sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Hyvää alkanutta vuotta!

Vielä täällä henki pihisee! 
Tuli jo joku aika sitten tädiltä viestiä, että etpä ole päivittäny blogia vielä tänä vuonna... oon jo monta päivää suunnitellut, mutta kun tämä on niin toivottoman hidasta hommaa. 2 tuntia hurahti nyt illalla, kun kattelin kuvia päivitystä varten, ei meinaa koskaan olla niin paljoa aikaa että pääsis loppuun asti. 
Isännän kuvien joukosta löytyi muutama vanha kuva saunapolusta parin vuoden takaa, kun se oli kesken teon. On se ollu kyllä yhtä kuravelliä joskus, aika paljon on muuttunut. Ja kun nämä muutoskuvat on aina niin mukavia katella muittenki blogeista, niin aattelin, että tällähän se on hyvä uus vuosi alottaa.



Ja siinä toiseen suuntaan.




Koristeomenapuu ´Makamik´siirrettiin silloin kaivurin kauhalla etupihalta tuonne saunan viereen ja hyvin kesti siirron, kun sai tarpeeksi ison juuripaakun mukaan. Puu oli tuossa vaiheessa jo 6 vuotta vanha. Kovin paljoa tuo ei ole kokoa tässä ajassa kasvanut, mutta viime keväänä se kukki ihan valtavasti! 

 


Eikäpä tuolla ole valmista vieläkään, syksyllä jäi hommat kesken tuohon polun risteyskohtaan. Vähän oli ideat ja inspiraatio hukassa mitä siihen tekisin, jonkulaista kasviryhmää pitäs koittaa keksiä. Ideoita otetaan vastaan, jos jollaki jotaki ois... kunttaa ei tuohon kohti oikein viitsi laittaa, on niin kuiva ja kuuma paikka.



Säät on ollu aika mahottomat. Välillä tulee vähän lunta ja seuraavana päivänä taas vettä. Tiet on jäällä ja on niin märkää. Hiihtämistä en ole vihtiny yrittääkään, en tiiä ees missä kunnossa täällä ladut on. Metässä ei juuri lunta näy, ihan pieniä länttejä siellä täällä... Alla viime ja kuluneen viikon lenkkimaisemia. 


Ja loppuun vielä tämmönen mysteerikasvi, kuka tietää mikä tämä on?
Kaikilta vierailta viime kesän aikana sitä arvuuttelin, eikä kukaan sitä tunnistanu. ;)  Taisin jolleki luvata jopa satasen ja sai jopa googlea käyttää tunnistamisessa apuna, mutta sain ite pitää rahani. :D Kukkinu tämä ei vielä ole, mutta ehkä jo ens kesänä. Pari vuotta on tuolla kivien välissä viihtynyt. Toistaseks en oo vielä muiden pihoilla tähän törmänny...





keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Laiskotellen kohti joulua

 Meillä on ollu lunta, onneksi melkeinpä koko ajan siitä lähtien, kun ensimmäiset lumet satoi. Valkoinen maisema vähän kompensoi tätä tämän vuodenajan synkkyyttä. Välillä oli tosi lumiset maisemat, mut sulihan ne vähemmäksi viime viikon aikana. 
Nyt taas näyttää kivalta ja Leimu nauttii. Alla olevat kuvat parin viikon takaa. 


Ei lapinkoira suotta ole lapinkoira, joka aamu pitää päästä yön jäliltä pyörimään hankeen. Ollaan lenkkeilty päivittäin ja lämmitelty jo vähän uuniakin. Yöt Leimu siis viettää sisällä, kun muuten tulis itku jos jäis yksin ulos. 

 

 Serkku-tyttöjä kävi kyläilemässä ja neidit kerkesi tehä hienon lumihevosenkin. Ja niin kivalta näytti niiden touhut, että piti istua kuono kiinni ikkunassa ja katella haikeasti ulos ja vähän vinkuaki. Ois niin haluttanu päästä mukaan leikkiin, vaan ei voi irti päästää kun sitten karattaisiin. 


Pikkuhiljaa aletaan valmistautua jouluun, kun vaan jaksais. Jos koittas tänä vuonna alotella vähä aikasemmin, niin ei jää kaikki sinne viimeseen viikkoon. 
On se noilla karvakavereilla helppoa...osaispa sitä iteki ottaa yhtä rennosti. :)



perjantai 25. lokakuuta 2019

Talvea varten valmiina

Voi kun nyt tuntuu hyvältä! 
Saatiin pariksi päivää syyslomalaisia, puutarhuri-ystäväni ja hänen 2 tyttöään. Sain ottaa hieman rennommin, kuin ehkä muuten olis tullut otettua ja innostuttiinpa jopa puutarhahommiin. Tosin ehkä se nyt oli arvattavissa, että kun kaks yhtä hurahtanutta pääsee pihalle, niin jotain tulee tehtyä.

Muutamat kukkasipulit istutettiin maahan ja ruukuissa olleet kuunliljat ja patiovadelmat istutettiin väliaikaisesti kasvimaalle talvehtimaan. Muutenkin siistittiin pihaa, kerättiin patsaat ja kalusteet pois talven ajaksi. 
Kasvihuone saatiin siivottua loppuun, tyhjennettiin kaikki ulos ja järjestettiin, ja sisustettiin uudestaan pihalta talteen kerätyillä esineillä. Sain ihanan talvisen huvimajan ❤ 


 Päiväkahvit keiteltiin mukaan ja ihailtiin työn tulosta.









Yksin tuskin oisin jaksanut moista urakkaa tehä, joten aivan ihana kun sain innostuneita kavereita. Yhessä on kiva tehä ja touhuta! 

Koristeomenapuu ´Makamik´ teki tänä kesänä ensimmäisen kerran näin paljon omenoita. Lehdet on tippuneet, mutta omenat koristaa puuta vielä pitkään. Muutaman oksan pätkän raskin katkasta kasvihuoneeseen kukkaruukkuihin sammaleen sekaan koristeeksi. Aivan ihanan näkönen puu näin syksylläkin. 




Parin päivän ajan, noin viikko sitten saatiin jo nauttia ensilumestakin. Silloin oli vielä muutamissa puissa ja pensaissa ruskan sävyjä, nyt ei enää. Mutta niin ihanan näköstä oli, että pitää vielä laittaa muutama kuva tähän loppuun. Ensi viikolle lupaa jo pakkasia ja lunta, taitaa se oikea talvi nyt tulla. 
Ihana kesä takana. ❤ 








sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Leppoisa syyskuu



Kohta on aika tyhjentää kasvihuone. Viimeset tomaatit enää kypsymässä, kurkut on säilötty kurkkusalaatiksi talvea varten. Tomaateista suurin osa syöty tuoreena, pienen määrän keittelin keitoksi sipulin ja basilikan kans ja pakastin.



Paprikat ei ehtiny tänä vuonna kypsyä. Ostin taimet liian pieninä.


Hissuksiin oon muuten ollu puutarhan kans, ei oo jaksanu rehkiä. Tyrnit osittain edelleen poimimatta, porkkanat ja punajuuretki vielä maassa. 




Viljat on melkein puitu ja sato on ollu hyvä, paras vuosiin. Siitä ollaan tyytyväisiä, nämä puutarhahommat on vaa harrastelua, eikä näistä oo elanto kiinni. Ei maailma kaadu vaikka välillä menis paprikat pieleen...


Ollaan istuttu pimeneviä iltoja nuotiolla ja nautiskeltu yhessä olosta, vietetty venetsilaisia = herkuteltu, ja tapailtu koirakavereita. Tämmöstä tavallista elämää. 






Toteutumattomia suunnitelmia jäi vielä ens kesälleki. Nyt loppu virta kesken... Vanhuusko lie tulossa. Tai vielähän sitä nyt syksylläki jotain ehtis, eipä sitä tiiä jos inspiraatio iskee kuitenki, nähtäväksi jää. 
Mukavaa syyskuuta!