Epäkohtia ja epäonnea

Jopa nyt on saatu lämpöä ja aurinkoa! Kyllä tämä puutarhuri nauttii siitä. 

Rautatieomenapuu on ihan viittä vaille kukassa.

Tosin elämää varjostaa ja pihahommia hidastaa tällä hetkellä mun katkennut solisluu. Lenkitin koiraa pyörällä, liian kiire oli ja niinpä sitä pätkähettiin sarvien yli selälleen tielle. Joku isompi lintu pyrähti vierestä lentoon ja Leimuhan sai sätkyn ja nykäs minut nurin. Parin kuukauden toipuminen eessä, toivottavasti nyt menee hyvin, eikä tuu takapakkia enää enempää. Pikkusen meinaa olla mulle hankalaa tämä hias tahti, ku tottunu toisenlaiseen. Vaan eihän se auta, kiireet loppu kertaheitolla. 

Mut reppana koira, ku se tajus että nyt kävi huonosti. Se pysähty samantien ku lensin ja pari päivää sen jälkeen aina sisällä ollessa kulki joka paikkaan mun perässä ja nuoli jalkoja, ihan ku se ois pyytäny anteeksi. ❤

Onneks on jo isot lapset, niiltä oon saanu apua pihahommissa. Kitkeminen käy yhelläki kädellä mut kottikärryjen lykkääminen ei 😃 Kasvihuoneeseen saatiin taimet parin tutun nuoren avustuksella, ja osa on vielä postin matkassa tulossa. Ihan perinteisiä paprikaa, kurkkuja, tomaatteja ja kirsikkatomaattia laitoin. 

Haapavedeltä koulutilan puutarha saa hyviä ja isoja taimia, luomua tietenkin. Paprikoissaki oli jo suuria raakileita. Ei tarvi syksyyn asti oottaa että saa satoa. 

Ja herkkuhetkiin tietenki vähän mansikkaa, valmiista amppelista sai jo heti maistiaisia. 

Kasvimaakin saatiin tyttären kans kuntoon, herneet näyttää itäneen jo ja salaatinkin taimet pilkistelee just ja just mullasta. Aika perusporkkanoilla, punajuurilla, salaateilla ja herneillä mennään taas tämäkin kesä.

Aukeshan nuo tulppaanitki viimein. Tämän enempää en syksyllä niitä istuttanutkaan, kun ne tahtoo aina taantua. 

Pilvikirsikat peitty tänään valkoiseen kukkaloistoon, noita puita mä rakastan! Melkeinpä kauneimmillaan tämä piha on näin keväällä, kun kaikki isoimmat puut kukkii. 

Purppuratuomikin on viimein kasvanut näyttävän kokoiseksi, se on mun toinen lempipuu.

Tämän penkin reunasta kupsahti melkein kokonaan vaaleanpunanen kaukasianpitkäpalko. Siitä oisin tykänny kyllä, mut sillä on tosi huono kyky kilpailla rikkakasveja vastaan, joten kaivoin loputki pois ja istutin tilalle vaaleanpunaista lapinakileijaa. Se pärjää paremmin ja on saman värinen, mut vähän korkeampaa mikä ei kyllä yhtään haittaa. 

Siniset akileijat söi hiiret. Kuopat vaan oli jäljellä ku lumet tuosta suli. Onneks olin siirtäny sitä toiseen paikkaan varalta jemmaan, joten sain osittain sen paikattua. Ja tämähän leviää siemenistä tehokkaasti, joten ei huolta. 

Kalastuskausikin alkoi pojilla ja heti ensimmäisen reissun jälkeen saatiin pari lohta savustaa. Kyllä se maistuu niin hyvälle taas pitkästä aikaa. Mulla on tuon nuotiopaikan päällä vaan yksinkertanen ritilä ja muistaakseni halpahallista ostettu edullinen savustuspönttö. Hyvin pelaa! :)

Ja tätähän tämä aina tahtoo olla, poikien pyörät lojuu millon missäkin, bensakanistereita on siellä täällä...ei pysy järjestys vaikka kuin koittaa puhua 😉

Tokmannilta löytyi kohtalaisen edullisesti isot hortensiat portaille. Nämä on kyllä ihanat! 

Aikani kuluks putsailin myös lyhdyistä talven jäliltä moskat pois laseista. Jotaki pientä puuhastelua kärsii vähän tehdä, mut kovin suuriin hommiin ei ole virtaa. Mut onneksi kelit on nyt olleet näin ihanat, on saanut aikaa kulumaan pelkästään käveleskellessä ja riippumatossa maatessa. 

Kottikärryt oottaa tyhjentäjää, tästä on hyvä jatkaa! 

Mukavaa viikonjatkoa, vastoinkäymisistä huolimatta!