perjantai 3. toukokuuta 2013

Kevään havaintoja...tuholaisia, tauteja ja kukkasiakin

Tein aamutuimaan heti yöpaitasilleen lenkin pihamaalle. Kasvua on näkösällä jo joka puolella, ihanaa kun kevät on vihdoin täälläkin! :) 
Terassin tolppien päihin istutin ruukkuihin jo krysanteemia ja orvokkeja, niistä on hyvä seurata yöpakkasia. ;) Krysanteemit kestää sen pari-kolme astetta ja orvokit jopa -6 astetta. Sen tietää aamulla että pakkasta on ollut, koska vesilammikot on jäässä, mutta vielä on kukat ihan kunnossa ja elinvoimaisia, vähän nyököttävät mutta ei ole paleltuneet. 
Pienet posliinihyasintit ehtivät ensimmäisiksi kukkimaan sipulikukista, krookukset näytti olevan nupullaan ja tulppaanit ja narsissit puskevat sieltä täältä. 

 Kukintaa on luvassa, kunhan ilmat lämpenee...

 Jättipoimulehden aluilla pienet vesipisarat kimalteli pitkän matkan päähän, piti oikein kumartua kuvaamaan.

 Ja jouluruusu on tehnyt elämänsä ensimmäisen kukkanupun! :) Tätä on ootettu, melkein riemunkiljahdus pääsi kun huomasin!


No sitten, ei niinkään enää kiljuttu reimusta, ennemmin harmista! Mustaherukkaan on iskeny äkämäpunkki! :(  Viime keväänä jo kyllä vähän kattelin silmuja, kun näytti jo sillon osa liian pyöreiltä. Tänään nyt kävin silmuja napsimassa pois ja aukomassa, kyllähän siellä ihan selvästi punkit mellasti, semmonen harmahtava mössö sieltä löytyi. Ja just ku ne viime kesänä tuotti jo niin hyvän sadon... :( Pullistuneita silmuja on kyllä niin paljon joka pensaassa ettei niiden kerääminen enää taida auttaa, joudun joko leikkaamaan pensaat alas, tai hävittää ne kokonaan. Vaan kun ei millään raskis..huoh!


 Toinen onneton tapaus on tämä mun omenapuu. Sen runkoa oon jo pari kesää katellu, kun kuori rapisee pois. Sinne pääsi joku sienitauti istutuskesänä, kun siitä ratkesi melko iso oksa pois, vaikka heti sen haavanhoitoaineen siihen kyllä laitoin. Joka vuosi se raja on kiivennyt ylöspäin, nyt alkaa olla jo koko latva... lisäksi runkoon on ilmaantunut tuommisia syyliä, liekkö nekin saman taudin aiheuttamia. Joten tämä ainakin lähtee, joko kokonaan tai sitten sahaan sen tuon tautirajan alapuolelta poikki ja koitan saanko kasvamaan sitä siitä uudestaan.
 Kävinpä minä hedelmäpuiden varrennoskurssinkin. Yhden illan mittainen vain, mutta täynnä asiaa! Koulussakin aikoinaan kyllä vartettiin omenapuita mutta eipä sitä enää muistanu miten se tehdään. Nyt palautui mieleen ja sain pari lajiketta varttaa ihan ite ;) Ja molemmat on lähteny kasvuun, niinku kuvasta näkyy. Sariola ja Junost ovat puiden lajikkeet...ehkäpä näistä toinen pääsee tuon tautisen puun paikalle.

Että tämmöset on tunnelmat täällä. Jospa sitä tässä parin viikon päästä tilanne ois jo parempi...tietääpähän ainakin mitä tekee kun ulos lähtee. Ei tuu työnpuute! =P

10 kommenttia:

Emännys kirjoitti...

Kevään iloja ja suruja. Minä olen iloinnut viikon krookuksista, jotka vihdoin kukkivat kaikki kunnolla. Pari vuotta vanhoja sipuleita, jota ei ole yhtenäkään keväänä kukkineet kunnolla. Mutta nyt! Lisäksi kerään täällä rohkeutta leikata ensimmäisen kerran itse omenapuut...

pioni kirjoitti...

Tuommoinen kurssi olis kyllä tosi mielenkiintoinen.

Johanna Rintanen kirjoitti...

Puiden varttaminen on kyllä kiinnostavaa. Taannoin varttamisesta oli jokin sarjakin puutarhalehdessä. Sienitautiko tuommoisia repeämiä aiheuttaa. Meillä on nimittäin samantapaisia repeämiä hernepensaspuissa ja ihmettelin juuri niitä. Perin harmillista.

Teija kirjoitti...

Emännys, viime kesä oli niin sateinen ja kostea että se varmasti teki hyvää sipulikukille, saivat kerättyä sipulit täyteen voimaa. :) Vois hyvin kuvitella, että sen ansiosta ne jaksaa nyt kukkia.

Jori, ei ite nuo repeämät ole sienitaudin aiheuttamia, vaan jäniksen viime kesäisiä tuhoja...plus sitten samasta kohtaa ratkesi oksa ihan muuten vaan. Niistä haavoista on päässy sienitaudit jylläämään. Hernepensaan halkeamista en osaa nyt varmaksi sanoa, mutta pakkasvauriot ainakin saavat aikaan sen tyyppisia ratkeamia. Märkä syksy ja voimakas typpilannoitus kesän aikana edesauttavat näitä pakkasvaurioita.

Satu kirjoitti...

Voin vain kuvitella, millainen sykähdys tuo jouluruusun nuppu on ollut! Mun siemenestä kasvattama jouluruusu ei viime talvea kestänyt vaan oli kupsahtanut :( Harmitti!

Kukkaiselämää kirjoitti...

Tämmöstä se on. Iloisia yllätyksiä ja tappioita joka kevät..

kesän taikaa kirjoitti...

Olisitko kiinnostunut puutarhapäivästä, jonka Ultramarin ry järjesttää tänne Oulunsaloon la 8.6.
Jos sinulla on vaihdettavia/myytäviä taimia tai jotain muuta puutarhaan liittyvää, niin tule luomaan kanssamme puutarha-aiheinen tapahtuma.

Voit laittaa minulle s-postia osoitteen alabjorn@gmail.com, niin kerron mielelläni lisää.

Nettimartta kirjoitti...

Voihan äkämäpunkki! Sun jouluruususi ilostutti minuakin. On se vaan niin nätti.

Leena kirjoitti...

Kevät on ihanaa - kaikkine ötököineenkin! Tunnen suuria ilon ja onnen tunteita tepastellessani yöpaitasillaan (niinkuin sinäkin) ympäri pihaa ihastelemassa kaikkia kevään ihmeitä!
Tänään, töistä tullessani huomasin ojan pientareilla valkovuokkoja ja voi sitä riemua! =)
Toivotaan, että varttamasi puut roihahtavat kunnon kasvuun!

Teija kirjoitti...

Kiitos kommenteista.
Kiitos Tarjalle vinkistä, en taida vaan sinne ehtiä, kalenteri on toukokuun osalta tupaten täynnä. Oma piha tahtoo jäädä heitteille, kun pitää olla niin paljon nyt menossa. Pakko kesäkuun aikana ottaa vähän rennommin, ettei tule ressiä. ;)