perjantai 14. lokakuuta 2016

Vielä Roomaan...

Kyllä mulla on välillä aikamoinen ikävä sinne lämpöön :) Viimeks alkuviikosta vielä näin unta, että käveltiin Rooman katuja... Tämä syksyn ja talven kylmyys ei ole kyllä oikein mun juttu.

Rooman ehkä silmiinpistävin nähtävyys oli Vittoriano, Italian ensimmäisen kuninkaan muistomerkki, joskus 1900 luvun alkupuolelta valmistunu, eli ei mitään antiikkia. Mutta aivan valtavan kokonen rakennus, se näky kyllä ihan joka puolelle missä Roomassa käytiin.


Vittorianon edessä oli iso liikenne ympyrä, jossa oli koko ajan kova liikenne. Keskeltä tuota aukiota alkoi se Rooman kuuluisa ostoskatu Via del Corso, jossa meki tietenki käytiin shoppailemassa ja haaskaamssa rahat... tosin montaa satasta ei ollu mukana koko reissulla, niin eipä sieltä kovin suuria voinu ostella ;)


Pantheonin temppelissäkin piti kävästä, mutta minä en nyt niin kovin suuria elämyksiä näistä kulttuuri- ja taidekohteista saanut, niissä oli niin valtavasti ihmisiä ja tungosta että välillä ihan ahisti. Sama homma oli Fontana di Trevin suihkulähteen kans, sielläki oli semmonen tungos, että sai lähes kyynärpäätaktiikkaa käyttää että pääsi edes jotenkin näkemään lähteen... ei tullu heitettyä kolikkoakaan, sillä olis kuulemma voinu varmistaa sen että pääsee vielä joskus takaisin Roomaan.


Enemmän tuli käveltyä kaduilla ja kateltua ihan sitä tavallista elämää. Piazza Navonalla ihania pieniä parvekkeita täynnä kukka-istutuksia...





Palatinuskukkulalta Forum Romanumin yläpuolelta ihaltiin kattopuutarhoja, osa ihan tupaten täyteen kasvatettu köynnöksiä... noille kattoterasseille olis tehny mieli päästä tutkimaan lähemminkin. ;)




Näihin katuihin mä rakastuin, ja tähän tunnelmaan mikä siellä iltaisin oli. Ei millään olis malttanu lähteä illalla hotellille nukkumaan. Ihmiset tuli illalla vasta syömään ravintoloihin ja viettään aikaa, paljon näky ihan lapsiperheitäkin ja se tunnelma siellä oli niin lämmin ja rauhallinen. Erilaiset katutaiteilijat tai mitä ne nyt oli, esiintyi siellä piazzoilla eli aukioilla iltaisin ja keräs aina ison joukon ihmisiä ympärilleen. 
 Ois siellä viihtyny pidempäänkin. 





Ja tietenkin käytiin Colosseumilla ja Forum Romanumillaki katselemassa antiikin aikaisia jäännöksiä mitä sieltä on kaivettu esiin. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta en ole ikinä ollut mitenkään historiasta innoissaan, joten ei nämä nyt niin kovasti sykähdyttäny. 




Palatinuskukkulalla oli myös muotopuutarha, joka ei ollut kyllä mitenkään erikoinen tähän aikaan vuodesta. Ruusuja kasvoi tuolla puksipuuaitauksien sisäpuolella, mutta eihän niissä kukkia enää ollut missään. Ja aika harvaan oli istutettu ja kasvu kituliasta, tosin johtuisko kuivasta maaperästä ja kuumasta kesästä.




Muutamia kukkivia pensaita näky aina toisinaan.


Pincion kukkalalta löytyi patsaspuutarha, muutamia kukkivia ruusuja. Tuo oli aika viehättävä paikka, Borghesen puisto alkoi tästä mutta sinne ei ehditty käymään. Siellä olis voinu ajella vuokratuilla pyörillä, se jäi vähän harmittaan ettei sopinu aikatauluun. Sateenvarjomännyt eli Välimeren pinjoiksiki kutsut puut oli aika kivoja, erilaisia muihin puihin verrattuna.





Vatikaanimuseo ja Pietarin kirkko kuului myös ohjelmaan, ja sitä taidetta siellä kyllä sitten riittikin. Hullulta tuntuu että siellä on niin järjetön määrä rahaa kiinni ja maailmassa on niin paljon köyhyyttä...huvikseen kysyttiin yhdessä liikkeessä n. puolen metrin korkuisen marmoripatsaan hintaa ja se oli ruhtinaalliset 15000 €! Siitä voi pikkusen päätellä, mitä nuo kaikki muut tuolla maksais... 
Onhan siellä paljon historiallisesti arvokasta ja kaunista.




Vatikaanimuseon katto- ja seinämaalauksia... ja se ihmistungos täälläkin oli ahdistavaa. Toista kertaa ei tee mieli mennä tuonne.



Pietarin kirkossa kiivettiin sinne ylös kupolin katolle, näkymät sieltä oli kyllä tosi komeat. Rooma on rakennettu kuulemma vuorten keskelle ja sieltä sen näki kyllä selvästi, miten ne vuoret kiersi ympäri Roomaa. 




Kupolin katolta näky myös Vatikaanin puutarhaan, jonne ei muuten ollut pääsyä ku maksua vastaan. Nurmialueet ja kaikki istutukset oli kyllä viimesen päälle hyvin hoidettuja, mutta ihmisiä siellä ei kyllä näkynyt missään. En tiiä kuka niitä joutaa ihaileen, kun siellä oli niin hiljasta.





Pietarin kirkon sisältä kuvattua






No ehkä näistä mun jutuista huomaa, etten ole mikään taiteen asiantuntija, eikä semmonen mua niin kovin kiinnostakaan. ;) Enemmän mua kiinnostas paikallisten ihmisten tavallinen elämä, millaista siellä on ihan normaaleilla ihmisillä ja minkälaista se luonto on. Sen puoleen olis vielä kiva joskus palata takaisin sinne, ottaa semmonen reissu vähän eri näkökulmasta.

Nämä nähtävyyksien kahtelut on aika uuvuttavaa puuhaa, tosi monta kohdetta kierrettiin aika lyhyessä ajassa, jalat oli kyllä niin kipeät, että nilkuttaa piti kun kotiin pääsin. Mutta kuitenkin reissu oli kyllä ehdottomasti sen arvonen, ehkä vielä joskus palaan.  

5 kommenttia:

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Kuvasi herättivät muistoja tutuista kohteista lomaltamme Roomasta kolme vuotta sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Unohdit mainita sen ihanan juusto-päärynäpiiraan... ��

Teija kirjoitti...

No niinpä kyllä unohin, pitäsköhän lisätä nii osaa muutki mennä sinne ja olla vailla sitä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan sitä löytyy muistakin ravintoloista tai kahviloista.

Maatuska kirjoitti...

Oi Rooma...... elävästi muistuu mieleen oma lomamatkamme tuonne muutama vuosi sitten. Tuttuja paikkoja ja rakennuksia. Elämyksiä.
Minä kyllä nautin historiallisista paikoista ja nähtävyyksistä, mutta ihmismäärä ahdisti moneenkin kertaan.