sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Elokuun tunnelmia ja uusia istutuksia

Viimeinkin säätiedotus lupaa aurinkoista koko ens viikoksi! Kyllä alko välillä jo epätoivo iskeä kun on ollu niin harmaata ja satanu vähän väliä. Tuntuu, että omputkaan ei kypsy sitten millään, eikä myöskään tomaatit kasvihuoneessa, kun ei tuo lämpö riitä. Aurinkoa kaipaa vielä kovasti yks jos toinenki kasvi... pikkusen kuitenki jo punertaa mut ei tarpeeksi.



Venetsialaisiaki tuli taas vietettyä. Sukulaisia oli kunnon joukko, laskin että lapsia 19 ja aikusia 6 siihen päälle. Lapset oli tosin jokainen kutsuneet myös omia koulukavereitaan, ei siis ihan kaikki 19 ollu meidän 3 pariskunnan lapsia ;)  Mörköhippaa juostiin yöhön asti pihalla, minä tietenki olin se mörkö, jota muut juoksi karkuun... Polteltiin kynttilöitä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja kahviteltiin pitemmän kaavan mukaan koko ilta. Ja olihan meillä niin mukavaa!





Ja oon saanu polunki tehtyä tuonne metsäpuutarhaan. Istutukset on lähes valmiit, polun molemmin puolin pitää vielä vähän asennella kunttaa, että saa nuo reunat siistittyä. Ja en aio ostaa sitä, vaan siirrään tuolta omasta metästä. Kuntta on ihan hienoa oikealla paikalla ja tuonne metsään se sopii kyllä ihan luonnollisesti. 


Tämmönen polku on aika yksinkertanen tehdä. Kaivurilla otettiin pintaa 5-10 cm pois, siihen suodatinkangas ja vajaa 10 cm sepeliä päälle. Liuskekivet on upotettu tuohon sepeliin siten, että se kiven pinta on himpun verran sepeliä ylempänä. 
Tätä ei haittaa routimiset, kun ei ole tiivistä ladontaa, jonka pitäs pysyä suorassa. Sen takia perustuksetkaan ei tarvi olla kummosemmat. Säästää pitkän pennin. 



Pari istutusryhmää on polun molemmin puolin. Purppuraomenapuu ´Makamik´ siirrettiin tuonne etupihan jämäpenkistä ja siihen ostin perennoja ympärille. Isopäivänkakkaraa sain ystävältäni, muutama koristeheinä siinä on ja rantakukkaa, purppuramaksaruohoa, jaloangervoja ja jättipoimulehteä. Tavoitteena ois saada tästä semmonen rehevä ja runsas ryhmä.


Polun toiselle puolen tein osittain katetun ryhmän, johon siirsin alppiruusun ja kanadanatsalean samaisesta jämäpenkistä. Reunalle istutin lehtorikkoa, jaoin yhdestä isosta taimesta melkein 10 uutta tainta. Tuo rikko on ihanaa, jospa se tässä leviäis ja tykkäis olla. Katekangas tuolla keskellä hakkeen alla pitää rikkakasvit kurissa. En tee mitään hakeryhmiä ilman kankaita, sen verran on tullu testattua, että penkit heinittyy parissa vuodessa, jos hakkeen alla ei ole kangasta. 
Alppiruusulla se on siitäkin hyvä, kun sen juuristo on niin pinnallinen, että kitkeminen saattaa herkästi vahingoittaa sitä. Näin kun tekee, niin juuristoki säästyy turvassa. 



Koristekastikkaa on yks taimi tuossa kiven kupeessa ja valkoisena kukkiva  syyshortensia´Little quick fire´. Se on hillittykasvuinen, n. 80 cm korkeaksi kasvava hortensia, joten sopii vähän pienempäänkin paikkaan. Kuunliljoja pelastin tähän talteen, samoin suikeroalpin, joka oli vähällä jo kuolla toissa talven aikana. 
Ja minusta tuo on aika kiva yhdistelmä, kiveä, puuta, haketta ja kasveja; perennoja ja pensaita, mukavan vaihteleva.



Lammikkoonki sain ensimmäisen kasvin, punakukkaisen kääpiölumpeen. Vesielämää.fi sivustolta löysin ja tilasin, sain koko paketin valmiina. Lumme oli istutettu tuommoseen koriin, joka sit upotettiin vaan tuonne lammikon pohjaan. Talvehtiminen ei ole varmaa meillä asti, joten talveksi se nostetaan taas vesiämpäriin ja pidetään jossain viileässä ja pimeässä, ei kuitenkaan pakkasen puolella. Että aika näppärältä kuulostaa näin alkuun, saa nähä kuin sen kans pärjään. Jos vähän vaikuttais tuohon veden laatuun, pitäs sen pikkusen puhtaampana. Ens kesänä täytyy katella jotain vesikasveja vielä lisää, nyt niillä oli tuolla kaupassa muut kasvit loppunu. 



Ja nyt väsyttää jo siihen malliin, että täytyy lähtee nukkumaan ja ennenku nukahan tähän istualleen. 
Mukavaa syksyä! 

7 kommenttia:

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Voi miten upea polku. Aivan ihana. Kauniita kuvia olet ottanut. Mukavaa syyskuuta 😊

Navettapiika kirjoitti...

Wau, mikä poloku! Ja hyvät rajaukset taas istutuksis. Aivan outo syyshortessa, mutta niitä onki jo pilivin pimein markkinoolla. Aurinkoosta syyskuuta!

paleredrose kirjoitti...

Ihanan kutsuva metsäpolku joka kauniisti mutkittelee metsän siimeksessä. Punainen lumme on varmasti ihastuttava. Toivottavasti talvettaminen onnistuu, vaikuttaa hieman vaativalta.
Kaunista alkavaa syysviikkoa. -Katja

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Kerrasaan hieno polku ja kauniit kuvat.

Sirkku kirjoitti...

Ihana kaarteleva polku metsän keskellä, tuo suorastaan houkuttelee kulkemaan. Siihen kun alppiruususi pääsevät kasvuvauhtiin, tulee niin upea polun reunus!

Anonyymi kirjoitti...

Se polku näyttää kauniilta. [Enkä muuten lukenut muiden kommentteja, ennenkuin kirjoitin tuon lauseen. Kirjoittamisen jälkeen vasta luin.]

Teija kirjoitti...

Kiitos :) Kun saadaan vielä valot tuonne polun reunalle niin sitten polku pääsee oikeuksiinsa pimeälläkin.

Navettapiika, onhan noita hortensioita vaikka ja minkälaisia, tuo oliki ihan uus lajike näille meidän korkeuksille. Jospa se talvehtis hyvin ja olis vähän kestävämpi kuin aikasemmat. Välillä tahtonu olla ongelmaa näiden hortensioiden kans, pysyy hengissä, mut kituu ja ei kuki.