sunnuntai 24. elokuuta 2014

Pientä pintaremonttia ;)

Siis ihan pientä vaan, kauan sängyn alla odottaneet laudat päätyi viimein seinille, verhotangoille hyllyiksi.
Veljeni silloin aikoinaan teki laudat mun pyynnöstä, toinen veli kävi asentamassa. On se vaan hyvä, että on noita pikkuveljiä, joita voi välillä juoksuttaa apuun ;) Tulipa samalla siivottua sohvan taustakin, ei ollu imuroitu piitkään aikaan...voitte vaan kuvitella mikä villakoiramäärä sieltä löytyi! :D
Verhotankoja en viitsinyt ostaa uusia, maalasin entiset vaan valkoiseksi, hyvin sopii kokonaisuuteen noinkin. Hyllyjen kannattimet löysin sisustusputiikista, Kaunis koti Wilhelmiinasta.
Pikkusen tuo nyt ilmettä myös ylemmäs seinille, nämä olohuoneen seinät ku on korkeat, ne on niin hankala sisustaa ja ollu jotenki niin paljaat ja autiot. Nyt on jo vähän parempi!


Siinä vielä lähempää, kukat tietenki kuuluu tuonne, sopivissa määrin. Mitään romuja sinne ei aleta keräämään, niinku muori vähä epäili... Keittiön ikkunoidenkin päälle laitettiin samanlaiset, tosin siellä on katto sen verran lähellä, ettei sinne kummoisia edes mahdu. Herttaköynnöksen nostin nurkalle vähän ilmettä pehmentämään. Ja kynttilöitä, kynttilöitä...varsinkin kun tulee syksy ja pimeät. :)


Ja sitten joku kyseli viime postauksessa tuosta Mongolianvaahterasta, joten laitetaas niistä vielä pari kuvaa. 

Jos sitä pensaana kasvattaa, se ei vaadi leikkauksia. Mutta mulla on rungolliseksi puuksi kasvatettu tuo yksi ja toista yritän samaan tyyliin. Sen vuoksi mä niitä leikkelen, juuriversot poistan ja muutenki mallia koitan pitää enemmän puumaisena kuin pensaana. 



Jos pensas on jo useamman vuoden vanha, sitä on hankala enää lähteä leikkaamaan puumaiseksi, mutta nuoremman pensaan voi koittaa muotoilla. Se on vaan aika ronkeli, jos liikaa leikkaa, helposti tykkää huonoa ja kuivuu. Ja missään tapauksessa sitä ei saa keväällä mennä leikkaamaan, silloin kuivuu varmasti. Elokuun puolivälin jälkeen parempi ja vielä alakuulle, niin kestää. 
 Pari kertaa oon tuon toisen puun leikannu liian aikaisin ja on maanpäälliset versot kuolleet. Se lähtee kyllä juuresta kasvamaan uutta, niin oon saanu sen kasvatettua takaisin. ;)



 Ja lisäksi molemmat näistä kasvaa samassa perennapenkissä, sinne joukkoon ei ihan pensasmainen Mongolianvaahtera mahtuisi kasvutapansa puolesta. Rungollinen taas passaa ja tuo sopivasti vähän varjostustakin perennoille. 


Ja syksy se tulee, kurkilaumat kokoontuu taas tuohon läheisille pelloille. Mukava kuunnella niiden huutoja ja käydä lenkillä niitä katsomassa :)




torstai 21. elokuuta 2014

Sakset käteen ja leikkaamaan!

Nyt on se aika vuodesta, että saa taas leikata omenapuita ja nimenomaan niitä satoa tekeviä puita.  Nuoret puut leikataan keväällä, ennen lehtien puhkeamista, mutta satoikäiset puut näin Elokuulla. Ja tämä siksi, että syysleikkaus on ns. hillitsevä, leikattu malli pysyy paremmin, eikä vesiversoja lähde niin kasvamaan. 
  
25. pv maanantaina syntyy uusi kuu, joten nyt vielä su. asti on aikaa leikata, niin ei leikkaushaavat vuoda niin paljoa ja puut kestää leikkaukset paremmin. Ja nyt on myös paras aika kitkeä rikkaruohot ja raivata pusikot pois, alakuulla leikkaus hillitsee kasvua tehokkaasti.

   
Ja vanhemmista puistahan nyt ei hirmusesti edes tarvitse poistaa. Kilpalatvat ja puun sisäänpäin kasvavat oksat poistin. Lepaan melonista leikkasin vähän reilummin, se oli semmonen tuppura, ettei läpi nähnyt. Sieltä otin ihan kokonaan oksia runkoa myöten pois, niin puusta tuli vähän ilmavampi. Helposti lähtee taudit itämään, jos oksia on liian tiheässä.
Lepaan meloniin tulee peräti 5 omenaa, muihin ei mitään, paitsi Rautatieomppuun taas kymmenittäin. 
Kesäkuun hallat vei jälleen raakileet. Ja löytyipä sieltä tämmönen munarykelmäkin, mikä lie? En ole jaksanut etsiä netistä minkä munia vois olla, jos joku tunnistaa, nii sanokaapa. :) Hävitin kyllä jokatapauksessa ne.


Mongolianvaahterat ja muutkin vaahterat voi leikata nyt. Näkyy nämäkin tekevän melko kovasti juuriversoja, napsin ne kaikki pois ja harvensin vähän muutenkin pensasta. Helteiden aikaan siitä meni yks isokin oksa ihan ruskeaksi, kuivu ja kuoli. Sen leikkaamiseen piti huutaa isäntä avuksi, kun ei omat voimat riittäny vääntämään oksaa poikki...


"Katkes se" kuuluu vaan pensaan juurelta...niin, katkes sakset mut ei oksa! :D Aika hyvin on nämä sakset palvelleet, tainneet olla ainakin 8 vuotta käytössä, biltemasta ostettu aikoinaan alle kympillä, joten pisteet Biltemalle ;) On haukkunu hintansa jo moneen kertaan. 


Päärynäpuun leikkasin myös. Tai pieni taimihan tämä vasta on, tosin olis voinu leikata keväälläkin, mutta oli niin pitkä kilpalatva, että nappasin sen pois, lyhensin latvaa ja pikkusen tasottelin muutenkin. Päärynät vaatii melko voimakkaat leikkaukset, tästäki tulee muuten vaikka 10m  korkea puu, jos sitä ei pidä leikkaamalla kurissa. Tämän kesän vuosikasvain oli yli metrin mittainen. 


Toinen päärynä on vielä pienempi. Tälle meinas käydä huonosti, viime talvi oli niin ankara, että juuristo kärsi sen verran pahasti, että aikaisempi kasvu tästä kuoli. Lähti kuitenkin varrennoskohdan yläpuolelta yhdestä silmusta uudestaan kasvamaan ja nyt on jo ottanut pituudessa kiinni tuon kuolleen verson. Jospa tästä vielä puu saadaan. Tähän en nyt saksilla koske, ettei tykkää kyttyrää talvea vasten. Juurella kasvaa tuoksukurjenpolvi, helpompi leikata nurmikko, kun ei tarvi ihan puuta myöten ajaa. Eikä hedelmäpuiden juurella nurmikko saisikaan kasvaa, vie niin paljon ravinteita nuorelta puulta, että haittaa sen kasvua.


 Lisäksi siinä kukkii nyt joku sipulikukka, jonkusortin Laukka se on, mutta nimi on jo unohtunut mielestä. Laukat on sen verran pahan hajuisia, että niiden sanotaan karkottavan myyriä pois, tai ainakin hämäävän niitä toisaalle, ettei lähtis juuret talven aikana. Oon kaikki omenien ja päärynöiden juuripaakut kiertäny istutuksen yhteydessä Alliumin sipuleilla, eikä ole myyriä näkynyt. Toki meillä on nuo kissatkin, jotka pitää kantaa kurissa, mutta mitä useampi keino taistella niitä vastaan, sen tehokkaampi tulos. 


Ruusut ja muutamat muutkin pensaat näkyy kärsineen helteistä. Ruskeita oksia näkyy pensaiden keskellä. Nekin voi huoleti leikata nyt pois.


Onneksi on muutama kukkakin kuitenkin.


Ja uusiakin kukkia tuli hankittua, kerrottu kukkainen Tiikerinlilja tarttu mukaan Multasormesta, oli niin ihana! Ja roosan värinen Loistosalvia. Molemmat aika myöhäisiä kukkijoita, mulla kun on tämä syksy vähän aneeminen, suurin osa perennoista kukkii keväällä ja keskikesällä. Pitää koittaa hankkia lisää syksyn kukkijoitakin. :)



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pimenevät illat

Lapset nukkuu, koti on suunnilleen siisti, pyykkihommat ja tiskit laitettu...vieraita kestitetty eilinen ja tämä päivä, josko nyt ehtis vähä aikaa rauhottua ennenku menee nukkumaan. Niin mukavia kun vieraat onkin, silti tuntuu, että tarvii välillä vähän omaa rauhaa. Päiväunetkin piti ottaa tässä iltasella, kun niin väsytti. Nyt ei sitten tule uni silmään vähään aikaan. 
Mä niin tykkään näistä hämäristä loppukesän illoista, kun voi taas sytytellä kynttilöitä lyhtyihin ja tunnelmoida, ihan parasta on tämä hiljaisuus, kun saa olla ihan yksin, kuunnella musiikkia ja rentoutua. Kuulee jopa omia ajatuksiakin välillä ;)


Syksyn tuntua on ilmassa, ei siitä mihinkään pääse. Jos huomenna aamusta sais nurmikon leikattua, edellisestä leikkuusta taitaa olla jo lähes kuukausi aikaa, joten kovasti olis tarvetta. Helteillä ei viitsiny leikata, kun ei se sillon kasvanukaan, paloikin paikotellen. Nyt taas on tuuheaa ja pitkää. Syyslannoitteiden aikakin olis käsillä, semmosta pientä hommaa, nythän tuota taas jaksaiski paremmin, kun ei ole enää liian kuuma pihalla työskentelyyn. 


maanantai 4. elokuuta 2014

Kuvaustauko

Nyt kävi niin, että hajos kameran laturi. Ei saa kuvattua nyt mitään, kun akku meni tyhjäksi. 
Uima-altaalta ois voinu pari kuvaa laittaa, saatiin nyt pumppu sinne kierrättämään vettä ja allasimuriakin jo illalla kokeilin ja hyvin puhistu :) Tälle viikolle lupaa taas helteitä, on nyt uintivesi taas kirkasta ja puhdasta.
Näin ihanan kimpun sain muutamana päivänä kerättyä pihalta, kun kukinta oli parhaimmillaan. Helteiden seurauksena mikään näistä ei enää kukikaan, Palavat rakkaudetki oli viikossa kukkansa kukkineet. 


Oman maan mansikoista saatiin vain vähän satoa, muutama litra riitti pakkaseen. Tilalta haettiin muutama laatikko lisäksi, jotta pärjätään kevääseen asti. Osa tietenki syötiin, herkuteltiin mansikkakakulla.


Lisäksi Talosanomat kävi tutustumassa meidän pihaan ja tekivät siitä juttua, käykääpä lukemassa jos kiinnostaa. :) Näyttää piha vähän erilaiselta toisen ihmisen näkökulmasta, vieras osaa kiinnittää huomioita eri asioihin mitä ite, kun tähän on jo niin tottunu. :)
 Hyvä sivusto muutenkin, esittelevät uusia taloja ja muuta mielenkiintoista.