keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Nauhuspenkki uusiksi ja ruusun tuoksua

Tämä nauhuspenkki oli alunperin ihan ensimmäinen kukkapenkki, jonka tänne pihalle tein. Ja komeasti se on ensimmäiset 10 vuotta kukkinutkin. Tässä alla kuva 4 vuoden takaa, silloin tilanne oli vielä hyvästi hallinnassa. Reunassa oli tuommoset puuaitaelementit, nekin toimi aikansa ihan hyvin, mutta jo pari vuotta sitten ne piti purkaa, kun lahos niin pahasti. 



 Viime kesän helteillä nyt kuitenkin huomas kunnolla, että voima oli loppu ja multakin lähtenyt juurilta pois. Juuripaakut oli jo lähes 10 cm koholla tuossa mullan pinnassa, kasvu oli enää puolet tuosta alkuperäsestä ja kukkia ei juurikaan noussut. Ilman reunuksia oltiin pari kesää, kanttaamalla pidin nurmikon pois penkistä. 



Aika onnettoman näkönen tuo nyt tänä kesänä oli. Tarkoitus oli uusia se jo vuosi sitten, mutta solisluun katkeaminen pisti pihahommat niin pahasti tauolle, että moni asia siirtyi tälle kesälle. 


Nyt juhannuksen alla ja sen jälkeen sain urakan valmiiksi. Kaikki taimet pois, perusteellinen mylläys ensin jyrsimellä ja sen jälkeen vielä konttaamalla käsin kitkin juolavehnät ja voikukat niin hyvin kuin sai. Takareunaan upotin 20cm syvälle reunanauhan viiruhelpeä estämään ja myöskin estämään jatkossa mullan valumisen tuonne rinteeseen sadevesien mukana. 




Toisessa päässä multa oli vielä tosi savista, joten lisäsin koko penkkiin muutaman säkin Biolanin turvemultaa maanparannukseksi, plus pikkusen kanankakkaa ja kalkkia. 
Reunustusta mietin pitkään, harkitsin puuta, tiiliä ja luonnonkiviä, mutta kyllä sit luonnonkiviin lopulta päädyin. Ne sopii tyylillisesti yhteen muun pihan kans niin hyvin. 
Kivien alle tuli kankaat ja kerros kivituhkaa, pysyy taas nurmikko paremmin omalla paikallaan ja kivet siistinä. Kankaan nostin vielä kivien taakse pystyyn, niin ei pääse multa valumaan kivien välistäkään pois. 



Ja ei hassumpi. Eiköhän tällä taas mennä seuraavat kymmenen vuotta. Kasvit on tosin vielä surkean näköisiä, ajankohta ei ollut paras niiden siirtämiseen, mutta eiköhän ne siitä tokene. 




Muualla pihalla saadaan vielä täysillä nauttia ruusujen kukinnasta ja tuoksusta. Kukinta näyttää nyt kestävän pitkään, kun ei ole liian lämmin. Sadetta vaan kaivattaisiin, tosi kuivaa on taas. 
Alla kuvassa ruskelanruusu.


Juhannusmorsian, eli morsionruusu. 


Kerrottukukkainen punalehtiruusu. 


Tornionlaaksonruusu


Ja etupihalla kukkiin kerrankin hyvin viljamin keltaruusu.


Merveille ja papulan ruusu ovat vielä nupullaan, mutta kukkia tulossa kumpaankin. 
Viimesenä vielä mummolan pihasta saatua hansaruusua, niin huumaava tuoksu ja ehkä kuitenkin se ruusuista ihanin ja rakkain.




6 kommenttia:

Anneli A kirjoitti...

Oletpa tehnyt ison urakan penkin kanssa. Mutta varmasti se kannatti, pysyy siistinä ja kuosissaan monet vuodet ja näyttää niin kauniilta. Ihania ruusuja sinulla. - Mukavaa viikon jatkoa!

Teija kirjoitti...

Välillä täytyy uusia, ja mieluummin näkee vähän enemmän vaivaa kerralla, niin pääsee jatkossa helpommalla. 😊
Kiitos, mukavaa viikkoa sinnekin.

Minna / Hiidenkiven puutarhassa kirjoitti...

Hieno kivimuuri! Luonnonkivet ovat lähellä sydäntä. Nyt penkki pysyykin kunnossa vuosikaudet ja vain komistuu kun kasvit ottavat tilan haltuunsa. Mukavaa viikon jatkoa!

Maatuska / Selätön puutarhuri kirjoitti...

Ison muokkauksen teitkin, mutta se on ajan oloon välttämätöntä. Todella komea penkki kivireunuksineen tuli. Peukku!

Sirkku kirjoitti...

Mahtava urakka takana, mutta hieno on lopputulos! Viiruhelpikasvusto on myös komea ja reunanauha varmasti pitää enimmät kurissa. Kivireunuksenkin perusteellinen asennus katekankaineen on varmasti kannattava homma. Onnittelut uudesta kauniista kukkapenkistä!

Teija kirjoitti...

Minna, kiitos samoin. Sama mulla, luonnonkivet on kauniita ja niistä on mukava tehdä kaikenlaista. ☺️

Maatuska, näinhän se on, mikään ei oo ikuista. 😉 Kiitos.

Sirkku, kiitän! Viiruhelpi ei nyt ole ihan parhaimmillaan ku juolavehnä meinaa vallata sen, mutta se on komea heinä kyllä! Kun vaan pysyis siinä missä pitäs 😅