Viljelykiertoa mansikkamaalle

Tuomet on kukassa ihan just, alkaa olla keväinen luonto kohta parhaimmillaan. Monesti tuomen kukinnan liittää koulujen loppumiseen, ainaki näillä meidän korkeuksilla, tuomi tuoksuu lomalta! 

Ja hyvällä tuurilla sitä riittääki sinne asti, 2 viikkoa on vielä lasten kesälomaan aikaa.

 Purppuratuomi aukoo jo ensimmäisiä kukkia, mä tykkään tästä enemmän kuin perinteisestä, noiden lehtien punertavan sävyn takia. Eikä tähän tule tuomenkehrääjäkoi tekemään villapeittoa, niinkuin tavalliseen tuomeen tahtoo tulla.

No viime kesän sairastelujen takia jäi mansikkamaan uusiminen välistä. Nyt oon pari riviä kiskonu niitä irti. Talikolla kaivanu loput ylös mitä ei muovien repimisen yhteydessä lähteny ja sen jälkeen pääsi uskollinen mantis jyrsintähommiin. Käytettynä tuon jyrsimen hommasin jo vuosia sitten, ja edelleen toimii verrattoman hyvin! On just näppärän kokonen, kevyt käsitellä ja hirmu tehokas kokoonsa nähen. 

Muutama säkki uutta multaa lisäksi. 

Mansikkaahan pitäis uusia 5-6 vuoden välein, ehkä kotipuutarhassa menee vähän pidempäänkin. Mutta maa väsyy, tiivistyy ja kasvustoistaki loppuu voima. Kyllä näistä vielä satoa tuli, mutta marjat oli jo aika pieniä. Se pääsato jäi aika vähiin. 10 vuotta ne onki ollu jo samalla paikalla, joten korkea aika on vaihtaa toiseen kohtaan vähäksi aikaa. 

Käännän nyt vihannesten ja mansikoiden kasvupaikat toisinpäin. Tilasin ihan uudet mansikan taimet ja istutan ne noihin kasvulaatikoihin. Vanhat kasvustot hävitän polttamalla. Jonku verran niissä oli jo hillakuoriaisia ja marjoihin tahto tulla haarmaahometta. En viiti sen takia niitä säästellä, enkä ota edes rönsytaimia niistä talteen. 

Kylvän näihin nyt hernettä suurimpaan osaan, sillä on hyvä maanparannusvaikutus. Herne on typensitojakasvi, eli kerää juuristoon semmosia mikrobitoimintaakin vilkastuttavia typpibakteerinystyröitä, joista sitten syksyllä ja talvella se typpi vapautuu maaperään ja on seuraavana kesänä taas uusien kasvien käytettävissä. Juuristo on myös aika vahva ja syvä, parantaa maan laatua senki puoleen.  Ja ihan parasta niissä on tietenki ne herneet, niitä mä voisin syyä litroittain joka päivä! Eri juttu on sitte se mitä maha niistä tykkää...

Vähän matkaa kylvin myös salaattia ja kehäkukkaa. Ja istutin muutamia samettikukkiakin, laventelin ja yhden sitruunamelissan erottamaan eri lajit toisistaan. Jos vielä kylmiä öitä lupailee niin vedän pakkasharsot tuohon suojaksi. Mutta ainakaan nyt ei näyttäs olevan enää näkyvissä. 

Ja mun vanha jo vähän romu stigakin saa vielä pari kertaa palvella ihan kunnolla, sen jälkeen se joutaa osa-aikaeläkkeelle. Saan viimeinkin nyt uuden leikkurin, aika mahtavan sellaisen...ja palailen sen tiimoilta myöhemmin asiaan. 

Narsissit kukkii nyt kaikki. Ja leviävät hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Perinteiset keltaiset on kyllä levinneet mutta näiden vähän erikoisempien leviämistä ootan innolla. Tulppaaneihin en enää jaksa innostua, ne ei meillä menesty. Maa on liian savista ja märkää syksyisin, että ne tahtoo mädäntyä. Narsissit kestää huomattavasti paremmin. 

Ja nyt me lähetään päiväksi powerparkiin lasten kans, mukavaa sunnuntaita teille muillekin! 

Kasvihuoneeseen

Viidakko sai olohuoneesta väistyä ja siirsin kaikki kasvit nyt kasvihuoneeseen. Enää pari kylmää yötä lupaa, sitten näyttäs lämpenevän. Taimet oli venähtäny jo toista metriä pitkiksi, osa oli jo niin honteloita, että pikaisesti piti saada ne omille paikoilleen kasvamaan. 

Aina se tuntuu yhtä ihmeelliseltä, että keväällä ostetuista muutamista siemenpusseista tulee hetkessä tämmönen määrä vihreää! 

Pari muutaki tulokasta, positiivareiden kautta kodinkukilta tilatut Taiga - kärhöt. Oli niin ihanan näköset kukat, että en voinu vastustaa...

Samettikukat aukoo jo nuppuja, niitä laittelin seinustalle ja laitan kasvimaalle kunhan uskaltaa. 

Picolino kurkuissa on jo viiden sentin mittasia minikurkkuja ja muissakin jo kovasti kukkia. 

 

Suklaakirsikkatomaattia ja noita minikurkkuja istutin tuommosiin kangassäkkeihin, joihin laitoin biolanin turvemullan. Näistä tuli ihan hyviä kokemuksia jo viime kesänä, joten päätin lisätä yksittäisten ruukkujen määrää. Ja onhan nuo kivan näköisiäkin. 

Toiselle reunaa tuli ihan biolanin kasvusäkit, ne on toiminu hyvin joka vuosi, kun oon niissä kasvatellu. Keskellä avomaankurkku nuupahti heti, en tiiä mikä siinä meni pieleen, oisko katkennu juuresta. Täytyy käydä puutarhalta hakemassa avomaakurkkujen taimia lisää. Ne ei oikein edes itäny nyt kunnolla. 

Toisella reunalla tomaateilla on Kekkilän luonnonmukaisia kasvatussäkkejä. Näitä mulla ei ole ennen ollut ja sainkin ohjeeksi nyt lisätä kasteluveteen tomaattilannotetta jonkun viikon kuluttua, kun ovat kunnolla kasvussa. Näissä ois paikat neljälle taimelle, mutta mun silmään nuo näyttää kyllä pieniltä niin monelle tomaatille, että laitoin vain 2 aina yhteen säkkiin. Ja osassa sitten lisäksi basilikaa. Ahtaaksi kävis kasvutila jos ois noin lähekkäin istutettuna. Nyt on hyvä seurailla ja testata kummat säkit toimii paremmin, toivotaan että molemmat ois yhtä hyviä. 

Ja nyt vaan sitten ootellaan, kun malttais, aamulla ensimmäisenä pitää hipsiä yöpaitasilleen ulos kahteleen, että mitenkäs täällä nyt jaksellaan...😄 

Vihertää

Niin vaan selvittiin takatalvesta ilman paleltumisia ja nyt alkaa kivikkokukat jo kukkia sipulikukkien lisäksi. Parin päivän sateiden jälkeen tuoksu on ihanan keväinen. Nyt vaan loppuviikko on ollu niin kiireinen, ettei ole pihalle ehtinyt. Muutamia kuvia kuitenki kävin napsimassa teidän iloksi.

Valkovuokko

Kaukasianpitkäpalko

Sammalleimu

Ensimmäiset narsissit ja idänsinililjat

Nurmikko kasvaa jo kovaa vauhtia. Leikkurinki hain katokseen, ens viikolla täytyy leikata. 

Etupihan pensasryhmän kivireunan purin alkuviikosta pois, siistin soran ja pensaiden juurilta rikkaruohot ja sammalet pois. Kasasin kivet nyt vähän paremmin takas paikoilleen, sain vähän korotettuakin tuota. Puolet kivistä oli jo ihan painunu maan sisään, ei näyttäny enää hyvältä. 

Ja viime kesänä kasvihuoneessa olleet kasvusäkit tyhjensin ja muokkasin pintamullan sekaan pensaiden alle, sekä lisäksi reilusti kalkkia. Jos nyt vähän kasvu paranis ja päädyn ruusutkin jaksais kukkia. Kelpaa nyt ainaki muuten katella kun siistiytyi niin paljon. 

Ja tänään me käytiin Leimun kans ihan ensimmäistä kertaa näyttelyissä 😊 saatiin arvosanaksi EH, ja ollaan siihen tyytyväisiä. Pikkusen meinas kehässä nurmikolla olla tyttökoirien houkuttelevia hajuja ja ei nyt aivan parasta käytöstä herralta nähty...

Mut muuten meni niin hyvin! On meillä kaunis koira! 

Kuva: Silja Heikkinen

Takatalvi

Niinhän se nyt kävi niinku säätiedot lupas, lunta tulee. Jouluruusut ehti just avata osan kukista, mut nämä taitaa pienet pakkaset ja lumet kestää.

Lamoherukalle tais käydä köpelösti, ehti kasvattaa jo niin isot lehdet että paleltuuhan nämä. Eipä ole ennen käynyt näin, jännä nähä kasvattaako uudet tilalle kuin nopeesti, vai kärsiikö ihan kunnolla? Melko sitkeä tapaus on kyllä muuten.

Nurmikkoa ei kohta enää näy, koivutkin ehti hiirenkorvalle osittain. Perennoja suojasin kuusen havuilla, jospa niistä olis vähän apua. 

Jos tämä rautatieomppu kärsii niin sitten harmittaa! Ihan viittä vaille kukassa oli ennen pakkasia...

Pensaiden raivauksia

 Viime viikon ja tämän päivän aikana oon urakalla leikannu pensaita. Kaikki koivuangervot, suurimman osan pensashanhikeista ja norjanangervoista leikkasin alas, n. 5 cm tapille. Osalle niistä ei ole ikinä vielä tullut tehtyä alasleikkauksia ja monet olikin jo keskeltä ihan kuolleita. Pensaat ei tosiaan katoa tuolla leikkauksella, vaan ne uusii ja loppukesästä on taas nätit pensaat tilalla. 

Portaista 1/3 oli jo joutunut kaatuneiden angervojen alle, nyt näyttää huomattavasti siistimmältä. 

Rautatieomenapuun leikkasin myös tänään. Se olis pitäny tehä jo aiemmin, mut ei ole joutanut. Silmut on jo tosi suuret, melkein auenneet. Kukkanuputki lähes näkee jo. Hullua kun huhtikuussa jo ollaan tässä vaiheessa! Miten se tuntuu, että joka kevät nyt muutaman vuoden aikana, on jotenki ollu erilainen kuin ennen...

Kesäpikkusydän on nuppuja täynnä, saa nähä viekö loppuviikolle luvatut pakkaset ja lumisade nämä kokonaan. 

Eilen grillailtiinki jo ensimmäisen kerran 🙂

Ja tänään kulottelin viiruhelpeä, niinku aina joka kevät. Kulottaminen on kyllä yks kevään parhaimmista hommista.

Ja kirjokevättähdet kukkii jo ihan kunnolla, nämä nousee aina yhtä yllättäen. 

Kasvihuoneessakin on jo kurkkuja ja tomaatteja kasvamassa. Osa toki vielä sisällä olohuoneessa, jos sattuu liian kylmiä öitä, niin ei kaikki taimet häviä. Mutta ainakin toistaiseksi tuo lamppu on pitäny lämpötilaa sopivana, ei ole olleet moksiskaan siirrosta. 

Ja tuohan tuo tunnelmaa. Ihana kun viimeinki on taas päässyt kunnolla pihahommiin, ei millään meinais malttaa jättää hommia kesken ja lähteä nukkuun, tekis mieli saada kaikki kerralla valmiiksi...

Kevät etenee

Aurinko on sulatellut lumia hiljalleen, ihania ilmoja ollut nyt! Taimet kasvaa sisällä kohisten ja niillä loppuu kohta tila. Vielä on liian kylmät yöt, että vois siirtää ulos, täytyy jonku aikaa koittaa pärjätä näin.

Maan pinta on vielä ihan jäässä, paria kohtaa lukuunottamatta. Ei näy krookuksia, ei tulppaaneja vielä missään. Alppiruusulle tein kunnon kohopenkin, se alkaa olla kohta sula. Ja hyvä niin, niissä nimittäin on nyt paljon nuppuja. Kaunis kukinta luvassa alkukesäksi. 

Jotenki tosi hitaasti katoaa nuo lumet. Yöpakkaset sen kait tekee, aamuisin on aina kestohanget niillä vähillä lumilla mitä vielä on. Jos satais vähän vettä niin se auttais enemmän... Kisun kans toissa päivänä ihmeteltiin yhessä tuota lumen määrää. Sais ne jo häipyä! 

Onneksi kaupasta saadaan vähän helpotusta tähän, ensimmäinen satsi orvokkeja hankittu. Ja niiden kaveriksi nostin sisällä venähtäneet narsissit ilahduttamaan tulijoita ja menijöitä. Molemmat kestää muutaman pakkasasteenkin, annan olla ulkona yötäpäivää. 

Mukavaa pääsiäisen aikaa!