keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä - Haaste

Kiitos Satu haasteesta, näihin on aina kiva vastailla :) 
Mutta nyt aattelinki ottaa ainaki alkuun vähän toisen näkökulman, monesti tulee esiteltyä vaan niitä pihan parhaita puolia... ja kun niin monesti kuulee sen, että näyttää niin siistiltä ja hyvin hoidetulta, vaan kun eihän tämä aina sitä ole kuitenkaan. :D
 Joten tässäpä niitä puutarhan nurjia puolia ;)

Talvi oli mitä oli ja pensashanhikit oli tämmösiä sen jälkeen... ja uskokaa tai älkää ne on edelleen tuon näkösiä. Vaikka puutarhapäiväkin tuli pidettyä, en silti saanu leikattua ja siistittyä noita hanhikkeja... meni maku koko pensaisiin. Lajike on Goldfinger, joka on kyllä kaikkein huonoin Pensashanhikeista. Tervolat ja Elizabethit ei kärsineet ollenkaan, pitäs hävittää tämä kokonaan pois ja vaihtaa Tervolaan. 


Toukokuu toi tullessaan kirvat ja Lumipalloheisien lehdet oli ihan sykkyrällä ja kukinta kurpsahti alkuunsa.




Sitten tuli aurinko ja porotti Sammalleimut ruskeiksi. Rikkaruohojakin puski urakalla kivien välistä ja nurmikko uhkas valloittaa muurin...kanttausrautaa ja liekitintä sai käyttää ahkeraan.


No jossain vaiheessa sitä luntakin oli tai kävi, ja katkaisia Mongolianvaahteran latvasta osan pois. Näyttää että nämä on aika herkkiä talvituhoille, tässä penkissä näitä pikkupuita on 2 ja molemmissa on joka talven jäljiltä vaurioita, ja sen myötä niihin on tullut jokin lahottajasieni. Voi olla, että ennen kevättä nämä pitää sahata molemmat pois ja koittaa kasvattaa uudet. Juurivesoistahan tämä uusiin ihan hyvin kuitenkin. 


Ja jotta ei nyt ihan sykistelyksi menis niin tässä Tessu kevään ensimmäisistä kukkijoista nauttimassa. Tää kissa kulkee perässä minne menenki ja aina pitää toimittaa isoon ääneen omia asioitaan... ;) 


Pyyhkeistä, pitsiliinoista ja muuraussementistä tuli testailtua ruukkujen tekoa ja ihan hyvin onnistui. Nuo reunasaumat vai käänteet, miksi niitä nyt sanotaan, unohin vaan leikata pois ja ne kyllä näkyy vähän rumasti. No sementtiä jäi ja resuja pyyhkeitäki on vielä, näitä aion tehdä kyllä lisää. Roihuja tuli polteltua tuossa syksyllä, siihen tarkotukseen sopii kyllä kivasti. 


Kesää on ikävä! En minä vaan oo talvi-ihmisiä oikeen, kyllä mun puolesta vois aina olla kesä! 


Nakkaan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille, joilla se nyt ainakin pikaisen silmäyksen jälkeen ei näytä käyneen. 




Ja nämä kaks viimesintä oliki mulle uusia tuttavuuksia. Ja Päärynäpuun varjossa-blogi taitaa olla joululomalla, josko saataisiin sinnekin kesäisiä muistoja.  :)
Ihania blogeja kaikki! Käykääpä lukemassa. 

10 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Kiitos Teija haasteesta. Vastaan siihen lähiaikoina. Olenkin ollut lukijansa jo jonkin aikaa. Välillä kommentointi jää vähemmälle, kun on monta blogia seurattavana. Monenlaista tuhoa oli minullakin viime talven jälkeen. Toivottavasti lumi peite nyt pysyy ja suojaa kasveja. Hyvää loppuvuotta sinulle ja parempaa uutta vuotta!

Teija kirjoitti...

Kiitos :)
No niinpä näytät olevan :) En ole ehtinyt käydä kaikkien blogeja lukemassa, jotka lukijoiksi on liittyny, tai ehkä oon joskus käväissyt mutta ei ole jäänyt sillon mieleen. Koko kesä meni kyllä niin nopsaan, etten lukenu kenenkään blogeja, siinä hötäkässäki saattanu jäädä huomioimatta... no nyt kun kävin ja huomasin mitä sulla siellä on niin palaan varmasti uudelleen. ;)

Tita kirjoitti...

Kiitos haasteesta, mutta olen siihen jo marraskuussa rustannut postauksen http://kanadanruusut.blogspot.fi/2016/11/kuusi-kuvaa-kesasta-majakarilla.html
Ihana oli muistella kesää. Nautin sinun hivenen inhorealististakin muistelusta kuvineen. Ei tämä tosiaankaan ole aina onnistumista ja priimana pidettyä kukkamaata. Ja kuvataan tarkasti rajaten, ettei kaikki käsistä riistäytynyt saa todistusvoimaa.

Pitääpä syventyä tuokioksi lueskelemaan sun puuhia - samalla vyöhykkeellä kun puuhaillaan!

Satu Kukkaiselämää kirjoitti...

Juu, kesää on ikävä. Kaivokn lumipalloheisin ylös ja tuli tiensä päähän. Oli aina kirvoja täynnä.

Teija kirjoitti...

Tita, no huonosti katoin sit ku en sitä haastejuttua huomannu. 😉 mut eipä tuo vakavaa, aika monellahan tämä tieten on jo käynyt. Ja se on just niin tuon kuvaamisen kans 😀
Satu, mä aion vielä koittaa ruiskulla taistella kirvoja vastaan. Kevätruiskute ja spruzit tepsi ihan hyvin mut kukinta meni. Pensaat on vielä sen verta matalia että ylettää, mut jos samat tuhot jatkuu vuodesta toiseen nii voi olla mulla eessä sana homma. Tämmöstähän tämä puutarhurointi on. 😊

Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha kirjoitti...

Kauniita kuvia kesästä. Tämä on kiva haaste. - Mukavaa loppuvuotta!

Satu kirjoitti...

Kiva kun vastasit! Hyvä nähdä toistakin puolta asioista kun todellakaan aina ei hommat meet niinkuin suunnittelee...

Eija kirjoitti...

Kiitos haasteesta ! Olen tainnut kans jossain vaiheessa siihen vastailla, mutta katotaan jos saisin aikaiseksi uudet vastaukset. Blogini tahtoo vaipua aina talvihorrokseen. Kevättä kohti into taas palaa.

Minna kirjoitti...

Se on niin harmillista kun tuo lumipalloheisi aina kärsii elukoista
:( Se vähän vähentää sen herkullisuutta, kun kasvaa tarpeeksi kostealla paikalla. Anoppilassa istuttivat sen ihan rantaan alueelle, johon joskus vesikin ihan nousee. Siellä pärjäillyt ilmeisen mukavasti. Myös meidän koiranheiteen tulee lähes joka kesä matoja, jotka syö lehdet ihan reikäisiksi. Istutin nyt muutaman vesan alapihan kosteikkoon, vaikka tuo alue onkin nyt sitten harmillisen varjossa, tuskin kukkivat siellä.

Eija kirjoitti...

Nyt vastasin haasteeseesi, blogissani on kuvia viime vuodelta.
Mukavaa viikonjatkoa sinulle !