sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kukkia kastejuhlaan

Tänään saatiin olla mun siskon vauvan ristiäisissä ja päästiin pienen tytön kummeiksi. Sain tehdä sinne kukka-asetelmat ja mentiin nyt ihan luonnosta löytyvillä kukilla ja kasveilla. Syksy on ihanaa aikaa siinä mielessä, kun tuolta pihalta ja metsistä löytyy nyt niin hyvin sidontaan sopivaa materiaalia. 
Kovin usein ei ole tullut tehtyä näitä sidontajuttuja, mutta aina toisinaan jotain pientä kuitenkin, niin ei ihan kaikki unohdu.

Kastemaljan ympärille tein kranssin ja kahvipöytään pienen kimpun. Kranssin pohjaksi tein muutamista pajuista kiepin ja sen ympärille puolalangalla kiinnitin kukat ja marjat, ihan samalla tekniikalla kuin vaikkapa havukranssiakin tehdessä.
Pääosin laitoin pihlajanmarjoja, koristearoniaa ja kukiksi keräsin syys- ja komeamaksaruohoa, kultapalloa ja tarhapiiskua. Välissä käytin vähän laikkukirjokanukan ja hopeapensaan lehtiä, kun piti olla jotain täytettä. Ja kaikki kukat kesti hyvin päivän ilman vettä, en jaksanu pumpuloida ja langoittaa niitä sen kummemmin, kun kuitenkin nuo on aika kestäviä ylipäätäänkin maljakossa. Nyt illalla vasta kultapallon kukat alko löpsähtää.
Aika ihanat värit!




Kahvipöydän kimppuun käytin pääasiassa puolukkaa, pari maksaruohon kukintoa ja kultapalloa. Pieni ja sievä, ei vieny liikaa tilaa herkuilta ;)



Pihalle ostettiin muutama calluna ja yks iso pallokrysanteemi, niiden kaveriksi kynttilöitä ja pihlajanmarjoja. Aika vähällä vaivalla ja rahalla saa tosi nättiä! Vanha pölkky löyty tuon krysanteemin alle ja sen ympärille vielä ihana oranssi, puhki ruostunu ja pohjaton ämpäri. 




Ja huomenna olis tarkotus viimein päästä alottamaan puinnit, lupaavalta näyttää säätiedotus ens viikolle! Kiva päätös oli tämä päivä tälle viikolle. Vaikka välillä meinaski vähän epätoivo iskeä päälle, niin paremmalla mielellä nyt eteenpäin! 

Blogi on saanut näköjään pari uutta lukijaakin, tervetuloa teille! :) 
Mukavaa tulevaa viikkoa!

torstai 21. syyskuuta 2017

Mihin se kesä katos?

Kohta on syyskuukin mennyt ja mä en oo saanu tehtyä pihalla niin ihan mitään.
Vettä sataa aina vaan...ei innosta ei. Nurmikkoa oon koittanu leikata jo toista viikkoa, aina jää kesken...alapiha on jo ku rehupelto, etupihalta sais alottaa leikkuun jo uudestaan. Että tämmöstä tämä nyt on. Viljat on pellolla edelleen, yhen yhtäkään kortta ei olla saatu puitua. Mua ressaa suoraan sanottuna koko syksy. Nythän tuo tosin pitäs kirkastua viikonloppuna, jospa se viimein pitäis edes viikon-kaks poutaa että sais puitua. 

Muutamia pussin ostin Narsissien sipuleita, ne meinasin vielä istutella. Olis keväällä taas jotain uutta ihasteltavaa. Jonkinmoinen piristysruiske ois tarpeen...tekis mieli jonnekin lomalle mutta eipä tästä vielä pääse. "No ehtii sitä nukkua haudassakin" niinku äitimuori tapaa tuumata...jos se sitte siihen on tyytyminen. :D

Kuvat parin viikon takaiselta iltalenkiltä. Oli ihan älyttömän kaunis auringonlasku! Ja täysikuu nousi toiselta puolen pellon takaa... Onneks on koira, niin tulee käytyä edes vähän ulkoilemassa. 💗
Vähän surkeat on tunnelmat tällä kertaa, kiitos ja anteeksi! 




sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Elokuun tunnelmia ja uusia istutuksia

Viimeinkin säätiedotus lupaa aurinkoista koko ens viikoksi! Kyllä alko välillä jo epätoivo iskeä kun on ollu niin harmaata ja satanu vähän väliä. Tuntuu, että omputkaan ei kypsy sitten millään, eikä myöskään tomaatit kasvihuoneessa, kun ei tuo lämpö riitä. Aurinkoa kaipaa vielä kovasti yks jos toinenki kasvi... pikkusen kuitenki jo punertaa mut ei tarpeeksi.



Venetsialaisiaki tuli taas vietettyä. Sukulaisia oli kunnon joukko, laskin että lapsia 19 ja aikusia 6 siihen päälle. Lapset oli tosin jokainen kutsuneet myös omia koulukavereitaan, ei siis ihan kaikki 19 ollu meidän 3 pariskunnan lapsia ;)  Mörköhippaa juostiin yöhön asti pihalla, minä tietenki olin se mörkö, jota muut juoksi karkuun... Polteltiin kynttilöitä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja kahviteltiin pitemmän kaavan mukaan koko ilta. Ja olihan meillä niin mukavaa!





Ja oon saanu polunki tehtyä tuonne metsäpuutarhaan. Istutukset on lähes valmiit, polun molemmin puolin pitää vielä vähän asennella kunttaa, että saa nuo reunat siistittyä. Ja en aio ostaa sitä, vaan siirrään tuolta omasta metästä. Kuntta on ihan hienoa oikealla paikalla ja tuonne metsään se sopii kyllä ihan luonnollisesti. 


Tämmönen polku on aika yksinkertanen tehdä. Kaivurilla otettiin pintaa 5-10 cm pois, siihen suodatinkangas ja vajaa 10 cm sepeliä päälle. Liuskekivet on upotettu tuohon sepeliin siten, että se kiven pinta on himpun verran sepeliä ylempänä. 
Tätä ei haittaa routimiset, kun ei ole tiivistä ladontaa, jonka pitäs pysyä suorassa. Sen takia perustuksetkaan ei tarvi olla kummosemmat. Säästää pitkän pennin. 



Pari istutusryhmää on polun molemmin puolin. Purppuraomenapuu ´Makamik´ siirrettiin tuonne etupihan jämäpenkistä ja siihen ostin perennoja ympärille. Isopäivänkakkaraa sain ystävältäni, muutama koristeheinä siinä on ja rantakukkaa, purppuramaksaruohoa, jaloangervoja ja jättipoimulehteä. Tavoitteena ois saada tästä semmonen rehevä ja runsas ryhmä.


Polun toiselle puolen tein osittain katetun ryhmän, johon siirsin alppiruusun ja kanadanatsalean samaisesta jämäpenkistä. Reunalle istutin lehtorikkoa, jaoin yhdestä isosta taimesta melkein 10 uutta tainta. Tuo rikko on ihanaa, jospa se tässä leviäis ja tykkäis olla. Katekangas tuolla keskellä hakkeen alla pitää rikkakasvit kurissa. En tee mitään hakeryhmiä ilman kankaita, sen verran on tullu testattua, että penkit heinittyy parissa vuodessa, jos hakkeen alla ei ole kangasta. 
Alppiruusulla se on siitäkin hyvä, kun sen juuristo on niin pinnallinen, että kitkeminen saattaa herkästi vahingoittaa sitä. Näin kun tekee, niin juuristoki säästyy turvassa. 



Koristekastikkaa on yks taimi tuossa kiven kupeessa ja valkoisena kukkiva  syyshortensia´Little quick fire´. Se on hillittykasvuinen, n. 80 cm korkeaksi kasvava hortensia, joten sopii vähän pienempäänkin paikkaan. Kuunliljoja pelastin tähän talteen, samoin suikeroalpin, joka oli vähällä jo kuolla toissa talven aikana. 
Ja minusta tuo on aika kiva yhdistelmä, kiveä, puuta, haketta ja kasveja; perennoja ja pensaita, mukavan vaihteleva.



Lammikkoonki sain ensimmäisen kasvin, punakukkaisen kääpiölumpeen. Vesielämää.fi sivustolta löysin ja tilasin, sain koko paketin valmiina. Lumme oli istutettu tuommoseen koriin, joka sit upotettiin vaan tuonne lammikon pohjaan. Talvehtiminen ei ole varmaa meillä asti, joten talveksi se nostetaan taas vesiämpäriin ja pidetään jossain viileässä ja pimeässä, ei kuitenkaan pakkasen puolella. Että aika näppärältä kuulostaa näin alkuun, saa nähä kuin sen kans pärjään. Jos vähän vaikuttais tuohon veden laatuun, pitäs sen pikkusen puhtaampana. Ens kesänä täytyy katella jotain vesikasveja vielä lisää, nyt niillä oli tuolla kaupassa muut kasvit loppunu. 



Ja nyt väsyttää jo siihen malliin, että täytyy lähtee nukkumaan ja ennenku nukahan tähän istualleen. 
Mukavaa syksyä! 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Leimuhankintoja

Niinku monesti on tullu sanottua, leimut on mun lempikukkia. Keväällä sammalleimut ja syksyllä syysleimut. Viime syksynä ostin ensimmäiset kiiltoleimut tuonne omenapuiden väliin ja ei ole tarvinnu katua! Kukkii niin ihanasti jo nyt, vaikka on vasta vuoden olleet. 

Valkoinen lajike on ´Mäntsälä, lilan nimi on joutunut kadoksiin. Ei pitäis jättää mitään muistin varaan...



Näillä on näyttävämpi ja suurempi kukinto mitä syysleimuilla, ja kukinnan pitäs myös kestää pidempään. 



Viikko sitten kävästiin ystävän kans Ylivieskassa Ahvenjärven puutarhalla, oisin ostanu lisää kiiltoleimuja mut ei niillä ollu. Eikä näyttäny Särkän perennataimistollakaan olevan kuin tuota valkoista. Onko ne sit niin harvinaisia?
No ylivieskasta lähti mukaan pari uutta syysleimua, laput on tuolla penkissä, joten lisäilen tarkat tiedot myöhemmin. Mut molemmat kuuluu terveeseen ja kestävään adessa-ryhmään.  Syötävän hyvän värisiä! 


Nyt alkaa pikkuhiljaa kärsiä leikata jo näitä puitakin. Mongolianvaahteraa napsin vähän harvemmaksi. Sen alimmat oksat roikku jo niin matalalla, että syysleimut ja punaväriminttu jäi kokonaan lehtien alle piiloon. Nyt näkyy jo vähän läpikin, jos sais kukat valoakin enemmän ja ryhtyis kukkiin. Vaahteroitahan ei saa leikata keväällä kovan mahlavuodon vuoksi, oikea leikkuuaika ois oikeestaan vasta syyskuulla, mut vähän riskillä nyt leikkasin kuitenkin. Puussa näkyy olevan jo lahoa muutenkin, aika iso ratkeama on tuolla rungossa, vanha pakkasvaurio. Taitaa olla lopun eellä tämä puu.


Värimintuissa on muutamia kukkia, ei kovin paljoa. Kimalaiset rakastaa näitä, että noita on hauska seurata, kun ne suorastaan sukeltaa tuonne kukan sisään 


Ja oi onnea näitä omppuja, niitä tulee ja paljon! Kun nyt olis vielä kelejä että kypsyis.



Perennapenkkejäki rappasin vähän, loistotädykkeet leikkasin juuresta poikki, kun se tahtoo levitä  niin valtavasti jos pääsee siementään. Sormustinkukista ja akileijoista poistin myös siemenkodat ja kukkineet kukkavarret. Niitäki on hyvä pyrkiä pitämään kurissa, muuten voi olla pulassa uusien taimien kans! 


Tässä on aika kivasti erilaista lehtimuotoa ja kateltavaa vaikka ei oikein nyt tällä hetkellä kukkiakaan näy. Tykkään jotenki noista erilaisista vihreistä, tuossa on mukavasti vaihtelevia kasvutavat, sävyt ja lehtimuodot...ei ole tylsä vaikka on vaan vihreää. 


Uima-altaan reunalle oon tehny tämmösen merihenkisen kivikkoryhmän. Ihan järjetön kuskaaminen oli noissa kivissä, meinas usko ja kunto ja mielenkiinto loppua kesken tuossa hommassa! Viisi ja puoli mönkijän peräkärryllistä ajoin sitä tuonne, useempi tunti meni aikaa aina yhen kärryllisen täytössä, tyhjennyksessä ja asettelussa. Pari säkkiä ostin rantakiveä ja laitoin noiden taimien tyville sitä. Isot kivet ois ollu siihen liian painavia ja jämeriä, tuo rantakivi antaa taimien hengittää. Ja on se kaunistakin tuolla seassa. 


Erilaisia koristeheiniä koitin katella, mut yllättävän vähän niitäkin on tarjolla. Mäkikauraa löysin särkältä keväällä, niitä tuossa yläkuvassa. Viiruhelpeä ja rantavehnää siirsin omalta pihalta. Siperiankurjenmiekkaa istutin myös pari, sillä on vähän tuommonen heinämäinen kasvutapa, vaikka ei nyt heinä olekaan. 
Purppuraheisiangervoon oon ihastunu jo kauan sitten. Nuo heinät sopii hirmu hyvin sen viininpunasia lehtiä vasten. Kaks noista heisiangervoista on perinteistä valkokukkaista ´Diabolo´:a ja tämä tässä alla on aika uus, vaaleanpunakukkainen lajike ´Lady in red´.  Kasvukorkeus jää vähän matalammaksi, ja kestävyys ei ole ihan yhtä hyvä kuin diabololla, mutta kukkien värin persolla kuitenkin pitää kokeilla, josko sais menestyyn. 


Ite uima-allas ei ole vieläkään valmis eikä esittelykunnossa, mut jospa se joskus...
Ja viimesenä se leimuista kaunein 😚 Huvittavaa miten oon koiranki saanu Leimu-nimisen, sen oli siis kasvattaja nimennyt, ennenku saatiin meille. Ja hyväksi nimeksi todettiin, ei ollu tarvetta keksiä uutta. 




tiistai 22. elokuuta 2017

Kurkistus kuunliljoihin

Kuunliljat on kivoja perennoja siinä mielessä, että ne sopii paikkaan ku paikkaan. On varjossa, puolivarjossa ja jopa auringossa viihtyviä lajikkeita. Tosin kuivassa kasvupaikassa ne ei viihdy mut täällä meijän hiesusavisella, osin savisella maalla ne menestyy ja tykkää olla. 
Aika monenlaisia kuunlijoja on tullu hankittua vuosien aikana ja nyt ne alkaa olla jo näyttäviä. 
Kuunliljoja suositaan yleensä lehtiensä takia, mutta kyllä mun silmää miellyttää kovasti myös niiden kukinta. Sillon ku kasvupaikka on oikea, niin kyllä ne jaksaa kukkiakin ihan komeasti.

Isoraitakuunlilja ´Albomarginata´ oli ensimmäinen kuunlilja jonka ostin aikoinaan. Niistä on kasvanut tuuheat ja isot puskat, joita oon jo jakanutki pariin kertaan ja antanut tutuillekin.



Etupihan toisella laidalla kasvaa multasormesta ostettu Hosta Tarhafunkia-ryhmä ´Multasormi´. Sillä on kauniimmat kukat mitä tuolla ylemmällä, tuommonen tähtimäisempi ja suurempi. Aika ihana!


Samassa ryhmässä muutama jotain muutakin kuunliljaa, lajike on joutunut jo hukkaan. Sen kukat muistuttaa paljon tuota multasormea. Lehdissä vaan vaalea väri on reunoilla, eikä keskellä.  Mahdollisesti vois olla komeakuunlilja Hosta fortunei ´Francee´, ainakin nimi kuulostaa hyvin tutulta. 

Ja mitä enemmän kuunliljan lehdissä on valkoista, sen paremmin se sietää aurinkoa ja viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. 


Pyöreässä takapihan penkissä kasvaa useampi ´Minute man´ jalokuunlilja. Ja tässä paistaa kyllä koko päivän aurinko, eikä ole hidastanut yhtään! Kannattaa rohkeasti kokeilla istuttaa näitä aurinkoonkin, ja jos näyttää siltä ettei viihdy, niin siirtää sitten varjoisampaan paikkaan. Kasvualusta monesti tekee enemmän, mitä ne valo-olosuhteet. Kosteutta ja ravinteita pitää olla maassa hyvästi.



Hopeakuunlilja ´Hyacinthina´ meinaa tukehtua tuijan juurelle, tämä täytyy siirtää pois. Ei ole tänä vuonna enää kukkinut ollenkaan. Joka kevät sen nouseminen tuolta siirtyy aina myöhemmäksi...


Tarhakuunlilja ´Golden tiara´ sopii ihanasti tuonne kivien keskelle. Siirsin ne siihen kuukausi sitten etupihan jämäpenkistä, jossa ne on 2 kasvukauden ajan jo kitunut. Toivotaan että lähtevät kunnolla kasvuun. Kukkiihan tuo yks sentään, joten ainakin sen suhteen näyttää hyvältä. Keltaiseen vivahtava lehdistö tuota rantakiveä vasten on ihana! Tää on aika pieni, ei kasva kuin n. 30cm korkeaksi.




´Elegans´ komeasinikuunliljan vieressä se on päässyt kasvamaan vähän suuremmaksi ja värikin on tummempi vihreä, kun kasvupaikka siellä on varjoisampi. Valo-olosuhteet vaikuttaa lehtienkin värisävyihin jonkin verran. `Elegans´ kuunliljasta tulee taas moninkertaisesti suurempi, voi olla että joutuu jossain vaiheessa poistamaan tuon pienemmän, tulee luultavasti jäämään elegansin alle. 


Koivun alla karpaattienkellon seassa vähän näkymättömissä kylläkin, on viihtynyt yksi hämykuunlilja ´Erromena´. Ja tätä samaa taitaa olla nämäkin mitkä siirsin hirsillä korotettuun varjoissaan penkkiin pensasmustikoiden seuraksi. Tämä on ehkä ns. tylsin näistä kaikista, jotenkin tykkään kuitenkin noista raitaisista enemmän. Pitäs olla isompia ryhmiä ja runsaat kasvustot niin näyttäis paremmalta. No kasvua ootellessa...jos ne sit näyttää paremmalta.



Ja jotain raitaisia kirjokuunliljoja oon saanut tuttavilta, näiden lajiketta ei ole tiedossa sen tarkemmin. Nekin vielä lopullista kasvupaikkaa vailla. Kumpikin meinaa tällä hetkellä hukkua tuonne missä ovat... pelastushommia niidenki kohalla tiedossa siis. 


Jotta hyvin on monipuolisia ja kauniita perennoja nämäkin. Ja helppoja ja näyttäviä. Muutaman vuoden päästä voi jo jakaakin ja saa moninkerroin uusia taimia taas toisaalle istutettaviksi.