lauantai 13. heinäkuuta 2019

Puutarhapäivän muistelua, kuivuuden vaivaamassa puutarhassa

Ihan ensinnäkin, kiitokset kaikille vierailijoille Avoimet puutarhat - päivänä! Päivä oli tosi onnistunut, vieraita kävi 300-400 väliin ja välillä oli semmonen härdelli, etten ehtinyt kaikkia edes tervehtiä. Mutta kaikinpuolin oli antoisa ja kiva päivä, säät suosi ja vierailijat tuntuivat tykkäävän. 




Robotitkin kiinnosti kovasti, Janilla riitti juttuseuraa teltalla ja useamman kerran pysäytin omankin leikkurin ja porukalla sitä tutkittiin ja testailtiin. On se ihme vekotin, niin hyvä apuri, ettei enää siitä luovuta. 
Meidän robotti on siis Husqvarnan Automower 450x  ja linkistä pääset tutustumaan tarkemmin husqvarnan robottivalikoimaan.




Ihan sydäntä lämmitti kuin moni toi mulle mukanaan tuliaisia, vaikka ei edes tunneta. ❤️ Sain pienen suloisen itse kasvatetun pallaksenpionin alun, aaprottimarunaa, joka on kohtalaisen harvinaista, sydämen muotoisen kiven erään tuttavan mökkipihalta ja tämän alla kukkivan liljan. Kiitos näistä! 



Mieleen jäi monen vierailijan ihastelu siitä, miten horsmatkin saa kukkia täällä. Pikkuhiljaa koitan häivyttää hoidetun pihan ja luonnon rajaa puutarhassa ja sulauttaa pihaa sopivasti tänne metsään. Siispä horsmat ja heinätkin saavat osittain tulla osaksi puutarhaa. 


Meillä on taas rutikuivaa. Lammikko alkaa olla kohta tyhjä, enää ei riitä vettä kasvimaan kasteluun. Sadetta ollaan saatu kuukauden aikana vain joitain millejä, ihan vain yksittäisiä kuuroja on osunut kohdalle, viimeksi viikko sitten.
Kangasajuruoho onneksi pärjää kuivassakin ja jaksaa ilahduttaa kukinnallaan lammikon reunalla.




Kasvimaata saa kastella päivittäin, mutta kovin pientä ja hidasta on kasvu. Lämpöä ja sadetta kaivattaisiin kovasti!



Hyvä puoli tässä on se, että viileät yöt pidentää kaikkien kukkien kukintaa huomattavasti. Kuumuus ja kuivuus yhdessä sais kukat kuihtumaan hetkessä. Perennat on jo niin syvään juurtuneita, että ne saa ainakin vielä tarvitsemansa kosteuden tuolta maasta. Joten nautitaan nyt näistä. 😊 





Mukavaa viikonloppua! 

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Tervetuloa pihavierailulle sunnuntaina 7.7.19!

Täällä alkaa olla hommat tehtynä, enää pikaiset siivoukset ja olis kaikki valmista huomista varten. Vielä onneksi kukkii ruusut ja moni muu, melkeinpä paras kukinta menossa tällä hetkellä.
Lapset myy takaterassilta huomenna kahvia, eurolla saa hörpätä kupillisen ja nautiskella herkullisen piirakan saamaan hintaan.

Osoitetiedot löytyy Avoimien puutarhojen nettisivuilta, https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/rinnepiha_pohjois_pohjanmaalla/





Piippolan Shellitä Jani tulee esittelemään Husqvarnan robottileikkureita, usempia erilaisia malleja on nähtävänä, joten roboteista kiinnostuneet, kannatta ehdottomasti tulla katselemaan ja tutustumaan!




Biolanilta on esittelyssä nurmikon sammalsyöppö, n. kuukausi sitten sitä kylvin osalle pihaa ja hyvin näyttää tepsineen. Sammal on kadonnut lähes kokonaan.




Ero on kyllä aika iso, ylemmässä kuvassa sama kohta ennen kylvämistä.


Säätiedotus lupaa lämmintä ja aurinkoista, vesisateet on peruttu! Innolla odotan vieraita, koko kesä on tätä varten pihaa rapattu ja puunattu. =D






perjantai 5. heinäkuuta 2019

Uutta ilmettä kasvihuoneen eteen

Nyt on taas yks rytöläjä vähempänä, kun sain tänään tehtyä kasvihuoneen eteen yrteille istutusaltaat. Tämäkin työ on ollut jo pari vuotta tehtävälistalla. Sunnuntain tuleva avoimet puutarhat-päivä on hyvä kannustin saattamaan loppuun näitä keskeneräisiä hommia. =D Pikkuhiljaa alkaa piha olla esittelykunnossa. 



Tässä siis lähtötilanne, pahasti heinittynyt koko edusta, johon kertyi pikkuhiljaa kaikenlaista törkyä, suodatinkankaan palasia, ruukkuja, työkaluja yms. 



Lapiolla kaivoin pinnasta heinät juurineen pois, laitoin kankaat alle ja mursketta päälle. Samoin tuon koivun tyven putsasin perusteellisesti, saa nähä tykkäskö se siitä kuin huonoa, kun sen verran rajusti kyllä lapioin. Jos näyttää että kärsi, niin joutaa pois koko puu. 
Istutusaltaat ladoin vanhoista tiilistä, samoista mistä on kasvihuoneen lattiakin tehty. Tiilien alle tasoittelin ihan vatupassin kans vajaat 5 cm mursketta, jotta sai kivet suunnilleen suoraan. Voihan se olla, että tässä kohtaa nämä vähän routiikin, mutta en koe sitä ongelmaksi. Tiilet antaa kyllä sen verran periksi, kun niitä ei ole muurattu kiinni mitenkään. Ja jos joskus särkyy niin sitten voi tehdä uudestaan.



Taemman altaan tein yhtä kierrosta korkeammaksi, on silmälle mukavampi, kun on vähän korkeuseroja. Ja multatilaakin siinä on enemmän, voi kasvivalintoja vähän mietiskellä sen mukaan.

Väliaikaisesti siihen nyt istutin keväällä hankkimani taimet, muutaman saniaisen, kanadanruohokanukkaa, hämyvuokkoa, valkovuokkoa, jotain pientä jaloangervoa, lajike on jo kadonnut ja valkoisen siperiankurjenmiekan. Ne on menossa tuonne metsäpuutarhan puolelle, mutta vielä ei ole joutanut sitä tekemään. Kuunliljat myös oottaa istuttamista toisaalle, mutta aika ihanasti nuo saviruukut sopii tuohon kokonaisuuteen.

 

On se nyt ihan eri näkönen, siisti ja selkeä. Ovetkin mahtuu tarvittaessa aukeamaan ihan kunnolla. Ja sopii hyvin yhteen tuon kasvihuoneen valkoisten ovien ja lattian kanssa. Altaiden eteen laitoin muutaman valkoisen ajuruohon, niistä olis myös aikomus levitellä muuallekin. Koivun tyvelle levittelin kankaan päälle säkin kuorikatetta. Ja minusta lopputuloksesta tuli ihan mun näkönen, tykkään kyllä. Ja nuo tiilet varsinkin on ihania, niitä ois vielä lisääkin, jos keksis hyviä käyttötarkoituksia. 



Tähän on taas hyvä päättää tämä päivä ja lähteä nukkumaan! Olo alkaa olla kohta ku jyrän alle jääneellä, mut jospa se ens viikolla helpottais. ;)




keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Nauhuspenkki uusiksi ja ruusun tuoksua

Tämä nauhuspenkki oli alunperin ihan ensimmäinen kukkapenkki, jonka tänne pihalle tein. Ja komeasti se on ensimmäiset 10 vuotta kukkinutkin. Tässä alla kuva 4 vuoden takaa, silloin tilanne oli vielä hyvästi hallinnassa. Reunassa oli tuommoset puuaitaelementit, nekin toimi aikansa ihan hyvin, mutta jo pari vuotta sitten ne piti purkaa, kun lahos niin pahasti. 



 Viime kesän helteillä nyt kuitenkin huomas kunnolla, että voima oli loppu ja multakin lähtenyt juurilta pois. Juuripaakut oli jo lähes 10 cm koholla tuossa mullan pinnassa, kasvu oli enää puolet tuosta alkuperäsestä ja kukkia ei juurikaan noussut. Ilman reunuksia oltiin pari kesää, kanttaamalla pidin nurmikon pois penkistä. 



Aika onnettoman näkönen tuo nyt tänä kesänä oli. Tarkoitus oli uusia se jo vuosi sitten, mutta solisluun katkeaminen pisti pihahommat niin pahasti tauolle, että moni asia siirtyi tälle kesälle. 


Nyt juhannuksen alla ja sen jälkeen sain urakan valmiiksi. Kaikki taimet pois, perusteellinen mylläys ensin jyrsimellä ja sen jälkeen vielä konttaamalla käsin kitkin juolavehnät ja voikukat niin hyvin kuin sai. Takareunaan upotin 20cm syvälle reunanauhan viiruhelpeä estämään ja myöskin estämään jatkossa mullan valumisen tuonne rinteeseen sadevesien mukana. 




Toisessa päässä multa oli vielä tosi savista, joten lisäsin koko penkkiin muutaman säkin Biolanin turvemultaa maanparannukseksi, plus pikkusen kanankakkaa ja kalkkia. 
Reunustusta mietin pitkään, harkitsin puuta, tiiliä ja luonnonkiviä, mutta kyllä sit luonnonkiviin lopulta päädyin. Ne sopii tyylillisesti yhteen muun pihan kans niin hyvin. 
Kivien alle tuli kankaat ja kerros kivituhkaa, pysyy taas nurmikko paremmin omalla paikallaan ja kivet siistinä. Kankaan nostin vielä kivien taakse pystyyn, niin ei pääse multa valumaan kivien välistäkään pois. 



Ja ei hassumpi. Eiköhän tällä taas mennä seuraavat kymmenen vuotta. Kasvit on tosin vielä surkean näköisiä, ajankohta ei ollut paras niiden siirtämiseen, mutta eiköhän ne siitä tokene. 




Muualla pihalla saadaan vielä täysillä nauttia ruusujen kukinnasta ja tuoksusta. Kukinta näyttää nyt kestävän pitkään, kun ei ole liian lämmin. Sadetta vaan kaivattaisiin, tosi kuivaa on taas. 
Alla kuvassa ruskelanruusu.


Juhannusmorsian, eli morsionruusu. 


Kerrottukukkainen punalehtiruusu. 


Tornionlaaksonruusu


Ja etupihalla kukkiin kerrankin hyvin viljamin keltaruusu.


Merveille ja papulan ruusu ovat vielä nupullaan, mutta kukkia tulossa kumpaankin. 
Viimesenä vielä mummolan pihasta saatua hansaruusua, niin huumaava tuoksu ja ehkä kuitenkin se ruusuista ihanin ja rakkain.