tiistai 31. tammikuuta 2017

Metsälenkillä

Leimu kasvaa kohisten ja tykkää mahottomasti lenkkeilystä tuolla metässä ja metsätiellä. Me on muutaman kerran käyty jo ihan ilman remmiä, ei lähde karkuun edes oravan perään vaikka muutaman kymmenen metrin päässä se juoksenteli. Leimu on kyllä hyvä koira, älyttömän nopea oppimaan ja tottelee ainakin vielä hyvästi, varsinki jos on herkkupaloja lapasessa ja taskussa ;) 
Marraskuussa me oltiin vielä näin pieniä ja nyt se on jo iso poika! Turkin väri on tummunu aikalailla, ihan valkoista ei enää ole ku hännässä ja pienet viirut kyljissä. 


Kyllä on niin kiva kun voi ottaa spurttia ojan toiselta puolen tai vähän pusikosta kuusten välistä... 



Pellolla käytiin haistelemassa kauriin jälkiä... 


 Korvat pystyssä ja häntä kippuralla eteenpäin. :)


Liinun ja Mantanki luona käydään välillä kylästelemässä... Mantasta tuli vaippapöksy ku se on niin kova lirautteleen lattioille, kesken leikin vaan kyykistyy ja se on siinä! Eipä tuo vaippa näyttäny hidastavan ja sinne teki tarpeensa monta kertaa illan aikana :D Nämä on kyllä niin hauskoja, ei oo päivääkään tarvinnu katua koiran hankintaa. 

 

Eikä kevääseenkään ole enää kovin kauaa, pari hassua kuukautta ja taas pääsee pihahommiin! 
Nyt vaan kituutellaan kotosalla pari päivää sairaslomalla, hammastarkastuksen yhteydessä löytyki isomman puoleinen reikä hankalassa paikassa ja ei auttanu ku poistaa hammas kokonaan. Siinä samalla murtu leukaluustakin palanen, jonka tosin pitäs parantua ihan hyvin. Mutta kipu on sen verta kova, ettei tästä töihin lähdetä. Täytyy ottaa loman kannalta ja löhötä kerranki ku pystyy.





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Pentuelämää

Joulu oli ja meni, uus vuosiki tuli. Meillä elämä pyörii aika vahvasti Leimun ympärillä tällä hetkellä, ja muutaman muun koiran :) 
Äitillä on Leimun sisko Liinu ja monet kerrat on käyty siellä kyläilemässä ja leikkimässä. Ja mun siskolla on 8 vuotias koira ja lisäks Saksanpaimenkoiran pentu. Kyllä on välillä melkosta haipakkaa kun 4 koiraa pörrää ympärillä, joista kolme on villejä pentuja :D 


Tää vanha rouva ei oikein jaksa innostua pentujen leikeistä, ilmeki kertoo kaiken, toisinaan antaa pennuille kovaaki kurinpalautusta. 
Manta taas on niin sulonen nappisilmä, sillon ku leikki menee liian kovaks, se kiipeää syliin turvaan. 


Välillä otetaan päiväunia vierekkäin sohvapöydän alla, sitte taas jaksaa rellestää... 


Pukki toi röhkivän possun, mutta aika pian siltä oli amputoitu korva ja kohta jalka... ja sen jälkeen se ei enää röhkinykään ja jouti roskikseen...pahanen possu. 
Omput on niin herkkua! Siemenet tosin poistetaan ettei tuu maha pipiksi...


Joulupäivänä käytiin metsäretkellä. Lunta on polviin asti, kyllä sai harppoa tosissaan... neitiltä hyyty välillä voimat ja osan matkaa mentiin konttaamalla. Leimuki sai ottaa isoja harppauksia, meinas välillä olla vähän uppeluksissa. Isojen ojien yli piti äitin "heittää" että pääsi toiselle puolelle ;) 
Nyt on satanu vettä muutamana päivänä ja ollu lauhaa, lumet on vähän päässy vähenemään mut ei ole sulanu kokonaan pois. Jospa suojais ens viikoksi luvattuja pakkasia vastaan.


Onneks on Tessu omasta takaa leikkikaverina. Kunnon vötkäle koko kissa, liekkö tämän mukavuudenhalusempaa olemassakaan :D Hyvää siedätystä Leimulle, Tessuki puree välillä poskikarvoista niin ettei Leimu uskalla liikahtaakaan. Oppii olemaan toistenki eläinten kans. Kisu taas on niin äksy ettei päästä lähelle ollenkaan, sen kans saa olla vähän varovainen.


Hirmu sulonen ja hyväluontonen koira, oppii nopeasti ja tottelee hyvin jo, kohta aletaan olla sisäsiistejäki, taitaa olla jo useampi päivä kun on viimeks sattunu sisälle vahinkoa. 



Eilen käytiin kattoon possujaki eka kertaa, pikkusen piti ensin haukkua mut pian nousi häntä pystyyn ja piti päästä tekemään tuttavuutta. Rohkea koira on, ei edes uudenvuoden raketteja pelännyt. Innoissaan juoksi ja peuhas ympärillä vaikka poksuteltiinkin.  


Että tämmöstä meillä. Huomenna sikalan pesuun ja siinäpä sitä vähäksi aikaa... kevättä kohti menossa! 



Hyvää alkanutta vuotta kaikille! :)

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä - Haaste

Kiitos Satu haasteesta, näihin on aina kiva vastailla :) 
Mutta nyt aattelinki ottaa ainaki alkuun vähän toisen näkökulman, monesti tulee esiteltyä vaan niitä pihan parhaita puolia... ja kun niin monesti kuulee sen, että näyttää niin siistiltä ja hyvin hoidetulta, vaan kun eihän tämä aina sitä ole kuitenkaan. :D
 Joten tässäpä niitä puutarhan nurjia puolia ;)

Talvi oli mitä oli ja pensashanhikit oli tämmösiä sen jälkeen... ja uskokaa tai älkää ne on edelleen tuon näkösiä. Vaikka puutarhapäiväkin tuli pidettyä, en silti saanu leikattua ja siistittyä noita hanhikkeja... meni maku koko pensaisiin. Lajike on Goldfinger, joka on kyllä kaikkein huonoin Pensashanhikeista. Tervolat ja Elizabethit ei kärsineet ollenkaan, pitäs hävittää tämä kokonaan pois ja vaihtaa Tervolaan. 


Toukokuu toi tullessaan kirvat ja Lumipalloheisien lehdet oli ihan sykkyrällä ja kukinta kurpsahti alkuunsa.




Sitten tuli aurinko ja porotti Sammalleimut ruskeiksi. Rikkaruohojakin puski urakalla kivien välistä ja nurmikko uhkas valloittaa muurin...kanttausrautaa ja liekitintä sai käyttää ahkeraan.


No jossain vaiheessa sitä luntakin oli tai kävi, ja katkaisia Mongolianvaahteran latvasta osan pois. Näyttää että nämä on aika herkkiä talvituhoille, tässä penkissä näitä pikkupuita on 2 ja molemmissa on joka talven jäljiltä vaurioita, ja sen myötä niihin on tullut jokin lahottajasieni. Voi olla, että ennen kevättä nämä pitää sahata molemmat pois ja koittaa kasvattaa uudet. Juurivesoistahan tämä uusiin ihan hyvin kuitenkin. 


Ja jotta ei nyt ihan sykistelyksi menis niin tässä Tessu kevään ensimmäisistä kukkijoista nauttimassa. Tää kissa kulkee perässä minne menenki ja aina pitää toimittaa isoon ääneen omia asioitaan... ;) 


Pyyhkeistä, pitsiliinoista ja muuraussementistä tuli testailtua ruukkujen tekoa ja ihan hyvin onnistui. Nuo reunasaumat vai käänteet, miksi niitä nyt sanotaan, unohin vaan leikata pois ja ne kyllä näkyy vähän rumasti. No sementtiä jäi ja resuja pyyhkeitäki on vielä, näitä aion tehdä kyllä lisää. Roihuja tuli polteltua tuossa syksyllä, siihen tarkotukseen sopii kyllä kivasti. 


Kesää on ikävä! En minä vaan oo talvi-ihmisiä oikeen, kyllä mun puolesta vois aina olla kesä! 


Nakkaan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille, joilla se nyt ainakin pikaisen silmäyksen jälkeen ei näytä käyneen. 




Ja nämä kaks viimesintä oliki mulle uusia tuttavuuksia. Ja Päärynäpuun varjossa-blogi taitaa olla joululomalla, josko saataisiin sinnekin kesäisiä muistoja.  :)
Ihania blogeja kaikki! Käykääpä lukemassa. 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Saunapolulle valaistusta

Niinpä se kävi, että ei saatu oikeita lamppuja asennettua tuonne polulle. Sähköjä oon vetäny jo puoleen väliin asti mutta uima-allasprojektin takia ei saanu tehtyä loppuun. Päädyttiin sit jouluvaloihin ja aateltiin että saa olla tuossa koko talven, niin näkee kulkea saunalle. :)

Varsinkin sulan kelin aikaan on niin synkkää ja pimeää, että pakko olla jonkulaiset valot. Ja vaikka jouluvalot onki, nii silti ei oo liian jouluset, eiköhän nämä passaa siihen asti kun saadaan ne oikeat lamput...


Nyt on tullu lunta monena päivänä. Ihanasti pehmentää maisemaa, jospa tästä kunnon talvi saatais :)
Leimullaki on käyny kaveri aina välillä, siskon koira Susi. Sillä ei vaan meinaa välillä hermot riittää pikkusen pennun riehumiseen, mut sehän on hyvää koulutusta molemmille :D Välillä juostaan niin että lumi pölisee!



Ja löysinpä tässä kehitettyjä valokuvia pihan alkuajoilta, nämä hävis tietokoneelta sillon kun kovalevy hajos. Onhan täällä pikkusen tapahtunu muutosta noista ajoista, kuvat on kesäkuulta 2009 eli 7 vuoden takaa. :) Aika hauska kyllä välillä palata näihin hetkiin ja muistella sitä intoa mikä sillon tehdessä oli...nyt jos pitäs alottaa alusta, nii en tiiä tulisko tehtyä näin isoa pihaa ;D Ei oo mikään kaikein helpoin hoitaa ja pitää kunnossa. Tosin on se työ kyllä palkinnutki, on tämä mulle silti niin rakasta hommaa, ja terapeuttistaki... tuolla arjen murheet unohtuu kun pääsee tekemään käsillä ja luomaan tyhjästä jotain ihan uutta ja oman näköstä. :)


lauantai 12. marraskuuta 2016

Uus asukki ja mennyt kesä


Niinku nyt ei olis mitään muuta tekemistä, niin otettiinpa meille tämmönen pikkukaveri seuraksi :D Tää on Suomenlapinkoira nimeltään Leimu, 2kk ikää ja niin sulonen ku olla voi! Ja kuten kuvista näkyy, saatiin luntakin ihan oikein, pakkasia pitelee ja kait se talvi tästä nyt sitte tuli.

Meijän aika menee nyt koko ajan tätä hyysätessä, mattoja pestessä ja leikkiessä. ;) Herra ei vielä ole oppinu sisäsiistiksi, jos ei oo ite skarppina koko aikaa, niin se lirauttelee sinne ja tänne. 
Mut nopeaoppinen on, osaa jo istua, antaa tassua ja nousta seisomaan käskystä :) 

 

Kulunut kesä oli ihana kesä. Kuvia selatessa tulee ihan ikävä...taas, niinku aina. Mut hyvä mieli jäi siitä, että saatiin nyt poikkeuksellisen paljon aikaan. Toissa kesä meni vähän poskelleen sateiden takia, mutta nyt tehtiin kyllä sit senkin eestä.
Joten tässäpä vielä kuvakoostetta...

Kukkapenkin reunukset vaihtui edellistä järeämpään.







Kasvihuone jäi vielä kesken, sen verta kiireinen oli tuo loppukesä kuitenkin. Mut ikkunat ja ovet on nyt paikallaan, laudotus ja lattia jäi ens keväälle.  Venetsialaisia kuitenkin vietettiin siellä jo isolla porukalla, meinasivat muut, että ei tästä mitään kasvihuonetta kannata tehä ku huvimaja. Mut kyllä mä siellä jotaki ainakin kasvattelen, ehkä siitä nyt tulee semmonen yhdistetty huvimaja/kasvihuone.




Kasvimaa tuli uusittua, rivivälit ja muutama uus kasvulaatikko. Niiden kans tein vaan sen virheen että pistin säkkimultaa kasvualustaksi. Ja myöhemmin kävi ilmi, että multa oli ollut ilmeisesti moninkerroin enemmän lannotettua mitä pussin kyljessä luki. Eihän siinä mikään itäny, eikä kasvanu. Joten ens keväänä jonkinlaisia parannustoimenpiteitä tiedossa.



Paitsi että krassit villiintyi suorastaan, tuon kasvun rehevyydestäki näkee että typpeä riittää.


Lampi oli koko kesän ihanin ja palkitsevin projekti. Kyllä on monet kerrat pötkötelty riippumatossa. :)




 

Likakaivojen ympärys saatiin siistittyä ja metsäpuutarhan polkua alulleen...



Uima-altaan ja kasvihuoneen välissä oleva nuotiopaikkaa ehdittiin käyttää muutaman kerran. Uima-allas jäi myös vaiheeseen, terassin rungot on pystyssä ja sähköjä vedetty pihavaloille mut ei ehditty pidemmälle. Jos nyt ens keväänä sais ja kesäksi uintikuntoon niin hyvä on. 



Viimeset porkkanat jäi maahan, ei muistanu nostaa niitä ylös kun nuo pakkaset yllätti. Aattelin että pitäsköhän tuo testata saisko niitä ens kesänä kukkiin ja keräis siemenet talteen? ;D 

Siinä vielä kesää kauneimmillaan... ens kesää ootellessa! Blogi taitaa hiljentyä taas nyt tähän vähäksi aikaa. Mukavaa lähestyvää joulun odotusta :)