lauantai 21. syyskuuta 2013

Pilvikirsikka ja Mongolian vaahtera - pihan pikkupuut

Aattelin nyt näistä kahdesta tehä ihan oman jutun, kun mun mielestä nämä on niin hienoja ja moneen pihaan sopivia puita. Eräs tuttava meinas, että netistä ei tahdo löytyä kunnon kuvia varsinkaan tästä Pilvikirsikasta, joten sen vuoksi laitan nyt edes nämä mitä iteltäni löytyy. Ja tosi hyviä vaihtoehtoja perinteisten koivujen ja pihlajien rinnalle.

Pilvikirsikka - Prunus Pennsylvanica I-VI
Pilvikirsikka on erittäin nopeakasvuinen ja kaunis puu. Nämä mitä itelleni istutin 4 vuotta sitten, on hurahtaneet lähes metrin kesässä pituutta lisää. Korkeutta tälle tulee n. 8-10m, leveyttä 4-5m. Eli ei mikään mahdottoman iso, mutta kuitenkin antaa näkösuojaa ja tuulensuojaakin. Leviää melko voimakkaasti juurivesoista, joten nurmikolle kun istuttaa niin pysyy kyllä ruohonleikkurilla kurissa. Mutta tämäkin yksilö on tehnyt juurivesoja tuonne metsän puolelle, joista sitä kyllä voi lisätä ja istuttaa muuallekin.

 
Keväällä kukkii ihan valkoisenaan, monen kukan tertuissa pienin valkoisin kukin. Kuten kuvasta näkyy, kukinta ajoittuu Sammalleimujen kans yhtäaikaa, eli Toukokuun lopulle, kesäkuun alkuun.


 Koristearvo perustuu kukintaan, ylipäätään kasvutapaan ja kauniisin lehtiin ja lisäksi vielä kauniiseen syysväriin. Ja vaikka tämä nyt kirsikka onkin, niin ei tee syötäviä kirsikoita. Jos pihassa on 2 tai useampi puu, tekee syksyisin pienet punaiset marjat, jotka kyllä katoaa lintujen suihin melko nopsaan. 
Menestyy keskirvinteisella, tuoreella maalla, savisemmallakin, kuten meillä. Valon suhteen tykkää olla puolivarjossa tai auringossa, jolloin kukinta on runsaampaa. Menestymisvyöhyke I-VI


Mongolianvaahtera - Acer ginnala I-IV

Mongolianvaahteraa tapaa useimmiten pensaana. Aika yleisesti sitä on kyllä käytettykin, mutta taas rungollisena puuna sitä näkee ainakin täällä harvemmin. 
Lehdet on pitkänmalliset ja sahalaitaiset, koristeelliset. Kasvupaikaksi vaatii runsasmultaisen ja ravinteikkaan maan. Istutin näitä pari tuonne mun kukkapenkkiin, siirsinkin toisen melko isona ja kesti sen siirroon kyllä aika hyvin. 
Keväällä kukkii aika vaatimattomin, pienin valkoisin kukin, joista en kyllä löytänyt yhtään kuvaa. Sen verran huomaamaton on se kukinta. Syksyä kohti tekee punertavat siemenet, jotka lähtee tuulen mukana lentoon. En tiiä kuin herkästi tämä siemenistä leviää, ainakaan täällä ei ole toistaiseksi näkynyt uusia taimia.
Kasvutapansa ja koristeellisten lehtien ansioista sopii mun mielestä hyvin japanilaistyylisiin puutarhoihinkin.


Vanhemmiten tästä näyttää tulevan n. 5m korkea pieni puu. Tämän kuvan nappasin kännykällä erään rivitalon pihasta, jossa kasvoi kyllä suurempi Mongolianvaahtera. Ihan yllätyin, miten iso tuo on, mutta tuohon kokoon vaaditaan kyllä vuosia aikaa. Mutta toistaiseksi ainakin nuo mun puut mahtuu hyvin tuonne perennapenkkiin.

Syysväri on tosi hienon punainen, jos olis ollut pakkasöitä, lehdet menis silloin ihan tummanpunaisiksi. Näitä voi käyttää hyvästi kransseissa ja muussakin syysaskarteluissa. Kaikinpuolin tosi kaunis puu tai pensas, kumpana sitä nyt haluaa kasvattaa. Menestyminen luvataan IV-vyöhykkeelle asti, mutta tosiaan tuo ylemmän kuvan puu on VI-vyöhykkeeltä, joten menee kyllä pohjoisemmassakin.


Kumpaakaan näistä ei juuri tarvitse leikata, ellei sitten halua muotoilla puita enemmän rungollisiksi. Keväisin leikkauksia ei missään tapauksessa saa tehdä! Sekä vaahterat että kirsikat vuotavat keväällä niin voimakkaasti, että jos niitä silloin leikkaa, puut vuotaa kuiviin ja jopa kuolee. 
Omakohtaista kokemusta on, yhden Mongolianvaahteran leikkasin 3 vuotta sitten keväällä, en kyllä montaa oksaa mutta kuitenkin, ja sepä otti nokkiinsa ja siitä kuoli kaikki maanpäällinen kasvu. Lähti kuitenkin juuresta vesomaan uutta ja nyt se on vajaan 2 metrin korkuinen. Että ei kannata tehdä niin ku minä ;) Leikkaukset siis jätetään syksyyn, ts. elokuun alkuun, jotta haavapinnat ehtii parantua ennen talvea. 

8 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Jaahas, Pilvikirsikka kasvaa noin suureksi. Istutin sellaisen ehkä liian ahtaaseen paikkaan. Kestääköhän se leikkausta kuinka ? Haluaisin näkösuojan naapurin terassille päin, mutten ihan kymmenmetristä puuta tarvitsisi tuohon kohtaan. Pitäis ehkä siirtää lähemmäs rajaa.

Puutarhuri kirjoitti...

Kyllä sitä kohtuudella voi leikata, ite leikkasin rungosta tuolta alhaalta kymmenkunta oksaa pois, kun oli ruohonleikkurin tiellä. Mutta ei sitä korkeudesta oikein voi rajoittaa, se kasvaa niin voimakkaasti.

Nummentonkija kirjoitti...

Minäkin istutin pilvikirsikan, yhden vain. En sitte saakaan marjoja. Ei ollut oikein sopivaa paikkaa toiselle. Arvelinkin, että kun se on omajuurinen ja kirsikka, tekee se juurivesoja. Saa niistä sitten toisia. Istutan juurelle pikkusipuleita, menevät ne siinä ainakin jonkin aikaa. Pikkupuussa on nyt jo kaunis ruska. Kiva, että kirjoitit juuri siitä, kiitos! Kuva (kuvat) on ihana!

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Tuo pilvikirsikka on kyllä kaunis!

Erjuska kirjoitti...

Ihania syysvärejä noissa kuvissasi. Kyllä vaan syksy on ihanaa aikaa.

pioni kirjoitti...

Mullakin mongolianvaahtera kasvaa kukkapenkissä, pitänee vähän harventaa sitä alaosasta, jos alkaa kasvaa vallattoman suureksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana piha teillä!
Mongolianvaahterasta: istutin viime kesänä mongolianvaahteran, mutta sillä ei ollut syksyllä juuri lainkaan ruskaa. Luin jostain, että ruska on yksilökohtaista. Onkohan ruskasta enää toivoa vai voiko nuorten puiden ruska olla vaatimattomampi? Toki ens syksynä sen kai sitten näkee, miten käy.

Puutarhuri kirjoitti...

Kiitos! :)

Ruska riippuu hyvin paljon syksyn säästä, jos on lämmin ja sateinen syksy, ruska jää huonommaksi. Se vaihtelee aina vuosittain. Kirkkaat, aurinkoiset syyspäivät, muutaman pakkasasteen yöt saa sen ruskavärityksen syntymään paremmin. Samoin kasvupaikan maaperä vaikuttaa siihen, kuivalla ja lämpimällä, aurinkoisella kasvupaikalla ruska on parempi, mitä varjoisimmissa paikoissa, kylmässä ja kosteassa savimaassa.