Kivimuurin korjausta

Aikoinaan itkumuuriksi nimetty, pihan korkein kivimuuri on sortunu aina jostain kohti nyt muutaman viime talven jälkeen. Viime kesänä purin yksinäni siitä parin metrin pätkän pois ja ladoin kivet uudestaan. Isompaan remonttiin en yksinäni ryhtyny, sen verran painavia on nuo suurimmat kivet, että tarvi oottaa apuvoimia tämänki kans.

Nyt otettiin veljeni kans toiselta puolen vähän pitempi pätkä muuria auki. Poistettiin jälleen yks liian suureksi kasvanu kääpiövuorimänty, kun niiden juuret on liian voimakkaat ja ne tuonne puskee kivien väleihin ja liikuttelee kivet pois paikoiltaan. 

Männyn juurakko oli valtava ja tosi sitkeästi kiinni! Ja niinku kuvasta näkee, kivet on tippumispisteessä tuossakin...ihan sikinsokin sekaisin jo.

Mullat lapioitiin penkin ylälaitaan,  pohjia kaivettiin auki n. 10 cm ja laitettiin sinne tilalle mursketta. Kankaatki ois ehkä ollu paikallaan, mutta ei tullu nyt laitettua. 

Melkosta palapeliä oli kasata kivet takaisin. Välistä tuntu, että ei ne passaa enää mitenkään päin, muutama kivi piti hakea uusia ja hankalan mallisia viiä pois. Ei käytetty mitään sidosaineita, muuri on alaosasta reilut puoli metriä leveä ja kapenee sitä mukaan, kun kerroksia tulee lisää. Pienempiä kiviä käytettiin välillä kiilakivinä muurin keskellä, niin sai siitä tarpeeksi tukevan.

Vaan siinäpä se nyt on taas pystyssä. Jos pysyis seuraavat kymmenen vuotta nyt kasassa. Viherpeukaloille on kasvitilaus vetämässä, siilikuusen ja kääpiökatajan tilasin tuohon tilalle. Havuissa haluan pysyä edelleen, ne kun passaa tuohon niin mukavasti. 

Ja ettei nyt liian helpoksi menis, niin alotettiin oleskelualueen laatoituksenkin purku ja korjaus heti perään. Tämäki on ollu asialistalla jo monta kesää, vaan sitäkään en ois yksin pystyny tekemään.  Tosin en oo tässäkään ite juuri mitään tehny, vähä seuraillu vierestä ja kitkeny rikkaruohoja ja levinneitä perennoja vähemmäksi. 

Lähtötilanne oli melko surkea...

Nurmikon ja laatoituksen välissä on luumupuu ja juurella tuoksukurjenpolvea. Neki oli ihan heinien peitossa, ja tuossa puun ja portaiden välissä ei kasvanu muuta ku rikkaruohoja. Kuorittiin siitä pinta pois kokonaan, laitettiin multaa ja tuettiin kivillä tuosta alareunasta. Pionin siirsin portaiden viereen, jotain kivaa aluskasvia pitäs keksiä sille kaveriksi. Jonkulainen reunanauha pitää upottaa nurmikon ja istutusalueen väliin, niin pysyy alue siistimpänä. 

Hyvällä mallilla nyt, jos huomenna sais tämänki valmiiksi. 

Ei kuulemma tarvi kuntosalista haaveillakaan puutarhahommien jälkeen, tuumas tämä mun työmies. =D  

Olipa urakka!

Valmista tuli tältä erää, pikkuveli mahtaa olla melko naatti tämän viikon jäljiltä! On se semmosen työn tehny, että oksat pois. 

Kuntan kaivuu metästä ja sen kuskaaminen tänne ei ollu mitään kevyttä hommaa, monta reissua piti käyä. Pari nuotiopaikalla ollutta koivupölkkyä laitettiin kuntan sekaan, ne kun rupes jo lahoamaan ja kasvaan kääpiä, niin eipä niillä viiti enää istua. Tuohon ne passaa ku nenä päähän. 

 

Muutama minikokoinen, alle 20 cm korkeita sinipiikkiputkiakin löytyi toisesta penkistä, jossa ne ei oikein viihtyneet. Ne siirsin tähän vähän aurinkoisempaan ja multavampaan paikkaan. En muista yhtään mikä tämä lajike on, pitäskö sen olla näin pientä vai johtuuko tuo koko väärästä kasvupaikasta.

    

Nyt tämä piha sulautuu luontevasti tähän ympäröivään metsään. Hoidettu piha-alue muuttuu vähitellen luontaiseksi metsämaastoksi, ilman, että missään näkyy liian selkeää rajaa missä on piha ja missä metsä. Tykkään ihan hirmusesti.

Yläpihalta saunalle lähtevän polun alkupäässä oli aikasemmin heinäseipäistä tehty portti, mutta se lahos poikki viime kesänä. Nyt kun hankittiin tuo betoniverkko, niin saatiin siitä leikattua 3 porttia ja laitettiin tähän yks niistä. Eihän tämä yhtä nätti ole kuin heinäseipäistä tehty, mutta kestävämpi varmasti. Pikkusen möyhennettiin humalan ja toisella puolen ruusun kasvualustoja ja lisättiin multaa niille. Paikka on niin kuiva, että kasvu on ollu tosi hidasta ainaki tänä kesänä. 

Ja tänään alotettiin "itkumuurin" korjaustyöt. Se on joka kevättalvi aina sortunut jostain kohti, pakko ottaa muuri alas ja tehä uuestaan. Kääpiövuorimäntyjä on poistettu tuosta jo kaks ja nyt lähti taas yks. Niillä on liian voimakkaat juuret, ne kaivautuu kivien väleihin ja liikuttelee kivet pois paikoiltaan. Otan nyt velipojasta kaiken hyödyn irti kun kerran sen töihin sain. Jospa ei tällä kertaa hiukset lakkais kasvamasta ( oli kuulemma niin rankkaa) , niinku aikoinaan kun oli näitä muureja alunperin rakentelemassa...

Ulkona sataa nyt sopivasti vettä, saa kuntta ja taimet kastelun taivaalta. 

Hauskaa viikonloppua! 

´Jens munk´ ruusukin aloitti kukinnan, 

kylläkin reilusti normaalia myöhemmin.

Uutta metsäpuutarhaan

 Täällä on muutama päivä painettu hommia ihan tosissaan. Tai tuo mun veli on tehny, minä ollu enemmän työnjohtotehtävissä. Saunan eteen polkujen risteykseen saatiin nyt viimeinkin tehtyä uusia istutusalueita vuosien pähkäilyn jälkeen.  

Vielä 5 vuotta sitten tässä samassa kohti oli raparperilehtilaatoista tehty laatoitus, hirsillä reunustettu käytävä ja isot pensas- ja perennaryhmät, mutta ne piti kaikki purkaa pois kun saatiin tuo uima-allas ajatus. Kaivurilla oli pakko päästä tekemään altaan pohjat, ei siis ollu muuta vaihtoehtoa. Yli 70 puskaa kannettiin etupihalle väliaikaispenkkiin ja tänään sieltä muutti viimesetki kasvit tänne takas. Muistan kuin mua harmitti hajottaa kaikki vaivalla tehty, oli se surkia näky sillon.

Toissa päivänä alotettiin kitkemällä rikkaruohot ja poistettiin pätkä nurmikkoa entisen hiekkalaatikon ja käytävän välistä. 

Alueen mallia ja reunuksia mietin jo viime kesänä, mutta mitään ideaa tai ajatusta ei oikein tullu mieleen. Hirsiä tähän aluksi meinasin, mutta niitä ei löytynyt tarpeeksi, joten päädyttiin sitten jälleen kerran luonnonkiviin. En piirtänyt suunnitelmaa, tehtiin vaan pätkä kerrallaan ja siitä se lähti muotoutuun. 

Olli kuskaili puoli päivää mönkkärillä kiviä, mä konttasin ja pyörittelin niitä paikoilleen. Isompien kivien nosteluun huusin sitä aina kaveriksi...ku oiski aina pihahommissa tämmönen kaveri niin jo hommat tapahtuis! 

Vanhoja joutilaita lankkuja keräiltiin tuolta sikalan pihalta ja niistä syntyi tämmönen tuoksuva lankkupolku. Oon tähän ideaan joskus netissä törmännyt, siitä asti kyteny mielessä että johonkin haluan tuommosen itellekin. Sahailtiin lankuista summissa jonkulaisia pätkiä, upotin ne tuonne kivituhkapolkuun, sekoittelin vähän multaa kivituhkan sekaan ja istutin violetti ja valkoista ajuruohoa sekaisin noihin väleihin. Ajuruohot kestää kävelyä jonkin verran ja tuoksuu kun niihin astuu. Tämä näyttää nyt jo aivan ihanalta, ei malta oottaa että nuo ajuruohot leviää ja täyttää lankkujen välit kokonaan!

 

Pihavalolle vedettiin samalla kaapeli alueen keskiosaan. Ostin tuon mustan lampun yheltä pihasuunnitteluasiakkaalta, he olivat laittamassa lamppua pois ja ihastuin siihen heti kun sen näin. Mikään nykyaikanen, moderni lamppu tähän ei ois sopinu sitten mitenkään. 

Istutusalueiden pohjalle leviteltiin kompostia, talikolla käännettiin se tuonne pohjamaahan ja n. 30 cm multaa siihen päälle. Lankkupolun kohalle kaivettiin syvempi kuoppa ja siihen istutettiin humalaa. Tuonne keskelle väliin tulee kunttaa, taakse taas istutuksia. Ihan koko alueelle en jaksanut istuttaa hoitoa vaativia kasveja, kuntalla on hyvä peittää maanpintaa. 

Pari vuotta sitten kaadoin tuolta metästä kelohaavanki, sekin me "istutettiin" tuonne keskelle. En tiiä oliko ihan hullu idea, mut aion noihin oksan tynkiin ripustella vielä jotakin, kunhan keksin mitä :D Toinen pätkä saa jäädä pötköttelemään maahan kuntan sekaan kiviä vasten. Kelon juurelle kaivettiin samalla isompi kuoppa ja täytettin mullalla. Siihen istutin elefanttiheinän ja pari soreahiirenporrasta. 

Tavallaan tätä on ollut helppo tehä, kun oon jonku vuoden jo säästelly, keräilly ja jakanu kasveja tätä kohtaa ajatellen. Mitään ei tarvinnu nyt ostaa, multakuormaki on oottanu viime kesästä jo tuolla pihan laidalla. 

Alppiruusu ´Pohjolan tytär´ siirty etupihan jämäpenkistä takas tänne. Lamohietakirsikat on olleet kasvimaalla tyrnien väleissä oottamassa lopullista paikkaa.

 Pähkinäpensaan alla kituneen jaloangervot pelastin tähän. Väriminttua, syysleimuja, verbenaa, sammalleimuja, ketoneilikkaa ja muutamia muita sain ystävältäni viime viikolla. 

Ainut mikä haettiin kaupasta oli tuo betoniverkko, josta tehtiin köynnöskaari humalalle. 

Rälläkällä leikattiin siitä sopiva suikale, harjateräksestä tehtiin 1,5m mittasia tikkuja, joilla kiinnitettiin verkko paikalleen. Vasaralla pätkittiin tikut maahan tuolta verkon silmien läpi ja ihan tukevalta tuntuu.

Humala me siirrettiin kasvimaan ylälaidasta. Ei ehkä ollut kovin viisasta sitä siirtää nyt ja noin isona, mutta jospa se siitä lähtis kasvamaan. Aika sitkeähän tuo yleensä on. 

Yksinkertainen ja helppo, mutta kaunis!

Huomenna jatkuu kuntansiirto, muutenpa tuo alkaa olla valmis. Ja ai että tykkään tuosta kokonaisuudesta! Kolmen päivän urakka, melkonen on muutos! Ennen kuva on viime syksyltä, ei tullu nyt otettua kuvaa alotuksesta just tuolta suunnalta. Tosin nyt siinä kasvoi vielä enemmän rikkaruohoja, kerkes ruohottua tuo putsattu alue uuestaan kesän aikana. 

Tästä on hyvä jatkaa, nyt nukkuun.