tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kuivan ja kuuman paikan kasveja

Vuosia tuskailin autotallin vierustalla olevan istutusalueen kans. Multaa siinä on tosi vähän, kasvualusta on lähes kokonaan hiekkaa ja soraa, ja aurinko paahtaa aamusta iltaan. Alkuun tuntu, että ei siinä viihdy mikään, paitsi rikkaruohot. Kasveja kuoli ja piti vaihtaa, en enää edes muista mitä kaikkea siihen on kokeiltu. Mutta nyt vihdoin ja viimein se alkaa näyttää hyvältä ja on kasvanut umpeen.


Ihan alkujaan istutin siihen nuo kääpiövuorimännyt ja sammalleimua, ne mahtaaki olla ainoat alkuperäset kasvit tuossa. Kivillä on jonkun verran koitettu pengertää tuota niin, ettei ihan kaikki multa valuis aina sadeveden mukana pois. 
Nyt siinä kasvaa ajuruohoja, laakakatajia, rikkoja, kissankäpälää ja hopeatoppoa. Kissankäpälän ja hopeatopon oon antanu kylväytyä ja levitä sinne missä tykkäävät olla. Hauskasti kyllä sopivista kivien koloista ne nousee. 

Pari purppurakeijunkukkaa siihen on ihme kyllä myös asettunu. Valkokukkainen ajuruoho on noiden kans ihan superihana pari! 


Kissankäpälän kukkanuput on ihan oikeastiki kissan käpälän näköset.


Vanha juurakon pala sopii kans kivasti tuonne kivien ja kasvien sekaan. Isorikon valkoiset kukinnot erottuu kivasti tummempaa taustaa vasten. Etualalla violetti harmaa-ajuruoho on ollu tämän penkin pelastus. Se kasvaa niin tiiviisti mattona maata myöten, että ei anna rikkaruohoille tilaa. 


Muutama mehitähti sitkuttelee... Kutistuu vuosi vuodelta. 


Penkin ylälaitaan on ilmestyny pikkunen kuusi ihan itestään. Sen aion antaa kasvaa mutta pidän leikkaamalla pienenä. Yks pienoinen ruusujuuriki koittaa selviytyä kuivuudessa kuusen takana. 


Kauhean vaikea koittaa kuvata ja saada siistejä kuvia. Tuota törkyä kun on joka paikassa, sais aina tunnin pari siivota ja järjestellä, jos meinais saada edustuskelpoisia kuvia. 😅 Vaan sitten mietin, että elämäähän tämä vaan on, kun on poikia ja mopoja ja pyöriä ja kaikenlaista touhua. Tikkaat on kyllä isännän jäliltä, lapset ei katoilla kiipeile, eikä meillä pieniä kiipeileviä lapsia enää olekaan. Joten mitäpä tuosta vaikka välillä elämä näkyykin. 



10 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Kasvit ovat oikealla paikallaan, kun viihtyvät ja nyt ne ovat mitä ilmeisimmin valikoituneet oikein.
Kyllä on tosiaan kuumaa ja kuivaa. Meillä on annettu vähän vettä kaikkein kuivimpien paikkojen perennoille, etteivät aivan henkeään heittäisi.
Mukavaa kesän jatkoa sinulle 🌸

Teija kirjoitti...

Näin on, taas totean että luonto on viisaampi ku ihminen.
Kastella kyllä saa, joka paikka pölisee. Jospa saatais välillä sadettakin, ettei ihan kaikki kuivu pystyyn.
Ja kiitos samoin sinne 😊

Navettapiika kirjoitti...

Elämä on.....vaikkei meillä oo isäntää nuarempia kotona, saa kiärrellä kuvates yhtä sun toista. (Osa on toki omilta jäliiltä, mutta niitei lasketa.) Kuiva ja paahteenen paikka on haastava. Hyvät kasvit oot siihe löytäny. Ajuruahoon tutustuun vasta pari vuatta sitte ja hyväksi havaattin.

Kruunuvuokko kirjoitti...

Kissankäpälä on ihana. Sitä kasvoi ennen mökkisaaressamme, mutta nyt se on sieltä kadonnut.
Onneksi paahteisille ja kuiville paikoillekin löytyy omat kasvinsa.

Teija kirjoitti...

Eipä tietenkää omia sotkuja lasketa 🤭 on tämä välillä yhtä arpapeliä näien kasvien kans, vaikka kuin yrittää valita semmosia joiden pitäs menestyä.

Teija kirjoitti...

No onpa harmi jos sitä ei enää siellä kasva. Löytäsitkö siemeniä jostain, sehän lähtee kylväytymällä leviään aika hyvin. Jos saisit sillai sen saareen takas 😊

Maatuska / Selätön puutarhuri kirjoitti...

Mukava kun saa onnistumisen tunteita, kuten sinä nyt tuon hankalan kuivan paikan kanssa.
Mulla olis kans hakusessa kuivalle, aurinkoiselle paikalle kasveja, mutta pitäis löytyä vähän korkeampaa sorttia.
Elämän pitääkin näkyä! Muutenhan tulee tunne että asutaan jossakin näyttelykodissa, kaikki tavarat tip top paikoillaan. Ymmärrän senkin, että joskus olis kiva saada kuvia, missä ei näy mitään ylimäärästä, myös itsestä tuntuu siltä :)

Minna / Hiidenkiven puutarhassa kirjoitti...

Nätti kivikonpätkä! Ei haittaa elämän näkyminen kuvissa. Meiltäkin jos yrittää ottaa yleisnäkymiä, niin aina jossain näkyy vähintäänkin lasten jäljiltä leluja, usein myös puutarhatyökaluja ja ämpäreitä. Kiva oli saada vinkkejä kuivalla ja paahteisella paikalla viihtyvistä kasveista. Oma kivikkorinnekin on vielä osittain siinä "kokeillaan, menestyisikö tämä" -vaiheessa. Kissankäpälä pitää pitää mielessä, jos jostain tulisi vastaan siemeniä tai taimia. Kangasajuruoho siitä kuoli viime talvena, mutta rinteen juurella oli kivien väleissä selvinnyt pari pientä myttyä, joten saavat sitten kasvaa siellä. Ei sinulla sattuisi olemaan vinkkejä superkuivalla ja varjoisalla paikalla ison pihdan juurella viihtyvistä kasveista? Rönsyansikka ei siellä pärjännyt. Ei tarvitsisi edes rikkaruohojen kanssa kilpailla, kun nekään eivät siellä menesty :D

Teija kirjoitti...

Maatuska, näinhän se on, elämistä vartenhan sitä pihaa tehdään, niinku taloki. On tässä oppinu jo löysäileen siisteyden suhteen muutenki 😉 tuo isorikkohan on korkeaa ainakin sillon kun kukkii. Se näkyy tykkäävän kasvaa tuossa.

Minna, kiitos 😊 kattelin tässä että et varmaan ihan hirmu kaukana asu meiltä, ajele joskus päiväkahville, niin saat taimia mukaan. Sekä tuo kissankäpälä että harmaa-ajuruoho on levinneet tuohon soralle, siitä saisit kyllä viiä mennessäs. Kangasajuruoho on ronkelimpaa, se tahtoo välillä kuolla mullaki.

Saana kirjoitti...

Kivalta näyttää. Minulla olisi kasvualustat etsinnässä. Nyt on aika keväällä alkaa laittamaan puutarhaa kuntoon. Vihdoin ja viimein, on sitä odotettukin. Näistä onkin kiva saada inspiraatiota.