Google muistuttelee välillä kuvilla kesästä. Paljon tuli otettua kuvia ja ajateltua, että vois laittaa blogiin ja kirjotella jotain, mutta miten se aina jääkin. Tätäkin päivitystä oon yrittänyt kirjottaa jo pari kuukautta sitten, vaan ei koskaan saa valmiiksi asti 😅 Joulukin ehti tulla ja mennä ihan varkain.
Köynnösportin siperiankärhö ajatteli valloittaa männyn.
Kesä ja syksy meni töitä tehdessä ja opiskeluja viimeistellessä. Työkuviot on muuttuneet tässä parin vuoden aikana ihan uusiin suuntiin. Kouluttauduin hierojaksi ja teen nykyään sivutoimisena hierojan hommia, ihan tässä kotona. Paikallisessa kahvilassakin kerkesin olla osa-aikatöissä melkein 6 vuotta, mutta se homma loppui nyt mun osalta. Puutarhahommat on jääneet enää ihan harrastukseksi. :)
Alla siperiankärhön juureen kasvanut siementaimi, jossa olikin yllättäen vaaleanpunaiset kukat.
Mitään uutta ei tullut pihalla tehtyä, edellisen talven tuhoja vain paikkailtiin. Loppukesästä olikin sitten jo ihan runsasta ja aukot peittyneet.
Kukkivia täällä takapihan puolella on vaan edelleen mun makuun liian vähän. Pitäs alkaa parantaan maata monessakin kukkapenkissä, lisätä ravinteikkaampaa multaa ja istuttaa kasveja uudestaan. Ei vaan viime kesänäkään oikein pystynyt tekemään mitään isompia hommia, kesäkuun alussa tehdyn solisluun leikkauksen takia. Meni olkapäätä parannellessa keskikesä.
Vanhin poika hitsasi kivat tuet pioneille vanhoista hevosten kengistä.
Kasvimaalla kaikki kasvoi hyvin, satoa saatiin pitkin kesää ja vieläkin on muutamia sipuleita ja porkkanoita jälellä. Lehtikaalen ja kääpiösamettikukan yhdistelmä oli aivan ihana, hyöty ja kauneus samassa paketissa.
Tuholaisia oli vähemmän kuin paria aikasempana kesänä. Ostin hankkijalta kaaliverkkoa sen verran, että sain peiteltyä kylvökset ennenkuin kirpat yms kerkesi lentää paikalle. Verkoista menee vesi ja ilma läpi, siinä mielessä ne toimii paremmin kuin harsot. Käytin samaa mansikalla jonku aikaa ja ei ollu niissäkään nyt tuholaisia eikä myöskään linnut päässy nokkimaan marjoja. Päivisin otin verkot pois että pölyttäjät pääsi töihin.
Humalaportit oli loppukesästä mukavan reheviä, viimeinkin nämä alkoi näyttää siltä, mitä on niiden kuvitellutkin täysikasvuisina näyttävän.
Kova talvi näkyi kukinnan vähyytenä kaikista parannuksista huolimatta, mitä keväällä kukkapenkeille tein. Jalopähkämökin kukki vähän huonommin mitä aikaisempina vuosia, vaikka on niin sitkeä ja perinteinen perenna kuin olla voi.
Punalehtiruusu ´Nova´kutistui puoleen, mutta selvisi kuitenkin ja kukki muutamilla oksilla.
Vieressä kukki sinisenä siperiankurjenmiekka, kukinta tais osua jopa samoille ajoilla. Nämä on kiva väripari toisilleen.
Keltakurjenmiekka on kasvanut isoksi ja komeaksi.
Tuoksuherneiden kans ei onnistunu, taaskaan! Oli näissä nyt muutamia kukkia, mutta ei reheviksi voi sanoa. En tiiä mikä taika näiden kans pitäis tehä, että sais oikeasti näyttävät.
Syksyllä sainkin viimein maistella oman pähkinäpensaan pähkinöitä. Kuudesta pähkinästä vain yhdessä oli syötävää sisällä, kaikki muut oli kuivuneet kasaan. Kuiva kesä näkyi näissä, ei tullut kasteltua pensaita juurikaan. Että ei vielä ihan päässyt pähkinöiden makuun.
Euroopanpähkinää mulla kasvaa kaksi, toinen saunan nurkalla ja toinen vähän matkan päässä polun varrella.
Syyskuun lopulla keräsin viimeiset tomaatit, siivoilin kasvihuoneen ja nautiskeltiin tuttavan auringonkukkapellon sadosta 💖
Oli mukavan lämmin ja aurinkoinen syksy.
Ja nyt ollaankin kovaa vauhtia menossa kohti kevättä, ensimmäinen siementilauskin tuli jo tehtyä.
Uusia lajikkeita kasvihuoneeseen, avomaalle ja kukkapenkkeihin suunnitteilla.
Hyvää uutta vuotta ja tulevaa kesää! 😊
