Paras ruusuni ikinä - haaste

Ensinnäkin hyvää ja parempaa uutta vuotta!  💓

Sain tämän ruusuhaasteen Navettapiian blogista jo aikoja sitten, mutta tää talvi aina tekee sen, että ei oikein ole inspistä kirjoitella blogia. Josko tällä olis sitten hyvä alottaa uus vuosi. Haaste on alunperin lähtenyt Kukka & Kaali - blogin Pauliinalta ja alla on haasteen säännöt.  Sen verran moni on tämän haasteen jo saanut, että en nyt haasta ketään.

"Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista. Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi. Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa. Haasta mukaan 3–5 blogiystääväsi. Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua."  

Haasteessa sai myös mainita sellaisia ruusuja, joiden kasvatus ei jostain syystä ole onnistunut, tai joita ei enää hankkisi itselleen, ja tähän mä haluan tarttua parilla sanalla vielä jutun loppupuolella.

Erilaisia ruusuja mun pihalla kasvaa noin parikymmentä, suosin ihan perinteisiä, omajuurisia pensasruusuja niiden kestävyyden takia. Ehkä kaikkein eniten tykkään hansaruususta, sen tuoksun ja pitkän kukinnan takia, mutta en sitä tässä nyt esittele enempää, se kun on niin tavallinen. Ja oon ruusuista tehny kesällä parikin postausta, toisen niistä voi käyä lukemassa vaikkapa tästä linkistä. 

Mut ranskanruusu ´Merveillen´ kukintaa ootan aina eniten. Sen väri on ihan mahtava, tumman viinipunainen, niin samettisen värinen. Hankin näitä 8 vuotta sitten kaks kymmenen sentin mittasta pistokastainta, jotka oli just ja just juurtuneet. Jännäsin muutaman vuoden, että kuin näiden kans käy, mutta ei ole ollut mitään ongelmaa talvehtimisen suhteen. Viime kesänä harmillisesti kerkes kukinta mennä ohi, ilman että tajusin ottaa yhtään kuvaa, mutta edellisekesältä onneks löyty pari kuvaa. Talvenkestävyys luvataan vyöhykkeille I-IV, me ollaan hiukan vielä pohjoisempana, V-VI vyöhykkeellä.  Tämä kasvaa ja kukkii ilosesti nuotiopaikan vieressä kivien koloissa. 

Toinen mun suosikkiruusu on Tarhakurtturuusu ´Jens Munk´. Tää on yks niistä ruusuista, jotka kukkii pitkään, heinäkuun puolivälistä syksyyn saakka. Kukan malli ja väri on ihana, ja pensaan kasvutapa on aika pysty, korkeus vajaa 2 metriä ja minusta tämä pysyy kohtalaisen hyvin siistin näkösenä. 

Kolmas ihastus on punalehtiruusun puolikerrannainen muoto ´Nova´. Lehtien punertava väri ja vaalean punaiset nuput ja kukat on vastustamaton yhistelmä! Tämä on nyös omajuurinen, V-vyöhykkeelle asti ainakin todettu talvehtivan. Kukkii heinäkuun alupuolella muutaman viikon, mut teki kyllä yksittäisiä kukkia elokuulle asti. Tämän hyvä puoli on se, ettei leviä ollenkaan. Pysyy hallitusti omalla paikallaa. 

Alla listattuna vielä muut mun puutarhan ruusut: 

Juhannusruusu

Juhannusmorsian

Suviruusu

Papulanruusu

Hansaruusu

Ruskelanruusu

Torniolaaksonruusu

Puistoruusu ´Ilo´

Tove Jansson

Wiljaminkeltaruusu

Kempeleen kaunotar

Köynnösruusu Pohjantähti

Tarhakurtturuusut: 

´Snow pavement´

´Louise bougnet´

´Scarlet pavement´

´Sointu´

´Sävel´

Ja sitten ne mitä en aio enää hankkia, on kaikki vartetut ja jaloruusut, en jaksa niien kans yrittää pelata. Ne ei ainakaan täällä meillä onnistu sitten millään. Oon kokeillut matalia maanpeittoruusuja ´The fairy´ja ´White cover´lajikkeita. Vuoden, pari ne meni, mutta koko ajan kutistu ja kutistu, lopulta kuolivat kokonaan. Viherpeukaloiden 2007 vuoden nimikkoruusun sain menemään viitisen vuotta, mutta sille kävi sama homma, pikkuhiljaa kutistu pois. Istutin kaikki kyllä suojaisille, lämpimille paikoille ja syvään multaa, suojasin talveksi ja siitä huolimatta eivät kestäneet. Johtunee liian savisesta, kylmästä pohjamaasta kaikista parannustoimista huolimatta. 

Alla viherpeukaloiden ruusu, joka kukki kyllä mahtavasti parina ensimmäisenä kesänä. 

Köynnösruusujen kans en myöskään oo onnistunu, oisin niin halunnut tuonne köynnöskaareen punaisen ruusun, kokeilin sinne Flammentanzia ja Sympathieta mutta ei niistäkään tullu mitään, kuolla kupsahtivat molemmat parin vuoden jälkeen.  Jompi kumpi niistä kukki yhen kerran, alla ikuistettuna pari kuvaa. 

Välillä se vähän tympii asua näin pohjoisessa, mutta eipä auta ku tyytyä noihin mitkä täällä pärjää. Ja juu, asuuhan moni vieläkin pohjoisemmassa. ;) Ehkä mä mummona muutan johonkin etelänlämpöön ja teen uuden puutarhan sinne missä kasvaa kaikki...

Joten omajuuriset, helpot ja kestävät ruusut on se mun pihan juttu. Onneksi sitä valikoimaa riittää niissäkin enemmän, kun pihalla on tilaa.