. Kissankäpälän ja hopeatopon oon antanu kylväytyä ja levitä sinne missä tykkäävät olla. Hauskasti kyllä sopivista kivien koloista ne nousee. 

Pari purppurakeijunkukkaa siihen on ihme kyllä myös asettunu. Valkokukkainen ajuruoho on noiden kans ihan superihana pari! 

Kissankäpälän kukkanuput on ihan oikeastiki kissan käpälän näköset.

Vanha juurakon pala sopii kans kivasti tuonne kivien ja kasvien sekaan. Isorikon valkoiset kukinnot erottuu kivasti tummempaa taustaa vasten. Etualalla violetti harmaa-ajuruoho on ollu tämän penkin pelastus. Se kasvaa niin tiiviisti mattona maata myöten, että ei anna rikkaruohoille tilaa. 

Muutama mehitähti sitkuttelee... Kutistuu vuosi vuodelta. 

Penkin ylälaitaan on ilmestyny pikkunen kuusi ihan itestään. Sen aion antaa kasvaa mutta pidän leikkaamalla pienenä. Yks pienoinen ruusujuuriki koittaa selviytyä kuivuudessa kuusen takana. 

Kauhean vaikea koittaa kuvata ja saada siistejä kuvia. Tuota törkyä kun on joka paikassa, sais aina tunnin pari siivota ja järjestellä, jos meinais saada edustuskelpoisia kuvia. 😅 Vaan sitten mietin, että elämäähän tämä vaan on, kun on poikia ja mopoja ja pyöriä ja kaikenlaista touhua. Tikkaat on kyllä isännän jäliltä, lapset ei katoilla kiipeile, eikä meillä pieniä kiipeileviä lapsia enää olekaan. Joten mitäpä tuosta vaikka välillä elämä näkyykin.