sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Viljelykiertoa mansikkamaalle

Tuomet on kukassa ihan just, alkaa olla keväinen luonto kohta parhaimmillaan. Monesti tuomen kukinnan liittää koulujen loppumiseen, ainaki näillä meidän korkeuksilla, tuomi tuoksuu lomalta! 
Ja hyvällä tuurilla sitä riittääki sinne asti, 2 viikkoa on vielä lasten kesälomaan aikaa.
 Purppuratuomi aukoo jo ensimmäisiä kukkia, mä tykkään tästä enemmän kuin perinteisestä, noiden lehtien punertavan sävyn takia. Eikä tähän tule tuomenkehrääjäkoi tekemään villapeittoa, niinkuin tavalliseen tuomeen tahtoo tulla.


No viime kesän sairastelujen takia jäi mansikkamaan uusiminen välistä. Nyt oon pari riviä kiskonu niitä irti. Talikolla kaivanu loput ylös mitä ei muovien repimisen yhteydessä lähteny ja sen jälkeen pääsi uskollinen mantis jyrsintähommiin. Käytettynä tuon jyrsimen hommasin jo vuosia sitten, ja edelleen toimii verrattoman hyvin! On just näppärän kokonen, kevyt käsitellä ja hirmu tehokas kokoonsa nähen. 


Muutama säkki uutta multaa lisäksi. 


Mansikkaahan pitäis uusia 5-6 vuoden välein, ehkä kotipuutarhassa menee vähän pidempäänkin. Mutta maa väsyy, tiivistyy ja kasvustoistaki loppuu voima. Kyllä näistä vielä satoa tuli, mutta marjat oli jo aika pieniä. Se pääsato jäi aika vähiin. 10 vuotta ne onki ollu jo samalla paikalla, joten korkea aika on vaihtaa toiseen kohtaan vähäksi aikaa. 

Käännän nyt vihannesten ja mansikoiden kasvupaikat toisinpäin. Tilasin ihan uudet mansikan taimet ja istutan ne noihin kasvulaatikoihin. Vanhat kasvustot hävitän polttamalla. Jonku verran niissä oli jo hillakuoriaisia ja marjoihin tahto tulla haarmaahometta. En viiti sen takia niitä säästellä, enkä ota edes rönsytaimia niistä talteen. 

Kylvän näihin nyt hernettä suurimpaan osaan, sillä on hyvä maanparannusvaikutus. Herne on typensitojakasvi, eli kerää juuristoon semmosia mikrobitoimintaakin vilkastuttavia typpibakteerinystyröitä, joista sitten syksyllä ja talvella se typpi vapautuu maaperään ja on seuraavana kesänä taas uusien kasvien käytettävissä. Juuristo on myös aika vahva ja syvä, parantaa maan laatua senki puoleen.  Ja ihan parasta niissä on tietenki ne herneet, niitä mä voisin syyä litroittain joka päivä! Eri juttu on sitte se mitä maha niistä tykkää...

Vähän matkaa kylvin myös salaattia ja kehäkukkaa. Ja istutin muutamia samettikukkiakin, laventelin ja yhden sitruunamelissan erottamaan eri lajit toisistaan. Jos vielä kylmiä öitä lupailee niin vedän pakkasharsot tuohon suojaksi. Mutta ainakaan nyt ei näyttäs olevan enää näkyvissä. 


Ja mun vanha jo vähän romu stigakin saa vielä pari kertaa palvella ihan kunnolla, sen jälkeen se joutaa osa-aikaeläkkeelle. Saan viimeinkin nyt uuden leikkurin, aika mahtavan sellaisen...ja palailen sen tiimoilta myöhemmin asiaan. 


Narsissit kukkii nyt kaikki. Ja leviävät hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Perinteiset keltaiset on kyllä levinneet mutta näiden vähän erikoisempien leviämistä ootan innolla. Tulppaaneihin en enää jaksa innostua, ne ei meillä menesty. Maa on liian savista ja märkää syksyisin, että ne tahtoo mädäntyä. Narsissit kestää huomattavasti paremmin. 



Ja nyt me lähetään päiväksi powerparkiin lasten kans, mukavaa sunnuntaita teille muillekin! 


6 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Ihanan hempeät narsissit viimeisessä kuvassa. Meillä uusittiin mansikkamaa viime kesänä, siirsin taimet maasta laatikoihin enkä ole katunut, 99% taimista selvisi talven yli, nyt vain odotellaan satoa.

Minna / Hiidenkiven puutarhassa kirjoitti...

Voi, miten ihana narsissi viimeisessä kuvassa <3 Mikähän mahtaa olla lajike? Mukavaa alkavaa viikkoa!

Teija kirjoitti...

Katja, kiva kuulla että mansikat pärjää hyvin niinkin. ☺️

Minna, se on joku perhosnarsissi mut valitettavasti lajikelappu on joutunut hukkaan, eikä netin syövereistäkään löydy samaa. Kiitos samoin sinne!

puutarhurintytär kirjoitti...

Järkevän tuntuisia puutarha touhuja siellä ja kaunis kukinta alkamassa.Narsissit myös minua ihastuttivat.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Ihanat narsissit. Mansikkamaata saa uusia tuon tuosta, tai ainakin kunnostaa.

Teija kirjoitti...

Puutarhurintytär, kiitos. Välillä pitää koittaa olla järkeväkin. Mulle käy monesti niin, että alotan yhtä hommaa, hoksaan toisen ja kolmannenki, ja äkkiä onki innostuksissa jääny 10 eri hommaa kesken, eikä tiiä mihin suuntaan repiäis seuraavaks...

Kukkaiselämää, kiitän. Niin saishan sitä, oon vaan ollu vähä laiska hoitaan tuota. Parempi ku laittaa kerralla nurin ja uuen nii saa hyvän. 😉