lauantai 8. lokakuuta 2022

Kesä meni, syksy tuli...

 Ja kohta on mennyt se syksykin. Mietin tässä että mitä keksiä postaukselle otsikoksi, ei meinaa päässä raksuttaa. Vähän koitan kuitenkin kirjotella kesän puutarhahommia ylös. Keväällä niitä suunnitelmiakin oli, mutta ei ihan saatu toteutettua mitä aiottiin. 

Sain saunan vieressä olevan istutusryhmän kuitenkin uusittua, se mua on häirinnyt jo monta vuotta. Sillon kun sen perustin, siitä loppui pikkusen multa kesken ja monta vuotta se on ollut vähän väliaikaisessa tilassa. Takana keskellä kasvava koristeomenapuukin on kärsinyt huonossa kasvualustassa. Nostin siis kaiken muun siitä pois, siirsin kasvit muualle, lisäsin multaa ja kiviä, vähän palanutta hevosen sontaa ja kalkkia, ja istutin ihan toiset kasvit tilalle. Kannon edestä kaivoin rikkaruohot ja moskat pois, kaivoin vähän maata auki ja tein mäntypölkyistä siihen pystyreunuksen. 


Siinä kuvaa ennen uudistusta.


Ja jälkeen. 


Tuon ison kuusenkannon takana on pieni kasa juurakoita, joiden väleissä kasvaa saniaisia, yks atsalea, kääpiöonnenpensas ja kuunliljoja. Ne sain nyt yhistettyä samaan ryhmään kaikkien muiden kans. Nyt tässä on siis iso, yhtenäinen ja siisti istutusryhmä. 


Tämä puupöllireunus on aika kiva. 


Omenapuun alla kitui jaloangervoja, muutama kuunlilja, jotka nyt siirsin tähän reunaan paksumpaan kasvualustaan. Ruusu ´Sävel´ on myös ollut huonolla paikalla, jospa sekin nyt lähtis kasvamaan kunnolla. 


Etupihalta löytyi vielä ylimääräistä sormivaleangervoa, joka löysi myös paikkansa kannon kupeesta. 
Valkokirjokanukka ´Ivory halo´ siirtyi myös omenapuun vierestä tähän kannon eteen. Tuolla on ihanan väriset lehdet, sopii kivasti tuonne metsän hämärään, tuo sinne vaaleutta. 


Onnenpensas sai jo keväällä hevosvoimaa...mahtavat vuosikasvut tehnyt kesän aikana. 


Omenpuun eteen tein korotusta kivillä, sai hieman paksummasti multatilaa tuonne taakse. Sinne siirsin pari koristeheinää, kastikoita ja saksankurjenmiekkaa. Etualalle istutin sammalleimuja, rönsyansikkaa, ketoneilikoita eri värisiä, muistaakseni jotain maksaruohoakin...katsotaan mikä niistä nyt alkaa viihtymään. Kun edes joku ;) Takalaidan laitoin täyteen vuorenkilpeä, ihan sen takia, kun sillä on niin hyvä maanpeittokyky, eikä päästä rikkaruohojakaan sieltä enää läpi. Koitan saada tästäkin penkistä hoitovapaan, niin että nuo kasvit peittäis koko alueen nyt allensa. 


Nyt on siis metsäpuutarhan puoli kokonaisuudessaan valmis. Tässä vielä pari kuvaa nyt myöhemmin syksyllä otettuja, ollaan saatu taas nauttia ihanasta ruskasta. 




Euroopanpähkinä sai mahtavan keltaisen syysasun uima-altaan terassin reunassa. 



Toinen pähkinäpensas löytyy kasvihuoneelle vievän polun varrelta. Nyt kun näitä on kaksi jo suht. isoa pensasta, jospa saataisiin pähkinöitäkin joskus. Näissä on siis syötävät pähkinät. 


Ihania pakkasaamuja on ollut useita. Kaunista on tämä syksykin. 




Ja se mun vanha kasvimaa, se saatiin muuten taas ahkeran pikkuveljeni avustuksella käännettyä ja tasattua siistiksi. Tämä jäi kuitenkin odottamaan ens kevättä, saa talven aikana miettiä että mitäs siihen nyt keksis. Nurmikko vai sittenkin jotain muuta... 
Haravoin pahimmat lehdet pois koivujen juurilta ja kippasin tuonne isoksi läjäksi, jotka sitten poltin tuossa. Tuhkat aion levittää ja harata tuonne pintamullan sekaan. 


Vielä odotellaan kukkasipuleita saapuvaksi, niiden istutus ois vielä ennen talvea. Muutenpa se tais tämä kesä olla tässä. 
Hyvää syksyn jatkoa!

3 kommenttia:

Päivi - Kottikärryn kääntöpiiri kirjoitti...

Tuosta uudistuneesta istutusalueesta tuli tosi kiva ja alue kokonaisuudessaan sopii hyvin metsämaisemaan. Oli kiva katsoa kaikki kuvat, siellä on oikein kaunista! Hyvää syksyä sinulle!

Teija kirjoitti...

Kiitos Päivi 😊

Urban Farming kirjoitti...

Ostin tänä kesänä kaksi pähkinäpensasta. Kesä on ollut niin kuiva, etten ole uskaltanut istuttaa niitä vielä maahan. Odottelen syksyn sateita, ettei tarvitse kastella itse niin paljon istutuksen jälkeen. Tapasin Pähkinämies Joelin eräässä tapahtumassa Eurassa ja sain maistaa suomalaisia pähkinöitä. Eihän siinä muuta voinut, kuin ostaa omat pensaat, vaikka satoon meneekin paljon aikaa.