perjantai 20. maaliskuuta 2020

Ulkoilemassa kotikoulun välissä

Lumen alta paljastuva luonto on kyllä aina yhtä sykähdyttävää. Aamulenkillä Leimun kans ihasteltiin kiven päällä kasvavaa torvijäkälää ja ihmeteltiin yläpuolella raakkuvia variksia. Pikkuhiljaa tulee kevät meillekin. 

 



Lasten toiveesta lähettiin kotikoulun päätteeksi porukalla pihalle, makkarapaketit kainaloon ja nuotiopaikalle virittelemään tulia. Se on nyt grillikausi avattu.
Välillä pitää käyä tuulettaan päätä, ettei aivan höperry sisätiloihin lasten koulujuttujen kans. 


Siellä missä on makkaraa, siellä on myös Leimu... =D 



Ei ihan vielä päästä pihahommiin, lunta on paikotellen reilustikin. Alppiruusu ´Haaga´ lupailee ainakin pieniä nuppuja mutta pikkusen lehdet roikottaa, nyt pitäs nakata säkkikankaat suojaksi päälle, ettei ne pala kevätauringossa. 



Päivä kerrallaan eteenpäin, ei auta nyt hötkyillä suuntaan eikä toiseen. 
Pysykäähän terveinä! ❤


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Elämää pistokkaissa

Ensinnäkin oikein hyvää naistenpäivää! 
Arovuokkojen kukintaan ei enää ole hirveän pitkästi matkaa, aurinko paistaa ja lämmittää jo.


Vihreää pilkistelee jo melkeinpä jokaisesta pistokkaasta. Nyt kun sais ne vielä pidettyä hengissä siihen asti, että kasvattavat juuret. Silmuissa on voimaa niin paljon, että ne jaksaa avautua vaikka juuria ei olekaan, mutta tästä alkaa sitten ne kriittisimmät vaiheet. Täytyy pitää pussit päällä, ettei nuo uudet alut kuivu, mutta varottava myöskin liikakastelua, ettei pistokkaat mätäne. 



Mun veli teki tämmösen pienen koosteen viime kesän robottivideoista ja lisäsin sen youtubeen. Ei mikään ammattitason video, kun on vaan kännykällä kuvattuja pätkiä, mut siinä näkyy vähän paremmin näitä pihan korkeuserojakin mitä kuvissa. Työlästä hommaa, pari päivää meni tuon värkkäämisessä. Omat haasteensa toi se, ku veli tuolla vajaan parin sadan kilometrin päässä sitä työsti ja minä koitin etänä ohjeistaa. Yksin en ois kyllä saanu aikaseksi minkäänlaista, joten kiitos Antille!
 Jospa siitä sais käsitystä, miten toimii ja miksi me ollaan siihen niin tyytyväisiä. 



torstai 5. maaliskuuta 2020

Robottiruohonleikkurin "talvihuolto"

Aikasempina vuosina on aina keväällä pikkusen tympiny kesän tulossa se, että joutuu taas leikkaamaan ruohoa. Tai itessään se leikkaaminen on ihan mukavaa puuhaa, mutta se aika mikä siihen aina kului on ollu melkonen, kun pariki kertaa viikossa pitäny leikata. On täällä muutaki tekemistä ku juosta leikkurin kans. Mutta nyt ei ahista yhtään. Innolla oottaa, että saa laittaa Ruttusen käyntiin ja katsoa vierestä kun se hoitaa hommat. 
Ja kyllähän tuo leikkuujälki on huomattavasti tasaisempaa, kun työnnettävällä leikkurilla. Aina on siisti piha.




Kerran vuodessa talven aikana leikkuri käytetään piuhojen päässä ohjelmistopäivityksessä. Varsinaisesti ei tarvinnut tehä mitään huoltoa, ei ollu ku vajaan tunnin homma. Kuoren alta oli vähän imuroitu ja tarkisteltu jotain pieniä juttuja, mut siinäpä se. Ja hintaakaan ei kertyny ku muutama hassu kymppi! Ei tarvi ostaa ja vaihtaa öljyjä, ei uusia tulppia eikä värkätä muitakaan mottorihommia. 


 Työnnettävään sai uusia tulppaa joka toinen viikko...sitä ei meinannu saada millään käyntiin. Ja kun viimestä kertaa, pari päivää ennen robotin tuloa aloin leikkaamaan nurmikkoa, niin vanhus tykkäs kyttyrää ja sano sopimuksen lopullisesti irti, sylki öljyt ulos ja siihen jäi :D 


Päivitysreissun yhteydessä huomasin, että tähän kännykkäsovellukseen on päivittyny tilastoja viime kesän ajalta. Aika pitkästi se on kerryttäny kilometrejä yhessäki kesässä. Tehokasta leikkuuaikaa sillä on ollut 96,6% koko ajasta, eli sen lopun se on käyttänyt siihen latausaseman kahteluun. 2 hakukaapelia tuonne pihalle viriteltiin, alkuun se meni niitä pitkin aina latausasemalle, mutta loppukesästä se ajo jo suoraan lataukseen, kun oppi reitin. Oppiminen perustuu gps:ään, se luo sen avulla itelleen kartan, jota käyttää jatkossa apuna leikkaamisessa. 


Viime kesänä siis tämän hankin, malli on Husqvarnan Automower 450x, eikä päivääkään ole kaduttanut! Aika arvokashan tämä on alkuun investoida, siitä ei pääse mihinkään. Mutta käyttökulut on vastaavasti pienet, ja on niin helppo ja vaivaton joka suhteessa. Vaikka maksaishan se ajettava leikkuriki yhtä paljon, mutta en kyllä ees harkitsis enää ajettavaa! Kerran vaihdoin terät siihen kesän aikana, oikeastaan muuta sille ei tarvinnu tehäkään. Pitkä kuivuus näkyy nurmikon kellastumisena. Pisimmillään leikkuri oli 3 viikkoa parkissa, kun ei tuolla ollut mitään leikattavaa, eikä olis järkevääkään kuivana kautena ajaa nurmikkoa liian lyhyeksi. Kärsii vaan ja palaa herkemmin. Nämä meidän rinteetki se ajeli kevyesti ylös, ei mihinkään jääny sutimaan. 


Yks pieni kommellus sen kans kävi, kun pojat oli jättäny teltan pihalle lojumaan ja Ruttunen ajeli suoraan sen naruihin ja sotki ne sinne terien väliin solmuun. Tosin tuossakaan ei käyny kuinkaan, kone tunnistaa jos terät jää jumiin. Se sammu siihen samantien ja kännykään tuli viesti, että leikkuri on jumissa. Ei kerenny ku muutaman kierroksen kiertää naruja tuonne, aika helpolla lähti pois ja sai taas laittaa jatkamaan leikkaamista. 


On se vaan viisas vekotin, ei keksi moitittavaa. Varaston seinällä telineessä saa vielä vähän aikaa ottaa talviunia, ei oo kiire mihinkään. 


maanantai 2. maaliskuuta 2020

Kasvimaasuunnitelmia ja lisäystä talvipistokkaista

Nyt on suunnitelmat selvillä, mitä tuonne uudelle kasvimaalle istutan ja miten sen teen. Voi kun olis jo kevät, mahoton polte olis päästä tekemään tuota! 
Suunnitelma on suunnilleen mittakaavaan piirretty, mut aikalailla vapaalla kädellä. Ympyrät ja kaaret ei oo nii justiinsa, kun en jaksanu alkaa liian tarkasti näpertään...piti vaan äkkiä saada ajatukset paperille. =D 

 
Ja kuten näkyy, mikään ihan perinteinen kasvimaa tästä ei tule. Oon pitkään ihaillu potager-tyylisiä keittiöpuutarhoja, joten semmosista oon nyt kasannu vaikutteita ja ideoita. 
Mun ystävä, myöskin puutarhuri kävi tänään kahvittelemassa ja häneltä sain lopullisen ajatuksen tuohon alueen yläpäähän tien viereen. Koko talven oon sitä miettiny ja pähkäilly, että kuin siitä saa järkevän, ettei tien pölyt leviäis kovin paljoa syötäviin kasveihin. Heli sen nyt keksi, että tee labyrintti! Ja siinähän se! Taikinamarjasta pensasaitaa ja koristekasveja lisäksi, aika ihana idea. 


Viron reissulla jokunen vuosi sitten tykästyin yhden kartanon puistossa olleeseen istutusalueeseen, jossa oli käytetty tätä labyrintti-ideaa. Se on jääny itellä vähän muhimaan, että ois kiva joskus toteuttaa jotain vastaavaa, tähänpä sen sopivasti nyt saa. Pikkusen korkeammalla pensasaidalla teen osan, ainakin reunat, mutta keskellä olevat ryhmät vois jättää mataliksi. Tuossa kuvassa on käytetty puksipuuta, mutta se ei täällä meillä menesty. Taikinamarja kestää talven pakkaset ja tuiskut, ja sietää myös hyvin leikkausta.


Ja näistä ajatuksista innostuneena, nappasin sakset käteen ja suunnistin pihamaalle... napsin tuolta omista taikinamarjoista nyt viime kesän kasvuista pistokkaita reilut 100 kappaletta ja istutin ne kylvömultaan.


 Mullan pinnalla on vajaan sentin hiekkakerros, se tasaa kosteutta ja estää pinnan kuorettumista. 
Pistokkaat on n. 10 cm mittaisia, n. puolet silmuista jäi mullan pinnan alle, muutama silmu mullan pinnan yläpuolelle. Alimmat silmut nappasin pois ja latvojakin typistin hieman, jos alkais tekemään juuria herkemmin. Muovipussista tein huput päälle niin ei pääse kosteus heti haitumaan. 

Aika vähän oon pistokaslisäystä tähän asti harrastanu, mutta kokeillaan nyt miten näiden käy. Jos lähtee hyvin kasvamaan niin teen toisen satsin samallai. Säästää pitkän pennin kun ei tarvitsisi kaikkia ostaa. 


Muuten täällä on vietetty ihan tavallista arkea. Pikkusen oon jo koittanu sisustaa kevättä sisällekin, vaihdellut verhoja ja pessy ikkunoita. Alkaa tuo aurinko taas paistaa niin kirkkaasti ja armottomasti, että jokainen likaläntti näkyy kauas. Ja tulppaaneja tietenkin pitää ostaa melkein joka toinen kauppareissu, heti on paljon keveämpi ja keväisempi olo. 

 


sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Helmikuun kuulumisia

Että tämmönen talvi. Lunta on just ja just suojaksi asti, onneksi edes niin. Monilla etelässä tuntuu jo kevätkukkia puskevan maasta, täällä ei ihan niin kuitenkaan. Mutta jäätä on tuolla lumen alla, saa nähdä millaset tuhot se keväällä paljastaa. Tämän päivän on taas sadellu vettä ja räntää vuorotellen.  


Kauniita pakkaspäiviäki on väliin mahtunut. Kävin kasvihuoneessa noin viikko sitten istuskelemassa jonku aikaa ja kuvailemassa kuurankukkia ikkunoissa. 



Pupujussien jälkiäki näkyy hangilla aika reippaasti. Mut ainakin vielä on saaneet puut ja pensaat olla rauhassa. Jospa niillä riittäis tuolla metsissäki syömistä nyt, kun lumet on niin vähänä. 




Tämä leppä on mun yks suosikkipuista, vaikka se nyt onki ihan tavallinen harmaaleppä. Tykkään sen oksien muodoista ja noista pikkusista kävyistä. :) Juurivesoja toki pukkaa ahkerasti, niitä välillä joutuu leikkelemään pois. Mutta ainaki vielä sen kans on pärjänny. Lepät on hyviä ns. pihankin "pioneeripuita", jos halutaan johonkin kohti nopeasti kasvavaa puuta, jonkin hitaasti kasvavan lajin kaveriksi. Siitä saa muutamassa vuodessa jo aika näyttävän näkösen ja mukavan pihapuun, jonka voi sitten kaataa pois, kun varsinaisesti paikalle istutetut muut kasvit alkaa vaatia lisää tilaa. Tätäki alunperin sellaiseksi ajattelin, mutta voi ollaki, etten raski sitä hävittää. 


Etupihalla oottaa ens kesän projekti! 
Syksyllä kaadettiin metsää tuosta pihan reunasta vähän matkaa pois. Puut pitäs siivota, kivet ja kannot kaivaa ylös ja vähän muokkailla maata. Kuorma uutta multaa kaveriksi ja siihen ois tulossa mun uus hyötytarha. Suunnitelmia ja haaveita ois vaikka ja mitä ihanaa, kun vaan pääsis tekemään. 
Tuolla alhaalla takapihalla kasvihuoneen vieressä on marjapensaille niin märkä paikka, että ne ei ikinä ole tuottaneet siellä kunnolla satoa. Mansikkamaa kaipaa myös vielä pari vuotta vaihtelua, joten nyt teen toisen kasvimaan, niin voi jatkossa paremmin toteuttaa viljelykiertoa. Ja juu, kyllähän mulla tekemistä ois riittäny tämänki kans mitä nyt on, mutta ainahan sitä pitää saada jotain uuttakin ettei pääse tylsistyyn. :) Joten ei haittais, vaikka nuo lumet nyt häipyis pois, polttelis jo päästä pihahommiin! 



sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Hyvää alkanutta vuotta!

Vielä täällä henki pihisee! 
Tuli jo joku aika sitten tädiltä viestiä, että etpä ole päivittäny blogia vielä tänä vuonna... oon jo monta päivää suunnitellut, mutta kun tämä on niin toivottoman hidasta hommaa. 2 tuntia hurahti nyt illalla, kun kattelin kuvia päivitystä varten, ei meinaa koskaan olla niin paljoa aikaa että pääsis loppuun asti. 
Isännän kuvien joukosta löytyi muutama vanha kuva saunapolusta parin vuoden takaa, kun se oli kesken teon. On se ollu kyllä yhtä kuravelliä joskus, aika paljon on muuttunut. Ja kun nämä muutoskuvat on aina niin mukavia katella muittenki blogeista, niin aattelin, että tällähän se on hyvä uus vuosi alottaa.



Ja siinä toiseen suuntaan.




Koristeomenapuu ´Makamik´siirrettiin silloin kaivurin kauhalla etupihalta tuonne saunan viereen ja hyvin kesti siirron, kun sai tarpeeksi ison juuripaakun mukaan. Puu oli tuossa vaiheessa jo 6 vuotta vanha. Kovin paljoa tuo ei ole kokoa tässä ajassa kasvanut, mutta viime keväänä se kukki ihan valtavasti! 

 


Eikäpä tuolla ole valmista vieläkään, syksyllä jäi hommat kesken tuohon polun risteyskohtaan. Vähän oli ideat ja inspiraatio hukassa mitä siihen tekisin, jonkulaista kasviryhmää pitäs koittaa keksiä. Ideoita otetaan vastaan, jos jollaki jotaki ois... kunttaa ei tuohon kohti oikein viitsi laittaa, on niin kuiva ja kuuma paikka.



Säät on ollu aika mahottomat. Välillä tulee vähän lunta ja seuraavana päivänä taas vettä. Tiet on jäällä ja on niin märkää. Hiihtämistä en ole vihtiny yrittääkään, en tiiä ees missä kunnossa täällä ladut on. Metässä ei juuri lunta näy, ihan pieniä länttejä siellä täällä... Alla viime ja kuluneen viikon lenkkimaisemia. 


Ja loppuun vielä tämmönen mysteerikasvi, kuka tietää mikä tämä on?
Kaikilta vierailta viime kesän aikana sitä arvuuttelin, eikä kukaan sitä tunnistanu. ;)  Taisin jolleki luvata jopa satasen ja sai jopa googlea käyttää tunnistamisessa apuna, mutta sain ite pitää rahani. :D Kukkinu tämä ei vielä ole, mutta ehkä jo ens kesänä. Pari vuotta on tuolla kivien välissä viihtynyt. Toistaseks en oo vielä muiden pihoilla tähän törmänny...