perjantai 18. elokuuta 2017

Auton renkaan tuunailua

Oon viime aikoina seurannu areenasta Alan Titchmarshin puutarhaohjelmaa ja kyllähän ne tekee hienoja pihoja! Sieltä bongasin idean köydellä päällystetystä auton renkaasta, johon voi istutella sit joko yksvuotisia tai monivuotisia kasveja ja päätin kokeilla itekin. 
Tuontitukusta tilasin 20m köyttä, rautakaupasta ostin liimaa ja paikalliselta huoltamolta sain vanhan renkaan 😄 


Ensimmäiset 10m köyttä riitti 5 kierrosta, seuraavat 10 vajaa 5 kierrosta... että näin siinä sitte kävi ku ei tyhmä aatellu loppuun asti. Eihä se 20m riittäny läheskään koko renkaan päällystämiseen. No eiku uus tilaus sisään ja tänään sit sain loputki köydet ja liimattua neki paikoilleen. N. 35m siihen meni köyttä, ei ois iha heti uskonu että niin pitkästi sitä kuluu. Eikä muuten tullu halpa rengas... meinasin ensin tehä 2, pienemmän ja isomman mut enpäs teekkään 😰



Vaan ihan kiva tästä tuli. Vanerista leikkasin kuviosahalla ympyrän ja ruuvasin sen pohjaksi. Siihen porasin muutamia reikiä että liika vesi pääsee pois. Hiekkaa pohjalle n. 5 cm ja multaa päälle.
Kukkapenkeistä kaivelin mongolianmaksaruohoa ja hopeatoppoa istutettaviks ja lisäks korkean koristeheinän, kirjosorsimon. 



Mullan pinnan katoin rantakivellä, se on aika hauskan näköstä tuossa ja estää vähä haihtumista. Vielähän tuo on vähän tyhjän näkönen mut eiköhän se siitä tuuheudu. 

Ja lopuks vielä videonpätkä pihalta, innostuin kokeileen videon kuvaamista heinäkuun loppupuolella ihan ekstemporena, ja vaan tällä samsungin älykännyllä, ei millään kunnon videokameralla. Siihen nähen ihan kohtalainen kuvanlaatu... pikkuveli leikkas ja lisäs musiikit. 
Avoin pihapäivä jäi nyt tältä kesää järjestämättä nii olkoot tää vähän korvausta siitä.
Mukava on sit talvellaki katella kesäisiä näkymiä kun oikein ikävä iskee 😉 



tiistai 15. elokuuta 2017

Rentosuopayrtti, Saponaria-risteymä

Tällainen uus perenna risteytyi mun penkissä, rohtosuopayrtin ja kivikkosuopayrtin uusi jälkeläinen. Ella Räty on tämän nimennyt rentosuopayrtiksi. Kuvien ja nimien perusteella ei ole löytänyt suomesta eikä ulkomaisista julkaisuista mainintoja näiden aikaisemmista risteymistä. Paloniemen taimistolla sitä nyt on lisäyksessä, mikäli onnistuu hyvin niin saadaan varmaan joskus myyntiinkin. 

Talvimärkyyttä ei näytä sietävän, mun yksilö mätäni toissa talvena, mutta taimistolla se onneksi säily hengissä ja tänä keväänä sain sieltä uusia alkuja takaisin itelleni ja tällä hetkellä se taas kukkii, nyt kylläkin 5 eri kasvupaikassa, joten luulis nyt ainakin jossain viihtyvän. 


Ja mä oon niin ihastunut tämän kukintaan! Se nimittäin kestää ja kestää, toista kuukautta pitkälle syksyyn se kukkii, kun kerran aloittaa. Ja kukkii valtavasti! Kasvutapa on tuommonen rento, varret on pitkät ja lamoavat ja uusia kukkia syntyy varsien päihin sitä mukaan kun entiset lakastuu.

Ainut huono puoli siinä on, että kotioloissa sitä on vähän vaikea lisätä ite. Se nimittäin ei leviä, ei siemennä, eikä tee juuresta uusia alkuja, kasvattaa vain juuristoaan pikkuhiljaa isommaksi. Useamman kerran oon yrittäny levittää, ottaa juuristosta uusia alkuja mutta ei oo onnistanu. Juurrutushormonin avulla sitä on saatu lisättyä pistokkaista, mutta harvalla kotipuutarhurilla tieten on juurrutushormoneja käytössä? Ainakaan itellä ei ole tullu hankittua.
No onneks taimistolla Seija osaa hommansa, ja oikeestaan tämmösiä runsaasti kukkivia perennoja, jotka ei leviä ongelmaksi, onki aika vähän ja luulis olevan kysyntääkin. 


Ja että oishan se hienoa saada lisäykseen ja myyntiin ihan uusi, mun omalla pihalla syntyny perenna.
 😄 

Siinä vielä vanhemmat, pienempi vaaleanpunainen kivikkosuopayrtti ja valkoinen rohtosuopayrtti. Alunperin nämä kaks on kasvaneet vierekkäin, siihen tullut kolmas kaveriksi ja nyt kaikki erillään. 




Ja tässä vierekkäin kivikkosuopayrtti ja nyt ihan ikioman nimen omistava rentosuopayrtti. ❤ Kukka on uutukaisella kerrottu ja huomattavasti isompi kuin kivikkosuopayrtillä, kasvukorkeus on n. 10cm  korkeampi, muuten lehdet ja kasvutapa muistuttaa kovasti toisiaan. Rohtosuopayrtin kukalta on perinyt malliaan, mutta tuoksu ei valitettavasti ole tullut mukaan. Mutta ihana se on silti, siitä ei pääse mihinkään. 


Jotta pysykäähän kuulolla ja käykää välillä kurkkimassa Paloniemen taimiston nettikauppaa, tämäki voi joku kaunis päivä löytyä sieltä myytävien taimien listalta. 

Mukavaa viikon jatkoa! 😊




keskiviikko 9. elokuuta 2017

Säkkimullan ja peltomullan ero

Tässä on nyt saanu viime ja tämän kesän aikana testata näitä erilaisia multia, kun oon tehnyt noita kasvulaatikoita lisää. Vuosi sitten keväällä laitoin pari laatikkoa, joihin ostin mullan säkkitavarana. En enää muista minkä firman multaa ostin, luultavasti GreenCare:n luonnonmukaista puutarhamultaa, kun sitä tästä paikallisesta rautakaupasta on aina saanut ja aattelin että kuitenki pitäs luomumulta saada tuonne vihanneksille. Ja sillon siinä ei itäny oikeastaan mikään, ei edes herneet. 6 herneen tainta sieltä tais nousta, mutta ei niihin tullut yhtään palkoa. Tässä kuva vuoden takaisesta.


Tänä keväänä parantelin laatikoiden multaa vähän turpeella ja hiekalla, ja taisin laittaa pikkusen kalkkiakin. Nyt niissä sentään kylvökset iti, mutta kasvu on vieläkin tosi huonoa.

Uusiin laatikoihin sekoittelin ite mullat, meillä on tuossa aika savinen, pellolta tuotu maakasa, josta kärräsin laatikoihin mullat. Sekaan pistin reilusti hiekkaa, ihan puhasta turvetta, kalkkia ja pari kourallista kanankakkaa ja nyt kasvaa niin että kohina käy! 

Verrata voi tästä, vasemmassa kuvassa on punajuuret jo suuria, oikean puoleisessa ihan kitusia, vaikka samana päivänä samasta pussista kylvetty, ja kasteltu tismalleen samalla tavalla. 
Sais jo kerätä satoakin :)


Ja salaateissa sama ero...ylemmän kuvan laatikosta ei satoa saa tälle kesää, alemmasta on syöty jo peri kerää. Ainut mikä tuossa viime kesän säkkimullassa kasvaa on tuo kosmoskukka...tosin kukkia siinä ei näy vielä ;) En ymmärrä mikä siinä mullassa on pielessä, tosin en ole ph:ta mitannu enkä johtolukua. Mutta joku siinä mättää... joku tuttu on joskus maininnut, että nämä säkkimullat on ns. kuollutta multaa? Mikä tosin kuulostaa vähän hullulta, kait silti luonnonmukaisesti lannotettu multa pitäs olla ihan hyvää kuitenkin? Vai onko sit hurahtanu liikaa lannotetta? Onko ollu samoja kokemuksia? Jotta tulinpa siihen tulokseen, että kyllä peltomulta on näköjään huomattavasti parempaa, vaikka siinä saa rikkaruohojakin mukana...mut mieluummin sitä kitkee ja nauttii sadosta, kun harmittelee kitusta kasvua ja joutuu vielä maksamaan siitä ;)

Ensimmäistä kertaa kokeilin tätä sidesalaattia, aika kivasti kerii tuon kerän ja on hyvän makusta. Parempaa mitä lehtisalaatti, kohtalaisen makea salaatiksi. Tää on vähän keräsalaatin ja lehtisalaatin sekoitus, kasvaa vaan nopeammin mitä keräsalaatti.



Mut muuten on kyllä onnistunu kasvattelut, porkkanoitaki ollaan jo maisteltu muutamia, herneet pullistelee pikkuhiljaa ja kohta päästään syömään niitäkin. :)  Ensimmäisiä tomaattejakin kypsyy kasvihuoneessa, tänään sain tehtyä jo ihan kunnon salaatin oman kasvimaan tuotoksista.





Mansikoita on saatu ihan mukavasti ja vielä tulee pikkusta marjaa, nuo aion laittaa mehumaijaan viinimarjojen sekaan. 


Kukkivia vielä tällä hetkellä... pionien viimeinen hehku, liljat meinas ehti kukkia kokonaan ennenku hoksasinkaan, jalokallioiset ei edes aio lopettaa ja kiiltoleimut alottelee. 
Aavistus syksyä oli jo ilmassa aamulla...






perjantai 4. elokuuta 2017

Heinäkuun otoksia

Niin se tuo aika menee, ei meinaa millään joutaa päivittään blogia, saati lukemaan muiden juttuja 😐 
Kuvia on tullu otettua välillä kännykällä, välillä kameralla, joten jos nyt edes niistä jonkulaisen koosteen sais aikaseksi. 

Keltapäivänliljat ja loistotädyke kukki pitkälle heinäkuuhun. Se tässä kylmässä keväässä oli hyvä puoli, että kukintaa on riittäny koko heinäkuulle. Yleensä heinäkuu on ollu vähän aneeminen kuu, ei ole juurikaan ollut kukkijoita. Elokuulla taas on monesti kukinta piristyny, kun nauhuksen ja syysleimut on aloitellu.


Jalopähkämö


Siperian - ja Mongolianmaksaruoho muistuttaa kovasti toisiaan, kukat on lähes samanlaiset, mut siperianmaksaruoho on korkeaa, kun toinen taas ihan matalaa. 





Vielä tälläkin hetkellä nämä pionit on komeassa kukassa! Harvemmin sitä elokuussa saa pionien kukinnasta nauttia.

´Bowl of Beauty´ ja ´Karl Rosenfeldt´ tänä iltana kuvattuna



Alla oleva pioni on Itoh-Hybridi ´Bartzella´ vajaa viikko sitten ja sen ensimmäinen kukka.


Tämäkin kuva viikon takaa... Leimuki päässy malliksi taas 😉


Punalehtiruusu, kerrottu kukkainen lajike ´Nova´ kukki myös heinäkuun alkupuolella. Aivan superihanat kukat! 
Samoin ihastutti jonkin sortin jalokurjenpolvi, edelleenkään ei ole varmaa lajiketta tiedossa. 




Jasmikkeet on kukkinu tänä kesänä aivan valtavasti! Etupihan penkissä jasmike kasvaa lumipalloheiden vierellä, ne on siitä hyvä pari, kun heisi lakkaa kukkimasta, niin jasmike jatkaa siitä samantien. 





Karpaattienkellot ja sormustinkukat on suorastaan villiintyny, ja voi että mä sitten tykkään niistä!!







Ja omppuja tulee, ja niitä tulee viimeinki paljon! Muutamissa huomasin pieniä mustia reikiä, pihlajanmarjakoin toukkiako? Nyppäsin ne raakileet pois ja heitin menemään... jospa ei tulis kovin pahoja vaurioita kun kerrankin saadaan satoa.


Jalokallioinen ja tumman viininpunainen hurmemaksaruoho´Common red´ on aika verraton pari! Korostavat mukavasti toisiaan. 
Punatähtiputki kukkii myös hyvin, sain taas sen siementaimia siirrellä oikealle paikalle...


Kasvihuoneen katon kulmaan askartelin tuulikellon vanhoista avaimista, joita on joskus tullu hankittua lähinnä omenapuiden oksien taivuttamiseen käytettäviksi painoiksi. Sitä ku on ite niin lyhyt, ei tajua ajatella sitä, että pitemmät ihmiset lyö päänsä tuohon kulmaan kun kävelevät polkua pitkin tuonne nuotiopaikalle 😌 Minä mahun alta ihan kevyesti, aika moni muu ei mahu...mutta nyt ei pitäis olla ongelmaa, avaimet tulee muuten päin näköä, ja jos niitä ei joku hoksaa nii jo on kumma! 😄

   

Hankkijan varastosta käytiin myyjän kans penkomassa viime syksyn lyhtyjä kun ei niillä ollu hyllyssä juuri mitään... ja sieltäpä sitte löytyiki tämmönen ihana, sopivan ruostunu ja patinoitunu lyhty kasvihuoneen seinustalle tuomaan tunnelmaa. Aina näköjään kannattaa avata suu ja kysyä, se voi onni potkasta pienestiki. 


Ja hankkijalta löytyi tämäkin, uus kaunis keijukainen kiville haaveksimaan entisen rikkimenneen patsaan tilalle 💗  Söpö pieni sammakkokin pääsi katkenneen raparperilehden päälle istumaan ja ihailemaan keijukaista.


Nuotiopaikalla onki pietty tulia melkein joka ilta nyt viimesen viikon-parin sisällä. Lapsilla on ollu lomalaisia, valehtelematta 2 viikon ajan joka päivä joku kaveri kylässä. Tuossa on niin mukava istua iltaa ja kärryyttää makkaraa tikun nokassa. Nuorimmaisen synttäritki piettiin ulkona illalla, kasvihuoneeseen tuotiin kahvittelueväät ja siinäpä se mukavasti ilta hurahti. Kyllä on nyt koitettu nauttiaki tästä elämästä, eikä vaan touhuta pää kolmantena jalkana. 

 

Josko tässä ois päivitystä parin viikon eestä, taitaa mielenkiintoa loppua kesken lukijoilla, kun niin pitkästi tulee taas asiaa. Parempi jatkaa ens kerralla. 

Tunnelmallista elokuuta! ❤