maanantai 13. elokuuta 2018

Heinäkuun muistoja, metsäpuutarhaa ja muuta mussutusta

Blogi-inspiraatio on ollut hukassa viime aikoina. Sairasloman takia ei saanut kesä- ja heinäkuussa oikein mitään aikaseksi, eikä oikein ollut muutenkaan innostusta kirjotella. Toisaalta ihanan rento kesä ollut kaikesta huolimatta, kun oli pakko levätä, ei tullut stressattuakaan niin. Makoilin päivät pitkät, napostelin kasvimaalta ja kasvihuoneesta syötävää, ja otin aurinkoa. Ainaki ite oon kyllä nauttinut lämpimästä kesästä! Kasvimaalla kaikki onki kasvanu kyllä superhyvin, tosin on niitä joutunu kastelemaan, mutta lämpö teki kyllä hyvää. Herneistäki tuli miehen mittaisia, ikinä ei oo ollu näin mahtavat herneet! :D 



Punajuuret ja porkkanatki on viihtyny hyvin, samoin tuossa alla vielä kesäkurpitsaa. Siitä oottelen vielä ensimmäistä satoa.



Samoin kasvihuoneessa kaikki on kasvanu kohisten. Ovet ja ikkunat on saanu tähän asti olla yötäpäivää auki, ja vettä on kulunut kyllä kannuittain joka päivä. Avomaankurkkua on tullut jo niin paljon, että ensimmäinen kurkkusalaattisatsiki on tehtynä. Tomaatit tulee syötyä lähes suoraan tuolta, ei malta sisälle asti mennä syömään, ne on niin hyviä. 




Pelargoniaruukku toimii ovistopparina, niin ei pääse tuuli paiskomaan ovea... 


Talven yli kituutelleet pelargoniatki kukkii lähes kaikki. Kyllä kannatti näitä talvi varjella ja hoitaa. :)



Levittelin pelakuuruukut nuotiopaikan ympärille, siinä niitä on voinu ihastella samalla kun on istuttu iltaa. Tulta vaan ei ole uskaltanu kovin montaa kertaa sytyttää, on ollut niin kuivaa.



Pikkuhiljaa oon päässy taas töihin kiinni, solisluu paranee hyvää vauhtia eikä näytä jäävän mitään pahempia vaivojakaan, käsi toimii taas niinku ennenki. :)
Ja kappas kummaa, heti kun lupa tuli käden rasittamiseen, niin lähdin hakemaan pellolta kivikuormaa. Metsäpuutarhaa oon parina päivänä koittanu väkertää. Tämmöset lamput taiteiltiin isännän kans heinäseipäistä, lampunkannoista ja kukkaruukuista, niin näkee pimeälläkin kulkea. Ja mä kyllä niin tykkään noista! Mies ku on sähkömies koulutukseltaan niin osaa tuommoset tehdä ja asentaa itse. 




Ylin lamppu olikin valmiiksi jo kivien keskellä mutta tänne alemmas aloin rakentelemaan kivistä istutusaltaita ja muureja. Kunttaa laitan suurimmaksi osaksi ja aina sinne tänne väleihin erilaisia metsäpuutarhaan sopivia kasveja, kotkansiipeä, kalliokieloa, kuunliljoja, sormivaleangervo yms. Suurimman osan saanki siirrettyä iteltä muualta päin pihaa. Jotain erikoisempaa ois vielä hakusessa, pientä kivaa, ehkä yllättävääkin...saas nähä mihin suuntaan tämä nyt lähtee muotoutumaan. 





Leikkimökin takaseinän viereenkin tulee kuntta, noiden kivien keskelle istutuksia.


Mitään selvää suunnitelmaa en ole tähän tehnyt, teen sitä mukaan kuin hyvältä tuntuu ja alkaa näyttämään, pala kerrallaan. Jotta tässä sitä puuhaa riittää koko syksyksi. Tavoitteena olis saada ainakin nyt tuo toinen reuna valmiiksi ja istutettua, ja jos aika ja jaksaminen riittää niin tämä metsän puoli myös. Mutta ei nyt passaa hoppuilla, kunto romahti kyllä aika alas kesän aikana, ja sen kyllä vielä ainakin huomaa! Väsyttää ja lihaksia kolottaa aina päivän päätyttyä. 

Näillä mennään! Mukavaa viikkoa! :)


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Puutarhaa kauneimmillaan

Nyt on puutarha parhaassa loistossa. Illalla kiertelin ja kuvailin, oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä. 










Jokilaaksojen puutarhaseuran väkeäkin kävi meillä pihavierailulla, kyllä oli mukavaa 😊 1,5 tuntia hurahti ihan hetkessä jutellessa, ei ajankulua huomaa ku on samanhenkisten seurassa. Mun tutuilla ja ystävillä voi jo puutarhajutut pursuilla korvista pihalle, ku ei tähän aikaan vuodesta tuonne päähän oikein paljoa muuta mahu 😉 



Vaan kuivaa on edelleen. Mun ystävän kans viikolla kaiveltiin tuolla penkeissä ja putsailtiin, huomattiin samalla että, vaikka 2 päivää oli satanut ja sademittarissa oli 23mm vettä, maa oli 10cm syvyyteen kostea ja sieltä alempaa rutikuivaa! 😐 kyllä sais sataa viikon putkeen että kunnolla kastelis. Vaan eikai se auta ku mennä näillä mitä on. Onneks tuo pohjamaa on sen verran savista että pidättää kosteutta siellä ihan kohtalaisesti kuivanaki kautena. Ja pahimmassa paahteessa olevat kivikkokasvit ja havut pärjää vähemmälläki. 







perjantai 6. heinäkuuta 2018

Vesiaihe toiminnassa viimeinkin

Ympyräpenkin keskelle silloin alunperin tein suihkulähteelle paikan. Joku postaus siitä täälläkin on, mutta taitaa olla niin kauan aikaa sitten tehty ja siinä oli vielä se vanha patsaskin, nii tehdään nyt uus. 

Sähköjä oon tälle ootellu 4 vuotta ja nyt viimein isäntä sai asennettua siihen ulkopistorasian. 
Tuollainen saavi tuossa tosiaan on kivien alla ollut piilossa. Ihmeen vähän siellä oli mitään moskaa, kun tyhjensin ja pesin sen, vaikka monta vuotta on ollut putsaamatta. Ei näyttäny olevan edes levää. Kivet ilmeisesti tuossa päällä suojaa sen verran hyvin ja kun tuo on maahan upotettuna, niin ei pääse vesikään niin lämpenemään. 



Mukulakivien väleihin laitoin silloin aikoinaan rantakiviä koristeeksi, niiden katoamista oon vähän ihmetellyt, ajattelin lasten kuskanneen ne leikkeihinsä, mutta sieltähän ne löytyi kaikki saavin pohjalta :D Oli valuneet kannen pienistä rei´istä saaviin. 

Pumppukin oli tallessa autotallissa ja edelleen toimiva, joten virittelin sen puutarhaletkun avulla tuohon ja saatiin sammakko toimintaan. Eli pumppu saaviin, letku kannen reiästä ylös ja patsaaseen kiinni. Samat vanhat kivet kannen päälle ja niillä piilottelin myös kaikki letkut ja siinä se. Ei ole monimutkanen homma, eikä tähän huku pienetkään lapset kun ei käytännössä ole näkyvää vettä kuin tuo, mitä sammakon suusta tulee. Vesi lirisee kivien välistä samantien takaisin saaviin.


Minusta tämä on niin söpö! ❤ Ja sinänsä helppo tehdä ja hoitaa. Ja kuitenkin kuuluu semmonen pieni lorina, veden ääni vaan kuuluu puutarhaan. Vähän niinku ois jotain olellista aina puuttunut. 



Ja illalla onkin tulossa autolastillinen vieraita pihalle, vielä ois pikkusen fiksattavaa, joten täytyy suunnistaa hommiin. :) Käsi toimii jo kohtalaisen hyvin, kuormittaa sitä ei saa, mutta liikkuu jo lähes normaalisti ja ei ole kipeä. Hirmu nopeesti on lähtenyt paraneen, ei voi olla ku tyytyväinen :) 

Mukavaa viikonloppua! 

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Sairasloma jatkuu

Eipä tässä nyt kovin helpolla päässykään. Ei lähteny solisuu luutumaan ja leikatahan se piti. 5 viikkoa kituuttelin nitkuvien luiden kans ja eilen se sitten korjattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Kun olisivat leikanneet sen heti! Ois jo pitkästi voiton puolella koko sairastaminen. Julkisella puolella eivät alkaneet millekään, mut onneks oli vakuutukset kunnossa niin yksityisellä puolen ottivat tosissaan ja pääsin asianmukaiseen hoitoon. Vähän jäi karvas maku suuhun julkisen puolen toiminnasta, mut pääasia että nyt pääsee toipumaan
Ja onneksi sain tämmösiä kesälomalaisia mulle pihahommiin, ei oo tarvinnu mun ittiäni rasittaa. :) Ihan rennosti oon saanu ite sairastaa, sen puoleen luutumiselle ei ollu kyllä estettä. Ihan samassa asennossa nuo luut olleet useamman viikon, mutta ei vaan luutuneet.


Tytöt on hionu ja öljykäsitelly kiikun, pessy ja  öljynny terassit, kitkeneet, kaivaneet puskia ylös, siistiny hiekkakäytäviä, leikannu pensaita, nurmikkoa ja kaikkea mahollista mitä vaan keksin. Ihan huippuja! Mun kesän pelastus! 




Koko talon ne siivos juhannuskuntoon, että on nyt kiva olla kun ei tarvi ressata mistään! Voi rauhassa keskittyä paranteleen itteä. :)


Mä oon nuuskinu ruusujen tuoksua, suviruusu, torniolaaksonruusu ja ´louise bugnet´ alko kaikki kukkia yhtä aikaa. Ruusut on niin ihania!





Tuosta kivimuurin päästä piti poistaa yks venähtäny ja lumen painama kääpiövuorimänty. Se oli jo niin kamala rötkylä ettei vihtiny katella yhtään.


Tilalle käytiin hakemassa Karstulasta Ahosen taimistolta uusia kasveja. Oli muuten kiva taimisto, kannattaa käyä tutustumassa, niillä on hyvä nettikauppakin.
Ja siihenpä sit sain heiltä viimesen kotimaisen Riippahernepuun, pari karhunnataa ja purppurakeijunkukan. Toisten kasvien jalkoihin tuossa on meinannu jäädä yks kotakuusama ja kuunlilja, ne nyt siirrettiin myös tuohon vähän paremmille paikoille. 



Katekangas ja hake laitettiin juurelle, niin pääsee kitkemisen kans vähemmällä. Samoin nuo pidättää kosteutta tuolla maassa niin juurtuvatki paremmin. 



Merikohokitkin on alkaneet viihtyä, siemenistä niitä joku vuosi sitten kasvattelin. Hyvä reunuskasvi kivikkopenkin reunaan. 


Särkyneet sydämet ei jaksa kunnolla kukkia, on ollu niin kuivaa.


Tummakurjenpolvet on villiintyny ihan mahottomiksi, näitä oon kiskonu poiski jo vaikka kuin paljon... ei pitäis päästää siementään, mut ei ikinä ehi hätiin että sais kaikki leikottua ennen sitä.


Kasvulavoissa herneet ainaki kasvaa, muutki jollain lailla. Paremmalta näyttää nyt mitä viime vuonna. 


Ja tästä kiviportaiden vierestä se kiinalainen puupioni kuolla kupsahti. Ei enää viime kesänäkään mitään noussut, tais mädäntyä. Tilalle on putkahtanu itestään hempeä akileija, en kylä tiiä mistä kun ei näitä mun pihalla missään ole.


Kesäharsokin on kerranki jaksanu kukkia kunnolla ja pitkään. Nyt on tullu huolehdittua kastelusta kunnolla, kun ei ole muuhun pystynyt. 


Unelmatädykkeet meinas ehtiä kukkia kokonaan ennenku muistin ihastelemaan. Nämä on nättejä mut pikaisia kukkijoita.


Vesisadettakin on nyt saatu, ainaki yhtenä päivänä kerran viikossa viimesen 2 viikon aikana. Plus tänään on satanu ihan reippaasti. Hassua miten iloseksi tuo sade tekee nyt, kun aattelee viime kesän sateita jotka niin tympäs! Kun nyt ois sopivasti lämmintä ja sadetta syksyyn asti, niin sais viljapelloiltaki satoa. :)