Viikko taas vierähti, miten se tuo aika meneekin niin nopeesti. Ja päiväkin pitenee koko ajan...kohta ollaan jo keväässä :)
Tilasin muuten Puutarha Studiolta jälleen vanhan ajan kuukalenterin, siis ihan perinteisen seinäkalenterin, joka opastaa tekemään asioita kuunkierron mukaan. On muuten mielenkiintoinen juttu, minä joitain testasin viime kesänä, kuten rikkaruohojen kitkemistä aina tiettyinä päivinä ja kyllä se vaan näyttää vaikuttavan. Maatilahommienkin osalta keväällä sattui kylvöt oikeaan aikaan, kun nyt jälkeen päin oon niitä katellu. Ja sadosta tuli kyllä tosi hyvä, vaikka tuo kesä oli niin hankala kovien sateiden takia. Kyllä siinä jotain perää täytyy olla, käykääpä tutustumassa ja testatkaa. :)
Ja sitten siihen punaiseen. Lapsena muistan tykänneeni punaisesta paljon. Ja tais ensimmäiset taimetkin olla punaista, sitä perinteistä palavaa rakkautta, mitä tänne pihalleni hankin silloin aikoinaan.
Tässä oikealla Palavarakkaus, Vasemmalla uudempi tuttavuus Leimurakkaus. Sillä on jännä väritys, ihan tummat, punertavat lehdet ja varsi. Kukka enemmän ehkä oranssiin vivahtava kuin ihan punainen. Siitä tykkään kyllä kovasti tuolla vihreiden seassa.Palavan rakkauden sekaan oli eksynyt jostain yks Vuohenkelloa, joka sai kyllä pikaistakin pikaisemman siirron pihalta pois! Toivottavasti ei enempää tule...vaikka pahoin kyllä pelkään, se kun leviää ku rutto...huoh.
Mutta nyt taas tuntuu että ei punaista..ei ainakaan kovin paljoa. Se on niin hallitseva väri, että sitä riittää kyllä ihan muutama vaan. Ja eipä noita kovin montaa löytynytkään. Sai kyllä ehtimällä ehtiä kaikkien vuosien kuvat, että sai punaisista edes jonkinlaiset koosteet.
Korallikeijunkukka ei ole ihan peruspunainen, vähän pinkkiin vivahtava ja tämä on kyllä tosi kaunis! Niinkuin muutkin keijunkukat. Kestää maljakossakin tosi pitkään.
Oikealla taas punaista Ketoneilikkaa, Idänunikko alla joka tosin ei oikein ota menestyäkseen mun penkeissä.. Näistä en kyllä luopuis.
No ruusut on vähän asia erikseen. Niistä tykkään kyllä punaisinakin. Vasemmalla Köynnösruusu ´Flammentanz´, oikealla matalampi ´Charming cover´.
Ja alla vielä tulppaaneja
Tarhapäivänlilja ´Crimson pirate´, Pelargoniaa ruukussa ja alla kerrottua tulppaania, uudessa penkissä, joten vähän karu on tuo kuva...
Tulikellukasta oon tykänny aina, vaikka se kukkiikin niin vähän aikaa. Samaa sukua, vähän uudempia versioita siitä Punakellukka ja Tarhakellukka. Niistä taiskin olla kuva jo tulla keltaisten osiossa, mut piti laittaa tähänki tulikellukan viereen. :) Ne kukkii myöhemmin kesällä, Heinäkuulta lähes syksyyn, jos jaksaa poistaa vanhat kukinnot, eli huomattavasti pidempään mitä tulikellukka.
Siis vain 8 perennaa, jotka kukkii punaisina tai oranssina, eikä niitä taida multa sen enempää löytyäkään. Ehkä ihan rehellisen punaisia ei niin kauheesti ole edes myynnissä, enemmän tapaa vaaleanpunaisen ja Lilan eri sävyjä. Tai sitten minä en vaan ole kiinnittänyt niihin huomioita siten, kuin vaaleanpunaisiin... ;)
Lilat ja valkoiset on vielä jäljellä, teen niistä yhteiskoosteen seuraavaksi, kunhan saan kaiveltua kuvat esiin. Joten palaamisiin!
7 kommenttia:
Ihania näkymiä pihastasi ja paljon tuttuja kasveja, joita on myös omalla pihallani. Leimurakkautta olen kylvänyt pihalleni siemenistä ja sain vain pari alkua kasvamaan, mutta viime kesänä onneksi näytti jo paremmalta.
Oikein hyvää tulevaa puutarhavuotta.
Ihanasti jaksat näitä esitellä :)
Kivoja kuvia!
Mun leimurakkaus leimusi muutaman kesän tosissaan, sitten räki siemeniä ympäriinsä ja katosi :/
Löysin vasta blogiisi ja ihastuin siihen kovasti. Blogisi on niin kesäinen, että siitä on toivottavasti apua monelle muullekin kevättä odottavalle. Oikein satoisaa vuotta Sinulle!
Terveisin toiset puutarhurit (http://430m2.blogspot.fi/)
Ihania kukkia!
Minäkin sain viime kesänä keijunkukan. Siinä on jotain aivan ihastuttavaa!
Kesää odotellessa, blogistani löytyy sinulle haaste vastata 11 puutarhakysymykseen.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
KArolina
Meillä on tuota vuohenkelloa perenapenkissä ja joka kesä kuokin pois mutta ei sitä tahdo saada häviämään kokonaan.
Kruunuvuokko, kiitos samoin sinulle! :)
Mehiläinen, katosiko ne Leimurakkaudet ihan tarkoituksella vaiko muuten vain? Minä en toistaiseksi vielä ole nähnyt ainuttakaan siementainta, vaikka 4 eri paikassa sitä kasvaa.
Jari, kiitän! Kyllähän se kevään kaipuu on kova, kuvat vähän auttaa kun saa mielessään elää viime kesää uudestaan. :) Täytyypä tulla vierailulle sinnekin päin...
Karolina, kiitos haasteesta. Vastailen siihen, kunhan ehdin. :)
Katinka, sepä siinä onkin hankalaa, niitä kun ei kitkemällä enää pois saa jos pääsee jonnekin levittäytymään. Mulla ei onneksi ollut kuin tuo yksi ja ainoa taimia, yritin kyllä tarkkaan sen ottaa pois...mut saa nyt nähdä miten sen kans käy. Mullat menee kyllä vaihtoon, jos sitä vielä tuolta puskee!
Mun puutarhassa punainen ja oranssi on tosi vähissä.Mutta löytyy niitä pikku ripauksina silloin tällöin. Blogissani ois sinulle jotain pientä...
Lähetä kommentti