Paras ruusuni ikinä - haaste

Ensinnäkin hyvää ja parempaa uutta vuotta!  💓

Sain tämän ruusuhaasteen Navettapiian blogista jo aikoja sitten, mutta tää talvi aina tekee sen, että ei oikein ole inspistä kirjoitella blogia. Josko tällä olis sitten hyvä alottaa uus vuosi. Haaste on alunperin lähtenyt Kukka & Kaali - blogin Pauliinalta ja alla on haasteen säännöt.  Sen verran moni on tämän haasteen jo saanut, että en nyt haasta ketään.

"Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista. Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi. Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa. Haasta mukaan 3–5 blogiystääväsi. Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua."  

Haasteessa sai myös mainita sellaisia ruusuja, joiden kasvatus ei jostain syystä ole onnistunut, tai joita ei enää hankkisi itselleen, ja tähän mä haluan tarttua parilla sanalla vielä jutun loppupuolella.

Erilaisia ruusuja mun pihalla kasvaa noin parikymmentä, suosin ihan perinteisiä, omajuurisia pensasruusuja niiden kestävyyden takia. Ehkä kaikkein eniten tykkään hansaruususta, sen tuoksun ja pitkän kukinnan takia, mutta en sitä tässä nyt esittele enempää, se kun on niin tavallinen. Ja oon ruusuista tehny kesällä parikin postausta, toisen niistä voi käyä lukemassa vaikkapa tästä linkistä. 

Mut ranskanruusu ´Merveillen´ kukintaa ootan aina eniten. Sen väri on ihan mahtava, tumman viinipunainen, niin samettisen värinen. Hankin näitä 8 vuotta sitten kaks kymmenen sentin mittasta pistokastainta, jotka oli just ja just juurtuneet. Jännäsin muutaman vuoden, että kuin näiden kans käy, mutta ei ole ollut mitään ongelmaa talvehtimisen suhteen. Viime kesänä harmillisesti kerkes kukinta mennä ohi, ilman että tajusin ottaa yhtään kuvaa, mutta edellisekesältä onneks löyty pari kuvaa. Talvenkestävyys luvataan vyöhykkeille I-IV, me ollaan hiukan vielä pohjoisempana, V-VI vyöhykkeellä.  Tämä kasvaa ja kukkii ilosesti nuotiopaikan vieressä kivien koloissa. 

Toinen mun suosikkiruusu on Tarhakurtturuusu ´Jens Munk´. Tää on yks niistä ruusuista, jotka kukkii pitkään, heinäkuun puolivälistä syksyyn saakka. Kukan malli ja väri on ihana, ja pensaan kasvutapa on aika pysty, korkeus vajaa 2 metriä ja minusta tämä pysyy kohtalaisen hyvin siistin näkösenä. 

Kolmas ihastus on punalehtiruusun puolikerrannainen muoto ´Nova´. Lehtien punertava väri ja vaalean punaiset nuput ja kukat on vastustamaton yhistelmä! Tämä on nyös omajuurinen, V-vyöhykkeelle asti ainakin todettu talvehtivan. Kukkii heinäkuun alupuolella muutaman viikon, mut teki kyllä yksittäisiä kukkia elokuulle asti. Tämän hyvä puoli on se, ettei leviä ollenkaan. Pysyy hallitusti omalla paikallaa. 

Alla listattuna vielä muut mun puutarhan ruusut: 

Juhannusruusu

Juhannusmorsian

Suviruusu

Papulanruusu

Hansaruusu

Ruskelanruusu

Torniolaaksonruusu

Puistoruusu ´Ilo´

Tove Jansson

Wiljaminkeltaruusu

Kempeleen kaunotar

Köynnösruusu Pohjantähti

Tarhakurtturuusut: 

´Snow pavement´

´Louise bougnet´

´Scarlet pavement´

´Sointu´

´Sävel´

Ja sitten ne mitä en aio enää hankkia, on kaikki vartetut ja jaloruusut, en jaksa niien kans yrittää pelata. Ne ei ainakaan täällä meillä onnistu sitten millään. Oon kokeillut matalia maanpeittoruusuja ´The fairy´ja ´White cover´lajikkeita. Vuoden, pari ne meni, mutta koko ajan kutistu ja kutistu, lopulta kuolivat kokonaan. Viherpeukaloiden 2007 vuoden nimikkoruusun sain menemään viitisen vuotta, mutta sille kävi sama homma, pikkuhiljaa kutistu pois. Istutin kaikki kyllä suojaisille, lämpimille paikoille ja syvään multaa, suojasin talveksi ja siitä huolimatta eivät kestäneet. Johtunee liian savisesta, kylmästä pohjamaasta kaikista parannustoimista huolimatta. 

Alla viherpeukaloiden ruusu, joka kukki kyllä mahtavasti parina ensimmäisenä kesänä. 

Köynnösruusujen kans en myöskään oo onnistunu, oisin niin halunnut tuonne köynnöskaareen punaisen ruusun, kokeilin sinne Flammentanzia ja Sympathieta mutta ei niistäkään tullu mitään, kuolla kupsahtivat molemmat parin vuoden jälkeen.  Jompi kumpi niistä kukki yhen kerran, alla ikuistettuna pari kuvaa. 

Välillä se vähän tympii asua näin pohjoisessa, mutta eipä auta ku tyytyä noihin mitkä täällä pärjää. Ja juu, asuuhan moni vieläkin pohjoisemmassa. ;) Ehkä mä mummona muutan johonkin etelänlämpöön ja teen uuden puutarhan sinne missä kasvaa kaikki...

Joten omajuuriset, helpot ja kestävät ruusut on se mun pihan juttu. Onneksi sitä valikoimaa riittää niissäkin enemmän, kun pihalla on tilaa. 

Kasvihuone talviunille

Tässä viikon aikana putsailin kasvihuoneesta kaiken ylimääräisen pois ja keräilin pihalta patsaat ja puutarhakalusteet kasvihuoneeseen talvisäilöön. Niillä on kiva sisustaa kasvihuonetta talveksi vähän siistimpään kuntoon ja mikä parasta, siellä voi käydä istuskelemassa ihan kaikessa rauhassa ja nauttia siitä, kun mikään pihahomma ei oota tekijää. 

Kranssejaki haaveilin tekeväni, mutta näyttää jäävän aikomukseksi. Muutaman pienen kuusen ja kuusen havuja hain metästä ruukkuihin pystyyn ja kauppareissulla nappasin lisäksi pari kallunaa.

Tykkäisin kyllä katella kaikkea kaunista ja ihailen aina toisten blogeissa näkyviä taidokkaita sisustusjuttuja. Jotenkin ei itellä jaksaminen riitä tämän kummempaan, tämän sai kohtuu helpolla ja nopeasti aikaseksi. Jouluvalot lisään noihin kuusiin ja kattoon yhteen seipääseen vielä jossain vaiheessa ennen joulua. 

 

Illalla istuin tuolla pitkän aikaa yksinäni ja kattelin maailman hämärtymistä kynttilän valossa.

Leimuki löysi mieleisensä päiväunipaikan ;)

Leppoisaa sunnuntaita!

Kastikat - koristeheinien aatelia

 Tässä nyt muutaman viime vuoden aikana mua on alkanu viehättään kaikenlaiset koristeheinät. Puutarharhan rakentamisen alkuaikoina mulla oli semmonen käsitys, että ne ei talvehtis ja kestäis meillä niin hyvin, että niihin kannattais satsata aikaa ja rahaa. Mutta jopa onki ollu mukava todeta olleensa väärässä, jälleen kerran. 

Kastikat on aurinkoisten tai puolivarjoisten, ja kuivahkojen paikkojen heiniä. Suomessa koristeheiniä on tähän asti käytetty aika vähän, mutta nykyään varsinkin moderneissa pihoissa niitä näkee. Englantilaistyylisissä rehevissä perennaryhmissäkin niillä on paikkansa komeina taustakasveina. Näillä ois kiva luoda myös semmosta preeriamaista tunnelmaa pihalle, mutta kun sopivia kasvupaikkoja täällä  meillä on niin vähän, niin oon tyytyny vasta testailemaan.

Tepastelin taas eilen kameran kans pihalla ja hoksasin että timanttikastikka on mahtavasti kukassa. Tämä on kyllä niin hieno! Näillä muilla mun kastikoilla ei ole näin näyttäviä kukkaröyhyjä. Kaukaa jo erottaa isot, höyhenmäiset kukinnot. Mun silmään nuo passaa luonnonkivien kans hirmu hyvin yhteen. Tuolta perennaryhmien seasta en oikein osaa sopivaa paikkaa löytää, tänne nuotiopaikan ja metsäpuutarhan tunnelmaan ne sopii paremmin.

Nyt kun näyttää että nämä kestää meilläkin ihan hyvin, niin näitä vois hankkia lisää. Leviäminen ei tule ongelmaksi, kasvattaa oikeastaan vaan tuota yhtä turpasta ajan kans isommaksi. Siementaimia en ole nähnyt ainoatakaan. Timanttikastikka kasvaa noin metrin korkuiseksi, vähän riippuu kasvualustan kosteudesta. Talvimärkyys on se, jota kastikat ei siedä, mut täällä saunan ympäristössä siitä ei pitäs olla pelkoa. 

 Koristekastikka ´Karl foerster´mahtaa olla tunnetuin ja eniten käytetty. Sitä istuttelin sekä uima-altaan taakse, että saunapolun päähän ison kiven viereen. Molemmissa paikoissa se on viihtynyt hyvin. Korkeutta sille kertyy toista metriä, lähentelee varmaan 150-180 senttiä, tosin paikka on sen verran kuiva, että ihan maksimaalista korkeutta se tässä ei taida saavuttaa. Mun ystävän pihalla tuolla rannikon suunnalla nämä kasvaa huomattavasti korkeammiksi. Tuo kasvutapa on ihana, kauniin kaareva. Tosin tähän aikaan vuodesta se ei oo enää parhaimmillaan. 

Toisella puolen käytävää koristeompun alla on pari vihreä-valkoraidallista ´Overdam´ koristekastikkaa. Ne on ehkä vähän huonolla paikalla, liian varjossa ja kasvu on ollu aika kituliasta. Ens keväänä vois ottaa ylös ja siirtää ne näkyvämmälle paikalle ja laittaa tuonne taakse jotain muuta. Tämä jää pikkusen matalammaksi ´Karl foersteriin´ verrattuna ja lehdet tosiaan on hauskan raidalliset. 

No toki muitaki heiniä täällä on, perinteistä viiruhelpeä taisin istuttaa ihan ensimmäisenä kesänä jo. Riesaksi moitittu heinä, joka ei kyllä mulla oo riesaksi asti päässy leviämään. Kivasti rajaa nuotiopaikkaa tuosta pusikosta. 

Ja miten mahtava pari se on punaisen purppuraheisiangervon kanssa!

Viiruhelven eessä kasvaa pensashanhikki ja sen juurelle istutin yhen isopiipon. Ja tästä tosiaan tuli iso, en älynny ees että se kasvaa näin reheväksi. Piippojahan kasvaa tuolla metsissäkin ihan luonnonvaraisena, mutta näin isoja en ole nähnyt missään. Yhestä taimesta tullu parissa vuojessa lähes hanhikin kokonen puska.

Kevätlupikkakin on kasvattanu kokoa mukavasti. Tähän pitäs keväällä tulla ihan tummanruskeat kukinnon, semmoset pitkulaiset pampulat. Vielä ei ole niitä näkyny, josko ens keväänä? 

Kultatesmaan ihastuin jossain lehdessä näkyvän kuvan perusteella, muutaman taimen ostin sitäkin vuosi sitten, mutta tämä nyt ei taas olekaan oikein innostunu kasvamaan. Yhtä pieniä on olleet koko kesän, oikeastaan alusta asti. Onko jotenkin hidas juurtumaan vai eikö vaan paikka muuten miellytä...en tiiä. Värinsä puolesta ois tosi kiva tuolla muiden joukossa. En vielä luovuta sen suhteen, jospa nuo lähtis ens kesänä paremmin.  

Ja matala, sinertävä kivikossakin viihtyvä hopeatoppo ei kasva enää alkuunkaan siellä, mihin sen alunperin oon laittanut. Se on lähteny vaeltaan ja asettuu näköjään ihan mihin haluaa. Pukkaa nimittäin siementaimia ihan joka paikasta, mut niien siirtäminenkään ei ota onnistuakseen. Kannon kolossa on sen uus koti, selväpä se sitte, olkoot niin.

Lammikon viereisen kannon kolot on vallannut pehmytmesiheinä. Ihana, matala valkoraidallinen tämäkin, yleisilmeen raikastaja, sopis moneenkin paikkaan. Nyt jo vähän surullisesti pudonneiden lehtien alla osittain piilossa. Kesäkukkien joukossa käytän melkein joka vuosi näitä, syksyn tullen istuttelen ne jonnekin päin puutarhaa jatkamaan elämää. Hienosti talvehtii melkein missä vain. 

Jotta näitä lisää! Heinät on koristeellisia läpi kesän, hyvillä paikoilla niistä oli iloa ihan koko ajan, koristearvo ei oo niin sidottu kukinta-aikaan, niinkuin perennoilla. Hienoja kasveja kaikinpuolin.

Kevään ja kesän muiston haaste

 Kiitos Navettapiialle haasteesta, jossa saa aika vapaamuotoisesti palata kevään ja kesän muistoihin kuvallisesti tai sanallisesti. Haasteessa ei ollut määritelty kuvien määrää eikä sen kummemmin ollut kysymyksiä, kun nyt vaan saa selailla muistoja. Ja onhan niitä. Paljon tapahtui tänä kesänä kaikesta huolimatta, positiivisiakin asioita vaikeuksien lisäksi. Ja taijanpa nyt keskittyä vaan niihin, enemmän kuvien muodossa. Puhukoot ne puolestaan. :) 

Haastan muisteluihin mukaan seuraavat blogit

Kukkia & Haaveita

Anun puutarha

Päivänpesän elämää

Haasteen on laittanut alulle Nila Lappalainen etelässä blogista, kannattaa käydä tutustumassa hänenkin puutarhurointiin. :)

Hyvää loppusyksyä!