Ennennäkemätön luonnonoikku!

Viime kesänä kävin eräällä pihalla tekemässä pienimuotoista pihaneuvontaa ja siellä kasvoi ihan valtavan iso Pihta. Sitä en enää muista, että mikä Pihta oli kyseessä, mutta tosi vanha ja pitkästä toistakymmentä metriä korkea.

Ja mikä kummallisinta, näytti että siinä juurella kasvoi vieri vieressä pienempiä Pihdan alkuja, oli metrisestä 2-3 metrisiin. Niitä näkyy sekä yllä olevissa kuvissa että alhaalla...

Nämä uudet alut lähti sen ison Pihdan alimpien oksien kärjistä ylöspäin. Oksat meni ihan maata myöten ja jonku kumman syystä ne latvojen kärjet oli lähteneet taipumaan ylöspäin ja jokaisen alaoksan nokasta kasvoi uusi puu! Täytyy sanoa että mä en koskaan ennen ole törmännyt tämmöseen, en ole edes tiennyt, että puut vois näin käyttäytyä!

Siellä sen näkee, uudella puun taimella ei ole omia juuria, vaan se kasvaa isomman puun oksan latvasta. Aika jännä! Onko kellään tälle selitystä? Ja nuo kaikki uudet alut oli siis sellaisia. Pihtapensas, vois melkein sanoa!
 

Pakkasta ja aurinkoa

On se niin mukava nähdä tuota aurinkoakin välillä. Monta viikkoahan se meni harmaudessa, eikä oikein mitään jaksanu tehdäkään. Mutta ei silti mieli ole liiaksi kevääseen päässy, seimenpusseista oon pysyny visusti erossa, en edes ajatuksissa ole vielä niihin kajonnut. ;) Tällä hetkellä mulle riittää, kun saan nauttia auringosta, iltaruskosta, kuurasta ja kaikesta siitä kauniista minkä tuo pakkanen saa auringon kans aikaan. Paitsi että hiihtämistä mä vielä kaipaan...sitä ei ole päässy liiaksi harrastamaan.

Lunta ei edelleenkään ole riittävästi. Saa varmaan melko monille kasveille heittää hyvästit tämän talven jälkeen. Pakkasta tieten enimmillään meidän seudulla ollut n. 25 astetta, toivottavasti se ei silti olis tappanut kovin paljoa. Jääpolte joulun aikaan teki kyllä varmaan sitäki enemmän tuhoja. Kukkasipuleista ei varmasti tarvi odottaa mitään, luulen kyllä vahvasti että ne paleltu melko hyvin, kun ehtivät lähteä kasvamaan. Alppiruusujen lehdetki roikkuu kyllä siihen malliin, että kylmää on...

Nurmikolla tallustellessa lumen paksuus on vain 5 cm, aikasempina vuosina samaan aikaan lumen määrä on ollut lähes puoli metriä. Arempia ruusuja kävin jo vähän peittelemässä, potkin lunta päälle pikkusen paksumman kerroksen. No nähtäväksi jää mitä tästä tulee.
Se hyvä puoli tässä on, että jänikset ei ole tulleet pihalle nyt ollenkaan. Niillä kait riittää tuolla metässäkin syötävää sen verran, ettei tarvi omenapuihin koskea. Tosin tässä meidän nurkilla pyörii kettukin, oon sen iteki nähny muutaman kerran. Pitää tieten seki jäniskantaa kurissa.
Varmuuden vuoksi silti pitää nyt käyä omenapuut maalaileen taas koivutisleellä tai oksasuojalla. Syksyllä laitettuna sen teho ei riitä ihan koko talveksi.

Hoitolainenki saatiin täksi viikoksi. :) Mukava lenkkikaveri mulle ja kissoista varsinki Tessu tykkää Katasta. :) Puskee ja kehrää, mutta Kata pelkää, kun on saanu joskus Kisun tassusta kuonoonsa. Tosin vähän laiskanpulskea koira tää kyllä on, lenkillä saa vetää perässä... vaan itellehän se on sitäki hyödyllisempää ;) Ilme kertonee kaiken!? :D

 Havumuurikin on niin paljaana, Rohtokataja on kyllä vaaravyöhykkeellä...sen ei luvata talvehtivan kuin III-vyöhykkeellä. 4 talvea se tässä on mennyt, mutta aina lumen suojassa ollu turvassa. Samoin kivimuuria myöten roikkuvat laakakatajat saattaa vähän kärsiä. Kivien välistä taas pukkaa keltamaksaruohoa, se ei taida olla moksiskaan. Aika hauska se on talvellaki noin vihreänä, jännä nähä keväällä miten sen käy.

 Ja mikä parasta, uuden kameranki sain hankittua. :) Järkkäriä ensin vähän haaveilin, mut hinnan takia nyt päädyin Canonin powershot G15 malliin. Siks näitä kuvia nyt on näin monta. Piti testata makro kuvien ottamista, ihan kivoja tällä saa. Entisellä mallilla ei oikein tarkennus enää toiminut, oli päässy jotain roskaa objektiivien väliin ja naarmujaki siinä on. No ja on tämä muutenki ominaisuuksiltaan huomattavasti entistä parempi, nyt kelpaa taas. Kohteita ei vaan ole kovin paljoa tähän aikaan vuodesta, mutta antakaapa olla ku kevät koittaa, sitten puskee kukkakuvia joka tuutista ;)

Vähäluminen Loppiainen, havukasvit ja alppiruusut suojaan!

Lunta saatiin ripaus juuri ennen uuden vuoden aattoa. Melkein vietettiin musta joulu, aattona satoi vähän, mutta joulupäivänä taas suli pois. On kyllä ollut niin lauhaa, että luontoki näyttää olevan vähän sekaisin, niinku nyt varmaan monestakin paikkaa on saanut lukea.
Jouluruusu pukkas kukkanuppua ennen joulua jo, tuohon kasvu sit pysähtyi. Pakkasta on ollu parin asteen tietämillä, välillä nollassa, eikä lunta ole suojana nimeksikään. Toivottavasti sitä saadaan lisää, ennenkuin tulee kunnon pakkaset.

"Tete a tete" narsissit lykkää kasvua parin sentin lumikerroksen läpi. Hassua, minkälaisia sitkuttelijoita!

Alppiruusut ja Atsaleat näkyy pärjäävän toistaiseksi ihan hyvin. Nuppuja on molemmissa. Ja jos lunta ei paljoa tule lisää, niin huputtaa joutuu melko pikaiseen, ettei pääse kevätaurinko niitä kärventämään. 

Tästä huputtamisesta ja suojaamisestakin sain kesällä lisää kokemuksia. Eräs mies kertoi kasvattaneensa vuosia alppiruusuja, muistaakseni hänellä oli niitä jo useampi kymmenen erilaista. Eikä koskaan aiemmin ollut suojannut, kuin vuosi sitten syksyllä vasta ensimmäisen kerran. Kaikille alppiruusuille oli rakennettu ympärille puiset kehikot, joiden päälle oli laitettu säkkikankaasta suojat. Ja suojat oli siis laitettu paikalleen jo syksyllä. Ja huonostihan siinä oli käynyt, lähes kaikki alppiruusut oli kuolleet, ilmeisesti homehtuneet syksyllä liiallisen ilmankosteuden takia. 

Kannattaa siis muistaa, että suojia ei saa laittaa paikalleen, ennenkuin maa on varmasti jäässä. Sen voi kyllä huoleti jättää Tammi-Helmikuun aikana tehtäväksi hommaksi, pakkasta ne ei niinkään hätkähdä, vaan sitä Maaliskuun aurinkoa. Aurinko lämmittää liikaa ja saa kasvit haihduttamaan. Ja kun juuristo on jäässä, lehtien kautta haihtuu liikaa nestettä ja kasvi kuivuu ja kuolee. Ja tämä estetään huputtamisella.

Japaninmarjakuusi ruskettaa neulaset osittain talven ajaksi, mutta vihertyy kyllä taas kevään tullen. Tällekään kevätauringolta suojaus ei liene pahitteeksi.

Viiniköynnökset on nyt ensimmäistä kertaa talvehtimassa taivasalla. Pakkasharsoon kyllä kiedoin syksyllä, mutta jotenki kummasti se on purkautunut auki. Tainnu joku puutarhuri olla vähän huolimaton harson kiinnityksen kans. Jännä nähdä miten selviää. :)

No siinä kokonaiskuvaa lumitilanteesta. Aika heikkoa on, ei tuosta suojaa ole, kun pakkaset iskee. Saapa nähä kaikki muutkin syksyllä istutetut sipulikukat, voi olla että iso osa niistä on taas menehtynyt liian lauhan syksyn takia. 

Vaan toisaalta helpompaa, kun ei tarvi ite palella. Jospa se kevätkin tulee vähän nopeampaa ;)

Valoa kohti mennään!

Joulutunnelmaa

Niinpä se tuo aika menee, ettei huomaakaan. Ei ole joutanut Karolinan haasteeseenkaan tarttumaan, mutta toivottavasti siellä on muita innokkaita bloggaajia, jotka on jaksaneet päivittää.

Mulla on jouluvalmistelut vielä ihan vaiheessa, leipomiset puolivälissä ja lahjajutut kaikki hoitamatta. Siivoukset on onneks tehty, joten se ressi nyt vähemmän. Ite en jaksanu siivota, vaan palkkasin toiset siihen hommaan. 

Joulutunnelmaa on viritelty kovastikin, sen myötähän se joulumieli tulee. Pitää osata välillä ottaa vähän rennomminkin ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Viime kesä oli niin kiireinen, että nyt mä yritän vähän ottaa takas ja säästellä itteä. ;)

Kynttilöitä on polteltu ahkerasti. Kynttilän jalkoja on löytyny kirppareilta ja sisustusputiikeistakin...tuo kenkä tuli vastaan eräillä messuilla, oli niin nätti että en voinu kävellä ohi. Sopis munki jalkaan ku nakutettu, ku ois vaan pari sille...

 Joulukukkien suhteen oon vielä malttanu mieleni. Ainoastaan tämä ihanan pinkki joulutähti piti ostaa. Amaryllis kukki jo kukkimisensa ja heitin sen nyt kyllä surutta roskiin. Tuskin saisin kukitettua sitä enää kolmatta kertaa.

Keittiön lamppukin vaihtui kynttiläkruunuun. Ja siihenkin löytyi mukavaksi lisäksi Rose-valoköynnös, silloin kun ei tule poltettua kynttilöitä, on kuitenkin tuo valoköynnös kiva lisä. 

Luultavasti mun bloggaamiset on tämän vuoden osalta nyt tässä. Ens vuonna taas jatketaan. 

Rauhallista joulun aikaa!

Amaryllis otti varaslähdön

 Eipä olis ollu tällä viime vuotisella amarylliksellä kiirettä. 7.11 kuvan tietojen mukaan oon tuon kaivanu kaapin uumenista ja istuttanu uuteen multaan. Monesta paikkaa oon lukenu ja kuullu, että istuttamisesta kukintaan kestää viikkoja ja meinasin että jos se nyt jouluksi ehtis kuitenkin.

No siinä se nyt, eipä sillä menny kun 2 viikkoa että aukasi kukat. :) Meillä on tieten vähän liian lämmin sisällä, olis pitäny olla joku viileämpi tila, jossa ois voinu sitä pitää. Kastellut en ole kertaakaan istuttamisen jälkeen, joten liikaa vettäkään se ei ole saanut. Mutta kaunishan se on joka tapauksessa. Onhan tuo jo ensimmäinen adventti ensi sunnuntaina. Hankitaan jouluksi taas uusi. :) Ja pääasia että sain nyt kukkimaan sen uudestaan, ei ole aina onnistuneet nämä uudelleen kukittamiset.

Kuusi kuvaa kesästä - haaste

No tulipa mulleki aihetta päivittää blogia, tosin jo varmaan viikko sitten tämän haasten sain. Mä sain tässä niin hyvän idean, tilasin itelleni joulusiivouksen tekijät joulukuulle ja mullehan tuli kamala kiire saada talo siihen järjestykseen, että voivat ylipäätään siivota täällä! :D Koko viikkon on menny siihen, siksi nyt ei oo tullu tätäkään päivitystä aikasemmin. 

Eli haasteen tehtävä on siis valita 6 kuvaa viime kesästäa, aihe vapaa. Haaste tuli Satupuutarha-blogista, kiitän! :)

Ja täytyy myöntää, että oli mahdottoman vaikea valita vain 6 kuvaa, otin vapauden tehdä 6 kuvakollaasia ;) Aihepiireittäin kuitenki... Tähän kesään on mahtunut niin suuri määrä tekemistä ja menemisiä. 

Nyt mulla ei ole aavistustakaan kuin monelle tämä haaste on jo mennyt, en ole joutanut lukemaan blogeja pitkään pitkään aikaan. En siis nimeä mitään blogia, napatkaa mukaan jotka käytte, mukava ois kyllä nähdä muitenki kesäkuvia!

Äitienpäivänä 3 sukupolven hyppelyjumppaa trampoliinissa...kesä ja jäätelö kuuluu kyllä ehdottmasti yhteen, samoin kuin uintikin. Nyt kun nuorinkin on jo 4 vuoden, uskaltaa lähteä yksinkin käyttään niitä uimassa. Kolme vanhinta ovat käyneet uimakoulun ja jokainen nyt osaa jo ainaki jollain tavalla uida. 

 Puutarhakutsut aloitin keväällä, siihenpä suurin osa mun kesästä meni. Oli taimien hakemista, lajittelua, pakkaamista, kuskaamista, pihakäyntejä, suunnitelmia, kutsujen lisäksi. Nyt vähän mietinnässä, miten ens vuonna jatketaan...maatilan puolella valmistumassa aika iso laajennus ja voipi olla että mua tarvitaan siellä jatkossa enemmän, luultavasti nyt kutsujen pito jää jopa kokonaan pois. Vuodenvaihteen jälkeen, kun saadaan tuo uus puoli nyt ensin käyttöön, selviää enemmän. Tosin harmittaa kyllä jos joutuu jättämään, kutsuilla oli niin mukavaa, tapasi niin paljon uusia ja mukavia ihmisiä! Heitä kyllä tulee ikävä, jos näin käy!

 Kesäkuun alku ja omenapuun kukinta, ensimmäinen sellainen ihan kunnollinen!

 Juhannus! Kesän kohokohta...

 Kiviportaat, luonnonkivet ja Mongolianmaksaruoho

 Ja mikä parasta, pääsin toisenkin kerran lentelemään tuonne yläilmoihin, vähän isommalla lentokoneella. ;) Muutama otos siltäkin reissulta...paikalliset saattaapi tunnistaakin, mistä kuvat on. Ens kesänä lähen juhannuslennolle, kauppareissulla kerran lentäjällekin jo alustavasti vähän varailin, jos ilmat sattuu vaan oleen kohillaan. Jäin koukkuun!

No haasteen ulkopuolelta, ensilumi on satanut ja sulanut toista kuukautta sitten. Nyt taitaa olla pysyvät maassa. Pitää aina tämäki tieto päivittää, sitä aina tulee katottua aikasemmilta vuosilta. 7.11 maassa kävi ihan ohut hahtuvakerros parin päivän ajan, mutta toissa päivänä sitä satoi nyt kunnolla. Jouluahan tässä kovasti ootetaan, heti tuli tunnelmaakin kun saatiin lunta. 

Vähäksi näyttää jäävän Marraskuun päivitykset, mutta ei tämä kokonaan hiljene. Vielä on ainakin yks aihe takataskussa, joka pitäs lisäillä, kunhan aika taas antaa myöten. Alkuviikko vielä menee paikkojen järjetelyssä, erinäisiä romunurkkauksia ja paperipinoja pitää selvitellä ja hävittää. Aika kova homma valmistella talo siivoojille, sanonpa vaan! ;)  Mut onpahan ainaki jouluksi puhasta, jos ei muuta!

Puutarha talviteloille...

Sinnepä se kesä meni.

Toisaalta kiva kun saa nyt levähtää, mutta toisaalta taas niiiin tylsää, kun ei ole enää pihalla tekemistä. Ei taho tulla lähettyä ulos ollenkaan, kun ei ole syytä lähteä. Lenkillä tosin oon käyny aina jonku kerran viikossa, mut

muuten ei paljoa tule pistettyä nenää pihalle.

Tämmösen pienen nappisilmän kans me otettiin tuijotuskisa yks päivä. Yks meijän pojista on innostunu ruokkiin lintuja ja seuraamaan niitä, ja siinä käy pari oravaakin samalla syömässä. On kyllä sulosia, niiden leikkimistä jaksais seurata vaikka kuin pitkään.

Perennapenkkejä en yleensä siivoile syksyisin, mutta nyt Kurjenmiekkojen kohdalla tein poikkeuksen. Noita lehtiä on niin paksusti, että ne näyttää olevan hiirille erittäin mieluinen paikka tehdä talvella pesää. Nyt kahtena viime talvena siellä on myllästetty, ja viime talven jäljiltä tuohon penkkiin tuli homettakin jonkin verran ja Rönsyakankaalet hävis sen takia melkein kokonaan.

Sama ongelma on yleistä myös päivänliljoilla. 

Nyt otin sitten sakset käteen ja leikkasin kaikki lehdet pois. Eipähän enää saa hiirulaiset siitä suojaa, menkööt muualle talvehtimaan.

Omenapuille virittelin rungonsuojat paikalleen. Lisäksi tuo pikku-isäntä kulki vieressä pensselin kans ja "maalaili" puita oksasuojalla. Se on osoittaunu kahtena viime talvena jo toimivaksi keinoksi pitää jänikset loitolla puista, joten mennään nyt tämäki talvi niin. En laita siis verkkoja ollenkaan. 

Muutamia sipaisuja oksiin ja runkoon sinne, tänne...samoin maahan voi ripsutella pensselillä pisaroita, jossa tietää olevan myyriä ja hiiriä. Toimii.

´Merveille´-ruusun latvapistokkaatkin on juurtuneet molemmat. Ihan elävät silmut niissä näyttää olevan, ja kun tämä nyt tämmönen pistokaskoe oli, niin kaivoin tietenki juuretki tuolta purkista varovasti näkösälle ja kyllä sinne niitä oli kehittyny. Kuvaa en hoksannu ottaa. Taimipurkit kaadoin kompostin kupeeseen kyljelleen, niin ettei vesi jää niihin seisomaan, siinäpä saa talvehtia. Maahan en siis kaivanut niitä, enkä upottanu sen kummemmin. Lumisuoja saa riittää. Ja jos ei selviä, niin sitten ei selviä. Mutta pitäis kyllä mennä näinkin.

Koko kesän on myös Tyrnit ollu autokatoksessa oottamassa istutusta. Ja nyt kun en sitä multakuormaa koko kesälle saanu, en saanu myöskään istutusaluetta niille valmiiksi. Joten hätäratkaisuna istutin ne tuonne kasvimaalle, toiseen kasvulaatikkoon. Samoin tökkäsin siihen viereen Lamohietakirskan taimet ja loput kukkasipulit mitä jäi myymättä. Voipi olla, ettei mun kasvimaalla kasva ens kesänä juurikaan porkkanoita tai salaattia... ;)

Lämmin syksy on sekoittanut narsissit! Nämä on jonku pääsiäisen jäljiltä istutettuja, luultavasti viime keväänä laitoin ne maahan, kun niissä oli vielä kasvu kuitenki kesken ja lehdet ihan vihreitä. Nyt ne on lähteny ennen aikojaan kasvuun ja pukkaa uutta alkua tuolta! Jos tässä ei saada lunta ennen joulua, luultavasti narsissit kukkii sit just jouluksi! Hoh!

Etupihan toisenki puolen nurmikon reuna saatiin valmiiksi veljen ansioita, syysloman aikana. Nyt on koko etupiha kunnossa sen osalta. :)

Siinä se, mitä jäi jäljelle mun kasvihuoneesta. Senki purkaminen meni näin myöhään...ei koko kesänä ehtiny siihen panostaa. Pitäs tuikata tuli nurkkaan jossain vaiheessa, tai kuskata ne tuosta pois...uuden rakentaminen jää ens kesälle.

Pensaspioniki ehti nyt pudottaa lehdet pois ennen talven tuloa. Tämä tuleentuu yleensä tosi myöhään, saattaa olla täydessä lehdessä vielä lumien satamisenki aikoihin. Uutta kasvua on tämän kesän aikana tullu ihan mahottomasti! Ja uusia, vihertäviä silmuja on ens kesää aatellen tosi paljon...luultavasti myös kukkia on ootettavissa huomattavasti enemmän.

Ja nyt mulla ei enää ole mitään tekemistä tuolla pihalla. T'ästä se alkaa taas piiitkä ootos kevääseen...jos entiset merkit paikkansa pitää, näen jo ennen joulua unia keväästä ja lumien sulamisesta...

Vaikka vois kyllä tulla sitä lunta jo, nii ei olis näin synkkää ja pimeää....kirkastus tuo maisema.