Hyvää pääsiäistä, ihanaa kevättä!

Niinpä tuo kevät näkyy tulevan ihan varkain! 

Mulla on menny suunnittelmat vähän sekasin, isäntä loukkas ittiään ja katkas kätensä vajaa 2 kk sitten. Siksipä ei ole täälläkään tullu edes käytyä moneen viikkoon, aika on menny kutakuinki sikalassa. Me on otettu murun kans ilo irti sikalointihommissa. Muru on mun kaverina, juoksee pitkin käytäviä ja peuhaa purukasassa, en meinaa välillä malttaa itekään tehä töitä ku ois vaan niin mukava myllätä ja leikkiä :D

Pihasuunnitelmien tekemiset jää tältä keväältä kyllä kokonaan nyt välistä, ei millään jouda joka paikkaan. Jos oman pihan sais pidettyä kunnossa, niin tyytyväinen oon. :)

Pääsiäiskukista on huolehtineet ystävät, piristää mieltä pitkäksi aikaa. 

Ja vaikka nyt meinasin etten yhtään siementä kylvä, niin pitipä se sittenki. Lapset toi synttärilahjaksi jokainen omat siemenpussit, pakkohan se oli sit kylvää ne. Ruiskaunokit jätin kokonaan kevääseen, mutta muita laitoin nyt osan purkkiin ihan lasten iloks, niin saavat seurata. Ainoastaan Sinivarjo tarvii näistä esikasvatuksen sisällä, muut voi kylvää suoraan ulos. 

Basilikaa kylvin myös, se on ainut yrteistä jonka oon aiemminkin saanu kunnolla onnistumaan, sitä tulee käytettyä ruuan laitossakin monesti. Ihan kestosuosikki meijän perheessä. Ja kyllähän tuolta alut jo pilkistää, ihan heti ei kuitenkaan taida ruokaan asti päästä. 

Tänä vuonna Avoimet puutarhat - päiväki näyttää olevan sellaseen aikaan että harkitsen nyt vakavasti että ilmotan omanki pihan siihen. Parina edellisvuonnakin mua on pyydetty mukaan, mutta ei ole ajallisesti passanut. Jos ja kun tuo isäntä vaan paranee kunnolla, niin sitten katon tilanteen uusiksi, mutta kovasti kyllä tekis mieli ilmottautua :) Oishan se kiva saada vieraita ja päästä jutteleen samanhenkisten ihmisten kans. 

Voi kun olis jo kesä, nyt meinaa sormia syyhyttää kun lumet käy vähiin! Viime yönä näin jo unta että oli koivut hiirenkorvalla, just niinku tässä kuvassa. 

Mitä sitä keksis?

Vai pitäs se jo blogiki päivittää, niin kait se ois aika siirtyä taas uudelle vuodelle. 

Täällä nyt vaan ei oikein oo tapahtunu mitään kirjoittamisen arvoista, aika rullaa eteenpäin niin hitaasti, jos kevättä aatellaan. En oo tilannu siemeniä enkä vaihtanu kukkamultia, en oikeen ees ajatusta uhrannu koko keväälle tai puutarhahommille. Sairasteltu on lasten kans, ennen joulua ja sen jälkeenkin, nytkin osa porukasta kuumeessa. 

No kait viherpeukalosta silti jotain on jäljellä, kun joulukuusi kuitenki kasvatti kerkät :)

Lunta on nyt viimeinki jonku verran, ehkä 15 cm, kun kävin käveleskelemässä pihalla. Taitais nyt vihdoinki olla ladutki tehtynä, ainakin koululla näytti olevan, pitäs käyä tarkistaan tuo valaistulatu. Hiihtämään ei ole vielä tähän päivään mennessä päässyt.

Syksyllä on jollaki puutarhurilla jääny hommat vähän vaiheeseen...kottarit on unohtunu hankeen, mahtaa olla roskiaki vielä kyydissä ;) Vaan kait ne sieltä keväällä löytyy... kiikku ei ehkä kovin tykkää hyvää kun seisoo tuolla lumen keskellä. 

Aurinkoki paisto tänään pitkästä aikaa ihan pilvettömältä taivaalta. 

Lapset on luistelleet ja laskeneet mäkeä, semmosta tavallista elämää... ja nyt on sitte blogissaki tammikuulle ainaki yks merkintä, palaan asiaan sitten joskus kun tulee sitä asiaa. ;)

Joulutunnelmissa

Pikkuhiljaa se hiipii meillekin... kynttilöitä tulee polteltua joka ilta tämän pimeyden vastapainoksi. Lunta on ihan hippunen. Jospa me saatais se valkea joulu vielä. 

Rauhallista joulunalusaikaa!

Kuusi kuvaa kesästä - haaste

Toinenkin haaste Pelaguulta - Kaaos kukkaruukussa :) Kiitos tästä, tämä on jotenki ihana, sai selata kesän kuvia ja palata tunnelmiin.
Tarkoitus siis valita 6 kuvaa viime kesältä, aihe muuten vapaa. Tosin kyllä tuntuu että kaikki kuvat on jo tänne laitettu mitä on tullu otettua...mutta eikai se haittaa vaikka on osin samojakin.

Kesä oli yltäkylläistä kukintaa kunhan alkukesän viileydestä päästiin, poikkeuksellisen monet kukat kukki yhtä aikaa, kun alkoivat kukkimaan...

Sateenkaariakin nähtiin melko monesti...

Kimalaiset oli kivoja kuvattavia ja niitä oli paljon, mutta vasta loppukesästä.

Uintireissut oli kesässä parasta, jos lapsilta kysytään ;)

Apulainen siivos viimesenä hommana mun kans kukkapenkkiä sen verran, ettei nyt hiirille jäis kovin paljoa pesäkoloja. Kyllä tästä neitistä vielä puutarhuri saadaan, niin kovasti on aina tulossa mukaan :)

Haaste lähtee eteenpäin seuraaville blogeille, määrää ei sanottu kuin monta pitää haastaa, olkoot nyt nämä kolme

Kruunuvuokko

Una

Selätön puutarhuri

Olihan se semmonen kesä. Viljat ei kasvanu ja osan sai kyntää suoraan peltoon. Joka paikassa seiso vesi. Jos ens kesä ois vähäsateisempi, toivossa on hyvä elää. Aurinkoa ei liikaa tänä kesänä saatu.

No ensilumi kävi täälläki, nyt on kaikki sulanu pois. Ei kyllä haittaa, mukavampi ajella autolla ku on sulat tiet ja sula auto ku aamulla lähtee...no ei vais, kyllä mulle hiihtokelitki kelpais ;)

Näin kaunista ehti olla parin päivän ajan...

Mökkilomallaki ehin piipahtaa pari viikkoa sitten, akkojen kans pidettiin ensin pienimuotoinen pikkujoulu ja jäin siitä yksinäni lomailemaan pariksi päivää, kyllä se tekee niin hyvää olla välillä ihan itekseen omien ajatusten kans ja ladata akkuja. Mä niin nautin kun ei tarvi huolehtia ihan kenestäkään muusta ku itestä ja voi mennä ja tehä ihan miten huvittaa. Ja kun tunnelma oli kohillaan, niin eipä sitä muuta lomalta enää kaipaa. 

Haasteita - Blogini tarina

Kiitos Pelaguun - Kaaos kukkaruukussa - blogista, oon saanut pari haastetta tässä, jos nyt niihin tarttuisin viimeinkin. 

Laiskan puoleinen oon nykyään blogin suhteen, niinku jo oon ollu vähän pidemmän aikaa...kiva että tulee haasteita välillä niin saa päivitettyä samalla. ;)

Ensimmäisenä Blogini tarina. Sen vois linkittää kait jotenki instagramiin, mutta minä kun en omista sinne minkäänlaista tiliä niin linkittämättä jää. Haasteen mukaan olis pitäny siellä jakaa tämä juttu...

Aloittelin blogin kirjoittamista vuodatuksen puolella, piti ihan mennä kattomaan että millon sinne ensimmäisen jutun oon tehny ja 2010 heinäkuussa näkyy olevan. Kommentit oon ottanu sieltä pois käytöstä, kun roskapostia tuli niin valtavat määrät, joten niistä ei ole enää mitään havaintoa. 

Haasteessa oli tarkoitus laittaa haaste eteenpäin ensimmäisille kommentoijille, mutta enhän minä osaa sanoa niistä alkuajoista. Mutta täällä Bloggerin puolella ensimmäinen kommentoija on ollut Minna - Mama´s Gareden blogista :) Jos Minna et ole tähän vielä vastannut, niin oleppa hyvä! 

Kommentoijat ja lukijat tuo oman lisänsä blogin kirjoittamiseen, ainahan se piristää kun saa vastakaikua omille ajatuksille, ja saa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muiden kanssa. Osasta blogikavereista oon saanut ihan oikeitakin kavereita, mm. blogi-tapaamisilla on tullut tutustuttua muihinkin bloggaajiin paremmin ja mikäs sen mukavampaa :) 

Tervetuloa myös uudet lukijat, näkyy teitäkin tulleen tässä syksynkin aikana! 

Puutarhan rakentaminen, sen edistyminen ja vinkkien jakaminen oli mulla se alkuperäinen ajatus, minkä takia blogin kirjoittamisen aloitin. Ensimmäinen juttu käsitteli lähtötilannetta, mikä täällä pihalla oli. Ihan metsästä raivattuun pusikkoon rakennettiin v. 2007-2008 ja siitä lähti pihanki rakentaminen. Mukava itekin seurata ajassa taaksepäin, mitä kaikkea on tullu tehtyä ja miltä piha on eri vuosina näyttänyt. :) Eli kait jonkinlaista päiväkirjan pitoakin tämä on, eihän niitä asioita ja tapahtumia muuten muistaisi. Bloggerin puolelle oon siirtynyt siinä vaiheessa kun vuodatuksen omistus muuttui, 2012 vuoden lopulla. Sillon katosi harmillisesti iso osa kuvistakin, mitä oli tullut blogiin laitettua. 

Merkittävimpiä taitekohtia blogissani ei taida sen kummemmin olla, blogin punainen lanka on minusta pysynyt koko ajan samana. Alkuun tietenki innostus oli kova ja juttuja tuli heti monta viikossa, nyt tulee päivitettyä huomattavasti harvemmin. Eikä tässä enää niin tule samalla tahdilla tehtyä, mm. taimikasvatukset, joulusipulikukkien istutukset ja muu piipertäminen on jäänyt elämästä pois. Sillon kun lapset oli pieniä, oli enemmän aikaa olla kotona ja tehdä omia juttuja, mukava oli harrastaa ja yrittää kasvatella kaikenlaista siinä lasten ohella. Nykyään taas tuntuu ettei aika taho riittää enää kovin monimuotoiseen puutarhurointiin. 

Blogin nimesin silloisen lempikirjani mukaan, F.H. Burnett - Salainen puutarha. Siitä kirjasta kait alunperin mulla ehkä on syntynyt jotenkin tämä viehätys puutarhan hoitoon, kirjaa on tullut luettua vielä aikuisenakin monet kerrat. 

Kaikenlaista on tullut kokeiltua ja kasvateltua, väliin menty kantapään kauttakin ja opittu uutta. Haasteen jätän nyt omalta osaltani tähän, niin pitkä aika mennyt siitä kun haasteen sain, varmaan jo niin moni on tähän vastannut. Ja jos nyt pitää jossaki itseä kehua, niin kahtokaapa tätä!  Anopinkieli lykkää kukkavartta, enpä ole tätä ihmettä vielä eläissäni nähny. Joten kait se on viherpeukalo tallella edelleen kuitenkin ;)

 

Haasteen kysymykset kopioituna vielä tähän nähtäville 

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

(ps. valitettavasti bloggeri jättää tuon ohjetekstin nyt noin pieneksi,pahoittelut, toivottavasti saatte selvän.. :)

Täällä ollaan...

Hengissä siis, vaan ei oo pihalla tullu käytyä kunnolla ainakaan kuukauteen :D 

Harvinainen syksy, ei ainuttakaan sipulikukkaa ole tullu istutettua, aika menee nyt ihan kaikkeen muuhun ku pihahommiin...tai no jaa, kyllähän mä yks päivä nykäsin etupihalta nuo kiiltotuhkapensaat kaikki juuresta poikki, vaan ei sen enempiä ole joutanut. Sikalaa on tullu pestyä ja possuja hoidettua, siihenpä se suurin osa ajasta menee, kun lapset on koulussa. Nyt kun pitää olla "oikeissa töissä" nii ei jotenki inspiraatio riitä enää pihahommiin. ;) Kait mulla on tullu vähä joku kyllästyminen tuohon puutarhurointiin, kun oli tuo kesäki nii huono. Ei innosta nyt yhtään. Mutta oon antanu itelle vapauden olla innostumatta, siinäpähän tuo piha pärjää ihan hyvin ilman muaki. 

Tässä on yks mun lellikeistä ;) Ei ihan näin pieniä yleensä meillä ole, mutta nyt tuli muutama poikkeustapaus.

Tänään kyllä ois aikomus käydä leikkaan kukkapenkeistä nuo päivänliljojen ja kurjenmiekkojen lehdet pois, ja vähän jotain muutakin. Yleensä en oo tehny syksyisin penkeille mitään, mutta sen seurauksena on sitte tullu talvella hiiri- ja myyrätuhoja niin paljon, kun niillä on otolliset pesäolot tuolla isojen lehtipehkojen alla. Aattelin että parempi nyt hävittää ne pois sieltä, jos ei sitten ois hiiriä niin paljon. Nyt ku on syysloma ja lapset kotona, tulee iteki oltua enemmän kotona. Jos nyt vihtis touhuta pikkusen enemmän täälläki. 

Iltaruskot on ollu mahtavia nyt muutamina päivinä. Ihan koko taivas loistanu punaisen kirjavana, kuvat on yhen iltalenkin aikaan otettu, ihan vaan kännykän kameralla. Kunnon kameralla ois varmaan saanu vielä parempia, tunnelmaan pääsee näistäkin. 

Ja kanatki sai uuden kodin, pääsivät semmoseen paikkaan jossa oli yks kana ja kukkoki ennestään, kuulemma hyvin ovat sopeutuneet. Eipä täällä sen kummempia, tavallista elämää.

Pihahommia sateessa...

Eilen sain nyt polkua ja portaita pidemmälle. Tähän pisteeseen pääsin, ennenku sade ylty niin kovaksi, että piti lopettaa. Kivituhkaa on pohjalla perustuksena, sen päällä hirret ja sepeliä väleihin. Malliksi asettelin liuskekiviä askelmienkin väliin, mutta taitaapi tulla liian sekava ja jätän ne kuitenki pois. 

Kanaset on kuopsutellu tuon metänpohjan mukavasti sekaisin...hupanen seurata niiden touhuja :D Siellä niillä päivät kuluu, munatki löytyy aina yhden ja saman puun juurelta, ei ne enää häkkiin muni ollenkaan. Pitäs vaan löytää niille talveks joku paikka, tai hävittää pois kokonaan. Ei kukaan haluais ottaa niitä? Helga, Helinä ja Pörrö, heltan pituuden mukaan tunnistaa yksilöt omikseen ;)

 

Ja onhan täällä vielä muutamia muitakin syyskukkia piristämässä, tosin melko ankeaksi on mennyt yleisilme, mutta onhan tuo syksy jo melko pitkällä... perhosia ei ole juuri näkynyt koko kesänä, nyt vasta niitä on tullut enemmän. 

 

Keli on harmaa, niinku kuvasta näkyy. Kunnon ukonilmaki saatiin pari tuntia sitten, vettä tuli ku saavista kaatamalla. Ei tee mieli pihalle tänään. Ehkä vois tehdä pikasiivoukset ja suunnistaa kuntosalille. Kisuki osaa ottaa elämän rennosti, harvoin näkee kisua tässä asennossa nukkumassa, ihan on niinku hymy suupielessä ;)